24 tuntia vaihtarina

Pullojen kiertäessä keskustelu kääntyy alkoholin hintoihin eri maissa. Kaikki ovat sitä mieltä, ettei Suomessa kallis hinta tarkoita laatua.

"Espanjassa saa kolme olutta eurolla", Sergi vertaa.

"Täällä halvin viini on älyttömän kallista, mutta silti niin pahaa, ettei sitä voi juoda", Aranza jatkaa kiihkeästi.

Natalian puhelin soi. Keskustelu herättää nopeasti kaikkien huomion. Selviää, että puolalainen tyttö on eksynyt matkalla Lukonmäestä Annalaan. Hänestä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä puhelu päättyy rauhoittavaan tietoon: "Minua neuvoo suomalainen poika. Ja hän on komea".

Hetken päästä kerhohuoneeseen luikahtaa pieni terrieri. Pannukakut ovat vähällä saada kyytiä.

Koiran perässä huoneeseen ryntää eksyksissä ollut tyttö, Edyta Pvzybylowska.

"Komea mies on täällä!", Edyta ilmoittaa niin kovaa kuin kuiskaten on mahdollista.

Samuliksi esittäytyvä suomalaispoika taltuttaa Bobby-koiransa innon ja sulautuu nopeasti osaksi kansainvälistä puheensorinaa.

"Edyta, mitä sinulla on siinä kipossa?"

"Tämä on puolalaista vanukasta", Edyta sanoo ja pamauttaa valkoisen muovikulhon pöydälle.

"Se on kyllä nyt varmaan jäässä. On niin hiton kylmä!"

Natalia hakee asunnostaan lusikoita ja vanukaskin laitetaan kiertoon.

Ruokailusta myöhästynyt Edyta nappaa lautasen suomalaisen Laurin kädestä ja nostaa viimeisen munakaspalan huulilleen.
"En mä sitä ois halunnutkaan", Lauri sanoo huvittuneena.

"Puolassa se, joka ottaa viimeisen palan, on sananlaskun mukaan kaunis ja sulava", Edyta toteaa muina naisina ja puraisee.

"Minulla on krapula", kajahtaa huoneessa yhtäkkiä melkein puhtaalla suomella.

Selviää, että Arantza vain opettaa muille yliopiston suomentunneilla kerrottuja hyödyllisiä fraaseja.

Enimmäkseen kerhohuoneessa kuuluu englanti, mutta mitä pitemmälle ilta etenee, sitä helpommin ihmiset ajautuvat puhumaan omaa kieltään pienemmissä ryhmissä.

Kun keskustelu on kiivaimmillaan, Arantza nykäisee mukaansa Natalian ja juoksee asunnolleen.

"Ei ei ei, tämä ei ole sinun salaisuutesi", huutaa Arantza perään pinkovalle poikaystävälleen, joka kuitenkin ehtii sisälle ajoissa.

Arantza suuntaa heti jääkaapille ja leikkaa tottuneesti veitsellä muovisen paketin auki.

"Sergi toi Espanjasta serranokinkkua..."

"Koska Arantza on hulluna tähän!"

"Minulla on tätä niin ikävä. Stockmannilla tämä on kallista - ja italialaista."

Arantza sulkee silmänsä ja nauttii.

"Kerhohuoneella tästä ei olisi riittänyt kaikille."

Kerhohuoneella, kun viimeiset sipsit on syötetty Bobby-koiralle, joku huomaa, että viimeinen bussi Annalasta on lähdössä. Ihmiset ovat nopeasti takit päällä ja huone tyhjenee.

Natalia ja Arantza keräävät tuomansa astiat syliinsä ja sammuttavat kerhohuoneen valot.

Kävelemme pihan halki hyisessä ensipakkasessa. Vesilätäköt ovat jäätyneet ohuelti ja ratisevat niitä tutkivan Arantzan jalkojen alla.

Natalia kävelee määrätietoisesti kohti ulko-ovea.

"Nyt on vielä ollut ihan siedettävää, mutta talvi pelottaa minua. En pidä vähääkään kylmästä, ja Suomen -20 astetta on minulle järjetöntä", Natalia puhuu harppoessaan.

"Toisaalta täällä on hyvät lämmityslaitteet toisin kuin Espanjassa", Natalia lisää ja pujahtaa asuntonsa lämpöön.

"Huomenna nukutaan sitten pitkään", Arantza ilmoittaa eteisessä. "Natalia haluaa aina tehdä asioita liian aikaisin!"

Natalia hymyilee.

"Valo herättää minut."

"Nyt aurinko nousee joskus ennen kahdeksaa, mutta silloin kun tulimme, Natalia heräsi kuudelta!" Arantza jatkaa.

"Niin, Espanjassa meillä on ikkunaluukut eikä vain ohutta verhoa", Natalia sanoo.

Sergi nojailee silmät kiinni seinään ja muistuttaa hienovaraisesti, ettei ole nukkunut pitkällä lentomatkallaan.

"LetÂ’s go!" Sergi huudahtaa viimein ja työntää tyttöystävänsä rappuun.

"Älkää sitten soittako aikaisin", kuuluu vielä Arantzan ääni, ennen kuin ovi pamahtaa kiinni.

Aamiainen

Natalia avaa silmänsä tasan kello kymmenen. Hän laittaa heti noustuaan paahtoleipäsiivuja uuniin.

"Olen yrittänyt etsiä kirpputoreilta vanhaa leivänpaahdinta. Arantzalla kävi tuuri, kun entiset asukkaat olivat jättäneet kodinkoneita asuntoon."

