Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tahdon ydinvoimaa omalle takapihalleni

Vaaditaan suurin piirtein Yhdysvaltojen kokoinen pinta-ala, jos haluttaisiin saada nykyistä ihmiskunnan energiankulutusta vastaava määrä puhdasta energiaa tuulesta, auringosta ja biopolttoaineista. Laskelman on tehnyt yhdysvaltalainen keksijä Saul Griffith. Jyräämällä noin 10 miljoonaa neliökilometriä luontoa tuulipuistojen ja aurinkovoimaloiden tieltä kuulostaa ainakin minusta luonnonkatastrofilta.

Vuosien 1832 ja 1839 välisenä aikana skotlantilainen Robert Anderson keksi maailman ensimmäinen sähköauton. Vuonna 1897 nähtiin keksinnön ensimmäinen kaupallinen sovellus, kun Electric Carriage and Wagon Company of Philadelphia rakensi New Yorkin kaupungille erän sähköllä toimivia takseja.


Hei, odottakaapas hetki. New Yorkin taksit toimivat uuden Toyota Priuksen hybrid-mallin tavoin akuilla 113 vuotta sitten? Kyllä. Ei paljoakaan aikaisemmin Euroopan suurkaupungeissa oltiin sataprosenttisen varmoja, että tätä menoa maailma hukkuu hevosenpaskaan, sen ajan hiilidioksidiin.

Kaikki meni päin helvettiä kun Teksasista löytyi öljyä, Charles Kettering keksi sähköstartin ja Henry keksi pistää "Discount" -kyltin T-Fordinsa tuulilasiin.

Tänään olemme hieman vastaavanlaisessa tilanteessa. Vajaa 36 tuhatta kansalaista on sitoutunut äänestämään ydinvoimaa vastustavaa ehdokasta seuraavissa vaaleissa. Jos nyt hautaamme koko idean ydinvoimasta pöytälaatikkoon ja syyllisyydestä vapisten pistämme tulpan viimeiseen ydinjätesäiliöön, saa joku neropatti 113 vuoden päästä idean. Se idea on vanha idea, kuten sähköautokin ja kuten sähköauto, ei sen saralla ole edetty yhtään mihinkään.

Nykyään vajaa viidesosa maailman energiasta katetaan ydinvoimalla. Samalla kun perinteisen fissioon perustuvan ydinvoiman plussista ja miinuksista tapellaan verissä päin, on ydinvoiman seuraava kehitysaste, fuusioenergia siintänyt vuosia sijoittajien, tutkijoiden ja kansan silmissä maailman pelastavana energiamuotona. Fuusioenergiahan on käytännössä vedyn muuttamista heliumiksi ja siinä ohessa saadaan yli viisi miljoonaa kertaa enemmän energiaa kuin polttaessa vetyä kemiallisesti (joka ei ole sekään mitään turhaa hommaa, esimerkiksi Lontoossa on vedyllä liikkuvia busseja). Vetyä on lisäksi pessimismiin kallistuvankin mielestä roimasti maapallolla.

Vaikka fuusioreaktio saadaan nykyään aikaiseksi, on se vielä kallista ja vaikeaa puuhastelua ja luultavasti pysyykin sellaisena vielä pitkään.


Uusia ideoita ja vaihtoehtoja tehtaillaan silti jatkuvasti. Maailman raivostuttavimman ohjelmiston isänä tunnettu Bill Gates on kohonnut viime aikoina ympäristöasioissa kansainvälisen sankarin maineeseen. Gatesin rahoittama TerraPower-yhtiö ennustaa, että Travelling Wave Reactor (TWR) -nimellä kulkevan ydinreaktorin kaupallinen käyttöönotto voisi alkaa alle 15 vuodessa.

Toisin kuin nykyiset reaktorit, TWR käyttäisi 99 prosenttia ydinpolttoaineesta nykyisen yhden prosentin sijaan ja valmistaisi oman polttoaineensa nykyisten reaktoreiden tuottamasta ydinjätteestä. Lisäksi voimala tarvitsee tankata vain kerran ja sen jälkeen se tuottaa sähköä ilman täydennystä jopa sata vuotta. Gatesin mukaan nykyisistä ydinjätteistä tuotetaan energiaa maailmalle satoja vuosia.

