|
Naisten raiskauksista sodassa ja pornoteollisuudessa kertovan synkän tragedian kaikki syksyn esitykset ovat loppuunvarattuja Tampereen Teatterissa. Siis mitä ihmettä? Eikö vain komedia vedäkään saleja täyteen?
"Teatteriohjelmiston keveyttä perustellaan aina yleisön toiveilla. Ehkä teattereiden linjaus on virheellinen tai liian arka. Mitä ilmeisimmin Suomen teatteriyleisö kaipaa muutakin kuin musikaaleja", Sofi Oksanen miettii Puhdistus-näytelmänsä suosiota.
Sofi Oksasen Puhdistusta on kuvailtu lähes poikkeuksetta mediassa Viron lähihistorian kuvaukseksi, jossa Neuvostoliitto riistää Suomen sukulaiskansaa. Mutta sorto oli hyvin erilaista naisille kuin miehille. Sofi Oksasen kirjoittamisen lähtökohta oli nimenomaan naisten kokema seksuaalinen väkivalta, ei historia.
Oksanen on ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka ottaa kriittiseen, feministiseen tarkasteluunsa pornoteollisuuden naiskaupan. Aihe on erityisen arka, koska suuri osa ihmisistä käyttää pornoa. Prostituution naiskauppa on huomattavasti kaukaisempi aihe, koska siinä ei ole kyse niin suurien ihmismassojen kulutusvalinnoista.
"Pornoon liittyvät aiheet ovat vaikeita, koska ne leimaavat keskustelijoita. On helpompaa vaatia, että pitäisi ostaa reilun kaupan kahvia, vaikka voisi vaatia reilun kaupan pornoa", Oksanen sanoo ja nauraa perään, ettei edes tiedä, onko reilun kaupan pornosertifikaattia olemassakaan.
Periaate on hänen mielestään kuitenkin tärkeä: pitäisi vaatia pornoa, jossa kaikki esiintyvät vapaaehtoisesti ja näyttelijät ovat varmasti täysi-ikäisiä.
Puhdistus-näytelmä keskittyy romaaniakin selkeämmin naisten sortoon, sillä näytelmä alkaa, kun Viron miehet on jo tapettu, piilossa tai paossa metsissä.
Sofi halusi kirjoittaa nimenomaan Viron raiskauksista, koska niitä ei ole edes käsitelty ollenkaan mediassa ennen tätä vuotta ja nytkin vasta kun EU huomautti Viroa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
"Ylipäänsä lähisuhdeväkivalta ei ole kuulunut Virossa julkiseen keskusteluun, mikä johtuu paljolti tästä neuvostoperinteestä: Neuvostoliitossa ei luonnollisestikaan mitään sukupuolittunutta väkivaltaa edes ollut."
Viro tapahtumapaikkana oli hyvä siinäkin mielessä, että suomalaiset naiset voivat peilata omia kokemuksiaan seksuaalisesta väkivallasta pienen etäisyyden päästä. Oksanen epäilee, että jos hän olisi kirjoittanut suoraan Suomen raiskauksista, suomalaisten olisi ollut vaikeampi ottaa vastaan tekstiä.
Näytelmä on erittäin ajankohtainen, sillä Itä-Euroopassa lama on syvä ja se lisää prostituutiota. Ja aina osa prostituoiduista joutuu naiskaupan uhreiksi. Puhdistuksessa Zara huijataan Viron itsenäistyttyä mukaan prostituutioon. Hänen vastentahtoiset aktinsa asiakkaiden kanssa kuvataan. Nauhalla hän esittää nauttivansa, koska parittajat uhkaavat lähettää nauhat muuten hänen poikakaverilleen ja sukulaisilleen. Silloin hän ei voisi palata koskaan kotiinsa. Kopioita videoista myydään ympäri Eurooppaa, ja jokainen vastaantulija on voinut katsoa hänen videoitaan. Zaran kokemukset rinnastuvat sota-aikaisiin joukkoraiskauksiin eli rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Mutta miten pornon katsoja sitten voi tietää, onko hänen katsomassaan videossa pakottamista?