Natalia kertoo syövänsä Suomessa aamulla samoin kuin kotimaassaan. Aamiaisen jälkeinen rytmi vaatii kuitenkin vielä opettelua.

"Jos syön lounasta luentojen kannalta parhaaseen aikaan kello 12, neljältä on jo hirveä nälkä. Sitten on pakko syödä päivällistä viideltä ja yhdeksältä on taas nälkä. Täällä minulla on aina nälkä!"

"Espanjassa kaikki syövät kaksi tukevaa ateriaa päivässä: kahdelta ja yhdeksältä."

Äkkiä Natalia hätkähtää ja ryntää avaamaan uunia. Mustista leivänpaloista nousee höyryä.

"Minulle käy aina näin", Natalia sanoo totisena.

Havahdun siihen, kun Alex ja Gosia huutavat Nataliaaa...

"Haluatko paahtoleipää?", Natalia kysyy Gosialta, joka tepastelee keittiöön.

"Mmm", Gosia sanoo ja vetää kaapista suklaamuropaketin.

Natalia toteaa leivät syömäkelpoisiksi ja levittää espanjalaiseen tapaan päälle öljyä ja suolaa. Öljyä valuu saman tien pitkänä norona pöydälle leivänpalassa olevasta reiästä.

"Ei haittaa. Tänään on Gosian siivousvuoro", Natalia virnistää Gosialle ja osoittaa jääkaapin oveen liimattua työvuorolistaa.

Lounasaika ihmetyttää

Natalialla ei ole perjantaisin luentoja. Hänellä on kuitenkin tapana käydä yliopistolla viikonloppuisinkin syömässä.

"Opiskelijoille on ihania alennuksia, vaikka muuten Suomi on kallis maa. Espanjassa yliopistolounas maksaa yli viisi euroa."

Houkuttelevaa ruokaa löytyy vasta toisesta ruokalasta.

"Ainainen peruna ja riisi vähän kyllästyttävät", Natalia sanoo ja valitsee lautaselleen lihaperunavuokaa. "Ikinä ei ole esimerkiksi ranskalaisia."

"Suomalainen ruoka on usein myös liian mausteista."

Päivittäisen kaupunkikierroksen jälkeen Natalia suuntaa elokuvateatteri Niagaraan, jonne Gosia on pyytänyt hänet Puolan elokuvaviikoille. Teatterissa Natalia on vähällä jäädä jumiin vessaan, sillä ohjeet hankalan oven aukaisemiseksi on kirjoitettu vain suomeksi.

"Käsittämätöntä, kun täällä kuitenkin käy varmasti paljon ulkomaalaisia englanninkielisten tekstitysten vuoksi", Natalia ihmettelee.

Gosia saapuu mukaansa keräämien kymmenen vaihto-opiskelijan kanssa.

Ahdistava kauhudraama Neljä yötä Annan kanssa jakaa mielipiteet.

"Pidin käsiä silmien edessä - häpeästä", sanoo puolalainen Gosia.

"Elämäni paras filmi", puolustaa puolalainen poika.

Elokuvan päätyttyä opiskelijajoukko hajaantuu nopeasti. Natalia ja muutama muu nousevat Annalan bussiin.

"Haluatteko tulla luokseni puoli yhdeksältä? Olen kutsunut Erasmus-porukkaa", kysyy puolalaistyttö ennen kuin jää kyydistä Kaukajärvellä. Natalia miettii.

"Hyvä on, luen suomenkokeeseen sitten huomenna", Natalia huokaa ja hymyilee.

Laura Ojanen, teksti
Heta Hassinen, kuvat

Yliopiston vaihtarit

Tampereen yliopistoon tuli 454 vaihto-opiskelijaa vuonna 2008. Vuonna 1998 heitä tuli vasta 180.

Tampereen yliopistosta lähti vaihtoon 376 opiskelijaa vuonna 2008. Vuonna 1998 luku oli 352.

Tampereen yliopiston opiskelijoista kuusi prosenttia oli ulkomaalaisia vuonna 2008. Vuosina 2007 ja 2006 heitä oli 5 prosenttia.

Espanja oli vuonna 2008 suosituin kohdemaa Tampereen yliopistosta lähteneille. 2000-luvulla Saksa on ollut ykkösenä kuusi kertaa.

Tampereen yliopistoon on tullut vuodesta 2001 lähtien selvästi eniten saksalaisia. Vuonna 2008 heitä oli 20 prosenttia kaikista saapuneista.

Ylivoimaisesti suurin osa Tampereen yliopistosta lähtevistä ja sinne saapuvista vaihto-opiskelijoista tulee Erasmus-ohjelman kautta.

Sitkeä lobbaus sai Suomeen

"Arantza on puhunut Suomesta siitä asti, kun tapasimme yliopistossa kaksi vuotta sitten", Natalia Alaminos Rodríguez kertoo nauraen päätymisestään Suomeen vaihto-opiskelijaksi.

"Arantza oli viikon lukiovaihdossa Kristiinankaupungissa ja rakastui kaikkeen tässä maassa."

Siihen mennessä kun tuli aika hakea yliopistovaihtoon, Arantza Valls Manzana oli vakuuttanut parhaan ystävänsä Suomen suloisuudesta.

"Eniten vaikutti se, että täällä puhutaan hyvin englantia. Tiesin myös opetuksen olevan tasokasta", Natalia perustelee.