Keskustelua monikulttuurisuudesta, kiitos!

Maahanmuuton puolustajat ja vastustajat ovat kaivautuneet asemiinsa, eikä toisen osapuolen kanssa keskustelua pidetä tarpeellisena. Olemme juuttuneet siihen, että osa pitää monikulttuurisuutta rikkautena, toiset vitsauksena. Puolin ja toisin heitetään karkeita yleistyksiä maahanmuuton ongelmista tai hyödyistä. Kilvassa vain ääripäitä edustavat heitot saavat tarpeeksi huomiota.

Tohtori Jussi Halla-aho ja professori Timo Vihavainen ennustavat länsimaiden tuhoa maahanmuuton, etenkin muslimien maahanmuuton seurauksena. Maahanmuuttoon suopeasti suhtautuvat asiantuntijat paheksuvat heidän liioittelujaan. Maahanmuutosta keskustellaan ikään kuin ainoat vaihtoehdot olisivat joko sulkea rajat jokaiselta tulijalta tai raahata koko Afrikka suomalaisten elätettäväksi.

Lähes jokaiseen maahanmuuttajia koskevaan nettiuutiseen tulee satoja kommentteja maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivilta. He loistavat kuitenkin poissaolollaan, kun maahanmuutosta järjestetään seminaareja. Harva myöskään kirjoittaa omalla nimellään lehtiin. Toisaalta viime aikoina yhä harvempi on myöskään uskaltanut puhua julkisuudessa myönteisesti maahanmuutosta. Moni pelkää joutuvansa uhkailujen kohteeksi.

Muualla on jo ajat sitten siirrytty keskustelemaan maahanmuuton sijasta integraatiosta. Maahanmuuttokriittisillä kannanotoilla menestynee tulevissa eduskuntavaaleissa, mutta maahanmuutto Suomeen ei lopu, vaikka kuinka sitä vastustettaisiin: Jos turvapaikkapolitiikkaa kiristetään, maahanmuuttajia tulee Suomen kansalaisten puolisoina, työntekijöinä tai elinkeinonharjoittajina.

Suomessa ei voida onnistua maahanmuuttajien kotouttamisessa, elleivät maahanmuuton puolustajat ja vastustajat suostu keskustelemaan keskenään ilman puskista ampumisia. Halla-ahot ja vihavaiset on otettava mukaan keskusteluun, vaikka heidän liioittelujaan ei hyväksyttäisikään.

Tarvitaan syvällistä keskustelua maahanmuuton sijasta monikulttuurisuudesta, niin sen hyvistä kuin huonoistakin puolista. Monikulttuurisuus ei ole vain kiinalainen ruoka tai somalinaisen huivi.

Haluammeko monikulttuurisuutta, joka hyväksyy minkä tahansa taustan omaavien yksilöiden hyväksymistä yhdenvertaisiksi suomalaisiksi? Vai haluammeko, että eri kulttuureista tulevat saavat omaan kulttuuriin vedoten vaatia itselleen erivapauksia? Pitääkö musliminaisen jäädä kotiin, koska hänen kulttuurissaan mies hoitaa perheen asiat kodin ulkopuolella?

Suomalaisten asenteissa on paljon parantamisen varaa, jotta esimerkiksi pätevämpi ulkomaalainen valittaisiin suomalaisen sijaan töihin. Maahanmuuttajia aliarvioidaan myös niin sanottujen suvaitsevaisten taholta suhtautumalla heihin saamattomina avuntarvitsijoina. Mutta myös maahanmuuttajista johtuvista ongelmista on voitava puhua.

Joidenkin maahanmuuttajaryhmien äänekäs vähemmistö vaatii itselleen erioikeuksia vetoamalla omaan kulttuuriin tai uskonnonvapauteen. Erivapauksien myöntämisellä ei kuitenkaan saada näitä ihmisiä kotoutumaan paremmin, vaan erivapaudet lisäävät maahanmuuttajien huonompaa sopeutumista yhteiskuntaan. Samalla erivapaudet koventavat kantaväestön asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Myös sellaisia kohtaan, jotka tekevät kaikkensa sopeutuakseen uuteen kotimaahansa.

Suomalaisten on totuttava erinäköisiin ihmisiin. Mutta Suomen ei pidä luopua tasa-arvosta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeusvaltioperiaatteesta. Nämä arvot kuuluvat myös tänne asettuville maahanmuuttajille, mutta heidät on myös opetettava kunnioittamaan näitä arvoja. Monikulttuurisuuden on tarkoitettava, että erilaisia ihmisiä hyväksytään, ei sitä, että sen varjolla sivuutetaan Suomen laki tai ihmisoikeudet!

Husein Muhammed
on helsinkiläinen lakimies, joka on etniseltä taustaltaan Irakin kurdi.