"Kyllä kahvi maistuu yhtä hyvältä, on se reilun kaupan kahvia tai ei. Ja kyllä vaate on ihan hyvä, vaikka se olisi lapsityövoimalla tehty. Se pitää vaan tietää, mutta suurin osa kuluttajista ei tiedä, eikä oikeastaan välitäkään."
Oksanen ei kuitenkaan vastusta pornoa eikä prostituutiota. Hän kannustaa ihmisiä ostamaan kotimaista pornoa, koska siinä ei todennäköisesti ole mukana naiskauppaa.
"Prostituutiota ei pitäisi kriminalisoida. Naisella ja miehelläkin pitää olla oikeus käyttää omaa ruumistaan, miten haluaa."
Sofi Oksanen on muidenkin vaiettujen vähemmistöjen puolella. Hän kirjoitti kolme vuotta sitten artikkelin kinkyseksiä käsittelevään kirjaan Kivun kauneus, jossa hän vaatii sadomasokismin poistamista sairasluokituksesta.
"Sairausluokituksesta voi olla ikäviä seurauksia ihmisille esimerkiksi huoltajuuskiistoissa, jolloin on kysymys ihmisoikeusasiasta. Mutta seksuaalivähemmistön asiat eivät ole suomalaisten poliitikkojen ykkösasioita."
Oksanen ei peittele sitä, että kuuluu itsekin seksuaalivähemmistöön. Hän on biseksuaali, jolla on alistumisfetissi. Sofi kulkee usein kinkyskenen mukaisissa vaatteissa, kuten korsetissa. Sofi kirjoitti vuonna 2005 Imageen jopa omakohtaisen artikkelin bondage- eli köyttämiskurssille osallistumisesta.
Kaikesta tästä huolimatta Sofi ei ole saanut osakseen juurikaan negatiivista julkisuutta. Hän miettii sen johtuvan siitä, että nuorille taiteilijoille erilaisuus sallitaan nykyisin. Muutamaa vuotta vanhempia kirjailijoita pommitetaan vähemmästäkin leimaavilla lööpeillä.
Ai, niin. Sofihan on tosi nuori siihen nähden, kuinka menestynyt hän on ja kuinka tottuneesti hän suoltaa melkein kirjakielisiä, erittäin asiallisia kommentteja haastattelussa. Imagen artikkelin kirjoittaessaan hän oli 28-vuotias niukin naukin toimeentuleva kirjailija ja opiskelija, joka kirjoitti fetissistään rahapulassa.
Finlandia-palkinto muutti kaiken. Nyt Sofi ei ehdi edes kirjoittaa, koska julkisuuspyöritys on niin totaalista. Viro-sarjaan on luvassa kaksi jatko-osaa, joihin on jo aiheet mietittynä. Kunhan kiire hellittää, hän käy taas kiinni Viron lähimenneisyyteen.
Hertta-Mari Kaukonen, teksti & kuva
Syntynyt: Jyväskylässä 1977
Kotikunta: Helsinki
Ammatti: Kirjailija
Koulutus: Opiskelee kirjallisuutta
Helsingin yliopistoissa ja drama-
turgiaa Teatterikorkeakoulussa
Perhe: laskee perheekseen ystävänsä
Teokset: Stalinin lehmät (romaani), Baby Jane (romaani), Puhdistus (romaani ja näytelmä), High Heels Society (näytelmä), Siniposkiset tytöt (kuunnelma)
Unda näyttää Puhdistuksesta melko sokeeraavan, mutta helposti seurattavan version. Näytelmä pukee sanoiksi ja huudoksi heti alkukohtauksissa pornon kirjaimellisesti oksettavat konventiot, kuten pakotetun penetraation peräkkäisiin ruumiinonkaloihin. Koska kaikille näyttelijöille on saatava kurssilla näyteltävää, näyttämöllä näytellään kaikkein järkyttävimmätkin kohtaukset, jotka Sofi Oksanen on kirjoittanut käsikirjoituksessaan vain ääniksi. Puhdistus-kirjasta on lisätty näytelmään joitakin repliikkejä, jotka taustoittavat Zaran valintoja. Monologeja on vastaavasti lyhennetty. Vahva teksti ja vahvat näyttelijäsuoritukset liikuttavat.