Jos ydinvoimaloita ei rakenneta, ei niitä rakenneta.

Jos ydinvoimaloita rakennetaan, rakennetaan tulevaisuudessa myös parempia, turvallisempia, fuusioon perustuvia, jätteettömiä ja jätteitä syöviä ja vaikka minkälaisia ydinvoimaloita.


Myös minun takapihalle!

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (3)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Inssi (01.11.10, kello 23:51)

    Ydinvoimaihastus velloo nähtävästi Tampereen yliopistossa kun Kokoomus-nuoriso pyrkii erottumaan edukseen puhumalla älykkään kuuloisia asioita niin että humanistityttöset hihkuvat ihastustaan varmasta ja vakuuttavan oloisesta esiintymisestä.

    Ydinteoreetikko Petrus Pennanen kirjoitti Aviisissa hiljattain, että ydinvoima on terveellisempää kuin puun polttaminen ja sitten pari Aviisin toimittajaa kävi Olkiluodossa TVO:n maksamilla pullakahveilla kuuntelemassa ydinvoiman evankeliumia ja tutustumassa reikään rikkonaisessa kalliossa. Oli kuulemma hienoa ja tehtiin videokin youtubeen.

    Nyt sitten (ilmeisesti jälleen sama porukka) kirjoittaa nimettömänä samaa asiaa.

    Tämän jutun loppu kertoo kaiken oleellisen:
    "...parempia, turvallisempia, fuusioon perustuvia, jätteettömiä ja jätteitä syöviä ja vaikka minkälaisia ydinvoimaloita."
    -kirjoittajan mielessä ei ole sijaa sille, että sisuksiltaan erittäin radioaktiivinen ydinvoimalaitos, polttoaineen tuotantoketju ja ydinteknologiaan erottamattomasti kuuluvat ydinpommiainekset ydinjätteissä voisivat ikinä aiheuttaa mitään pahaa pikku perhosellekaan.

    Olisi aika herätä ja lukea enemmän. Ja ennen kaikkea lukea välillä muutakin kuin wikipediaa, Kokoomuksen verkkouutisia ja TVO:n sivuja.

    Suosittelen virkistävää suomenkielistä kirjaa: "Ydinvoima, valta ja vastarinta" (LIKE, isbn 952-471-213-x), joka sopii myös humanistille, koska se ei sisällä paljonkaan detaljeihin menevää teknistä jargonia, vaan asioiden taustoja muustakin kuin ydinjäte-, uraanikaivos- tai ydinvoimayhtiöiden markkinointiosaston näkökulmasta.

    Esimerkiksi Olkiluodon korkea-aktiivisen ydinjäteluolan pitkä ja taitavasti lähes kaikkia alkuperäisiä ehtoja ja vaatimuksia kiertävä hivutusprosessi on tutustumisen arvoinen.

  2. Seppo Honkanen / Aviisi (02.11.10, kello 2:33)

    Aviisissa julkaistavat mielipidekirjoitukset ovat mielipidekirjoituksia. Niiden perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä muuta kuin yksittäisen mielipidekirjoittajan ajatuksista.

    Arvoisa Inssi, olisi hienoa, jos jaksaisit kirjoittaa noin 3 000 merkkin näkökuman aiheesta. Julkaisemme sen tismalleen yhtä innokkaasti kuin tuon toista näkökulmaa edustavan kirjoituksen. Olet ilmeisen perehtynyt asiaan, joten se olisi mielenkiintoista debattia.

    Teksti löytää parhaiten perille, kun lähetät sen otsikolla MIELIPIDE osoitteeseen aviisi [a] uta.fi.

  3. Inssi (02.11.10, kello 8:26)

    Ydin-innostus ja erityisesti sen konkretisoituminen Suomessa ydinvoimaloiksi, uraanikaivokseksi ja uraanin rikastamoiksi on tosiaan niin kiinnostava ja ajankohtainen puheenaihe, että siihen pitänee puuttua Aviisin sivuilla.

    Tyyli voisi kenties olla parempi kuin mitä oli esim. tuossa yllä olevassa vastineessani... :)

    Kiitokset vinkistä, yritän löytää aikaa kunnollisen kirjoituksen valmisteluun.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto