Radio tekee hyvää

Intohimo sopii huonosti suomalaiseen suuhun. Sana on käypä romanttisissa yhteyksissä, mutta muihin elämän osa-alueisiin se istuu huonosti. Yksi syy tähän on sanan romanttiset konnotaatiot, mutta osansa on varmasti myös suomalaisella luonteenlaadulla. Jäyhä suomalainen välttää ylisanoja, ettei lupailisi liikoja tai kuulostaisi kornilta. Ja jos joku puhuu intohimosta työn yhteydessä, se on jo epäilyttävää. Tällainen tyyppi ei varmastikaan suhtaudu asioihin niiden vaatimalla vakavuudella!

Itse jouduin alkusyksystä tilanteeseen, jossa puhuin intohimosta esitellessäni työpaikkaani, Radio Moreenia. Puhuin tosin englantia, ja sillä kielellä sanan käyttö tuntuikin lähes luontevalta. Samalla kun puhuin sulosanoin radiostamme, tajusin, että näinhän asia on. Saattaa olla, että vaikutan nyt naiivilta tai peräti höppänältä, mutta silti: intohimo on ehdottoman oikea sana kuvaamaan Moreenin henkeä. Resurssit ovat pienet, mutta ohjelmia tehdään suurella sydämellä.

Nyt tämä intohimo vie minut Turkuun pohjoismaiseen yhteisöradiokonferenssiin, missä suurisydämisiä radioihmisiä tapaa kerralla paljon. Yhteisöradio on kolmannen sektorin radio, joka asettuu jonnekin yleisradioyhtiöiden ja kaupallisten paikallisradioiden välimaastoon. Turun tapahtumassa akateeminen väki kohtaa ruohonjuuritason ohjelmantekijät, ja pohjoismaalaiset yhteisöradiot esittelevät omaa radiokulttuuriansa.

Skandinaavit puhuvat lähiradiosta. Joissakin muissa kielissä yhteisöradiota kutsutaan vapaaksi radioksi. Ne ovat hienoja ja kuvaavia nimityksiä tämäntyyppiselle radiotoiminnalle. Ei ole kiellettyjä tai liian pieniä aiheita. Meillä on mahdollisuus tehdä monipuolista ohjelmaa ja parhaimmillaan antaa ääni äänettömille. Kuulostaa kenties mahtipontiselta - mutta sellaista se on, kun tekee työtä intohimoisesti.

Eveliina Niskanen

Kirjoittaja on Radio Moreenin toimituspäällikkö