Esityksiä: 29.10 (yleisölle avoin harjoitus), 5.11 (uusi ensi-ilta Teatterikesän jälkeen), 12.11 Vuoltsulla Liput: 8/5e/varattomat voivat päästä ilmaiseksi
Tampereen Teatteri esittää Puhdistuksesta alkuperäiskäsikirjoitukselle varsin uskollisen version. Näyttelijäntyö on rauhallista, jopa levollista. Tekstin voimaan luotetaan, eikä lisätehokeinoja ole luotu. Katsojaa säästetään julmuuksilta sokaisemalla silmät hetkeksi kirkkaalla valolla, kun näyttämöllä tapahtuu jotain todella kamalaa. Alastomuuskin on peiteltyä. Kokonaisuus toimii loistavasti, mutta loppu vaikuttaa hieman pitkitetyltä, koska molempien aikatasojen tarinoiden loput on esitetty yhtä dramaattisesti.
Esityksiä: 25.3.2010 asti , Liput: 24/18 e
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Majsteri Rantaluola (29.10.09, kello 23:35)
Oman "Puhdistukseni" lukeneena väittäisin, että kirjassa ei ainakaan viitata liiemmin Virossa tapahtuneisiin raiskauksiin. Kokijanahan on Aliide Truu, vanha virolaisnainen, ja hänen kohdallaan tarina vihjaa, että hänen vaginaansa työnnettiin jokin hehkulamppu tai vastaava tammikuussa neljäkytviis tai jotain sinnepäin, mutta että "siitä ei voi puhua, koska se oli niin järkyttävää". Niinpä niin. Kaikki jää innuendon tasolle. Sofin kirja voidaan laskea kategoriaan neuvostogotiikka. Goottilaiseen perinteeseen kuuluu enemmän tai vähemmän peittelevä vihjailu. Sillä voidaan luoda taiteellista kerrontaa, mutta aitoon yhteiskunnalliseen osallistuvuuteen on vielä pitkä matka. Missä ovat todisteet? Folkloressa? Siinä, että mummo kertoi niin? En yhtään epäile tarinoiden todenperäisyyttä, mutta ne menevätkin yksi yhteen sen kanssa, että suomalaiset menevät edelleenkin Viroon halvan tussun perässä ja vihaavat venäläisiä heidän brutaalin luonteensa takia. Sofin ansiot ovat taiteellisia, eivät poliittisia. Tämä on viihdettä.
Hertta-Mari Kaukonen (30.10.09, kello 12:44)
Kiitos palautteesta. Kuten lehtijutussa kirjoitan, näytelmä ja kirja ovat kokonaan eri teoksia eli näytelmää ei ole tehty kirjan pohjalta, vaan Oksanen on kirjoittanut ensin näytelmän ja sitten vasta romaanin. Käy katsomassa näytelmä tai lue sen käsikirjoitus (myynnissä sekin) ja kerro sitten vasta faktojen pohjalta, mitä mieltä olet.
Majsteri Rantaluola (02.11.09, kello 1:35)
Jos näytelmä ja kirja ovat kerta "ihan eri" teoksia, niin sitten niitä pitäisi markkinoida eri nimillä eli yksi olisi vaikka "Purifikaatio" ja toinen olisi "Puhdistus". Kuluttajan kannalta. Ja luulen tietäväni, miksi teatteriversio on "rankempi": naisnäyttelijöillä on hirveä hinku päästä huutamaan näyttämöllä "nyt minua raiskataan" ja sitten miesnäyttelijällä demonstroimaan, kuinka se raiskaus oikein tapahtuu.... ei niillä turkkalaisilla opeilla oikein voi mitään sivistynyttä esittää, eikä huvitakaan. Syllllllkeä vastoin kasvoja ja RR-vika! Entä jos Sofi on raiskannut kirjansa näytelmänsä hyväksi tai toisinpäin? Miestä ei voi raiskata, mutta tekstin voi.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen