Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Lopullinen totuus: Kirkosssa seksuaalisuudesta ovat puhuneet vain keski-ikäiset miespiispat

Että mitä lesbona ja uskovaisena ajattelen kirkon kriisistä? Tampereen piispa Matti Repo pohdiskeli viime sunnuntain Aamulehdessä varsin viisaita otsikolla "Homoillan jälkisanat". Piispa päätyi kyselemään, onko kyseessä seksuaalisuuteen liittyvien näkemysten vai kirkon jäsenyyden kriisi. Väitän, että ei näitä kysymyksiä voi erottaa toisistaan.


Piispa mietti, miksi niin moni ei halua kuulua uskonyhteisöön. Minä mietin lähinnä meitä, joilla se halu olisi - ja jotka emme ole löytäneet paikkaamme näistä yhteisöistä. Onneksi olen itse varsin sitkeä sissi, ja juureni ovat tukevasti kirkossa.

Olen oikein urakalla etsinyt hyviä paikkoja, ja aika monia vuosien varrella löytänytkin. Tosin se vaati ensin monta vuotta kaappielämää, ja sitten melkoista rämäpäisyyttä, kun kaappi ahdisti aivan liikaa. Nykyään saan esimerkiksi käydä sateenkaarimessussa, johon tiedän olevani varmasti tervetullut. Siellä kokemallani rakkauden voimalla jaksan sellaisiakin tilanteita, joissa joudun kohtaamaan ihmisten ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä.

Mutta entäs sitten ne, jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin minä? Kannan huolta kahdesta porukasta.

Monet heterot ja ei-heterot ystäväni miettivät melkoisen isoja kysymyksiä, sellaisia, joihin on perinteisesti haettu vastausta uskonnosta. Miksi elämä on mennyt näin? Välittääkö kukaan minusta? Miten oikeastaan pitäisi elää?

Evankelisluterilainen kirkko ei ainakaan tunnu olevan se suunta, josta näihin kysymyksiin haetaan vastausta.


Kirkko ei yksinkertaisesti vaikuta kovin uskottavalta. Nykykirkon toiminnasta kun tiedetään onnettoman vähän - esimerkiksi siitä, että kirkossa puhutaan melkoisen monella äänellä.

Henkilökohtaiset kontaktit uskoviin liittyvät Jeesus-flaijereita jakeleviin kummajaisiin. Kirkko pistää mediassa silmään silloin, kun siellä tapahtuu jotain ikävää, kuten homojen syrjimistä - mikä taas ei ole mikään "vaikea kysymys, josta pitää keskustella" , vaan harvinaisen selkeästi ihan järjetöntä toimintaa.

Yleensäkin seksuaalisuudesta on puhuttu lähinnä kypsän keski-ikäisten miespiispojen suulla. Siitä kielestä on vaikea saada kiinni, saati uskaltaa esittää omia kysymyksiään, joissa liikutaan hyvinkin herkillä ihmiselämän alueilla.


Toinen porukka, josta olen huolissani, ovat ne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, joiden kysymykset on tyrmätty inhimillisillä ennakkoluuloilla ja siitä nousevalla Raamatun tulkinnalla. Yhtään en ihmettele, että nämä tyrmätyt joko jättävät uskovien yhteisöt tai ryömivät entistä syvemmälle kaappiin. Tai jopa suostuvat "eheytettäviksi" , jotta voivat säilyä yhteisönsä jäseninä.

Piispa Repo tunnusti kirjoituksessaan, että kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on pidättäytyväistä. Ja näin taitaa olla myös suhtautuminen heteroseksuaalisuuteen, ja siinä sivussa yleensä ihmisenä olemiseen. Kukaan tuskin haluaa, että hänen olemassaolonsa kohdataan pidättyvästi.

Homo- ja jäsenyysongelma kohtaavat, ja tullaan niitä yhdistäviin kieli- ja läsnäolo-ongelmiin. Onneksi olen päässyt näkemään, miten "uusille" asioille etsitään haparoivia sanoja ja miten kohtaamiset voivat sujua ilman pelkoa.

Mutta onko kirkko liikkeellä liian myöhään?


Hanna-Leena Autio on lesbo, seurakuntaneuvoston jäsen ja tutkija

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Ecce homo (29.10.10, kello 17:21)

    Tasapuolisuuden nimissä olisi mukava kuulla niidenkin kristittyjen homojen kommentteja, jotka eivät voi tai halua eheytyä (lainausmerkeissä tai ilman), mutta jotka samanaikaisesti haluavat vakaumuksensa mukaan pidättäytyä homoseksuaalisista sukupuolisuhteista. Heitäkin on, vaikka eivät syystä tai toisesta pääsekään kuultavaksi valtamediassa.

  2. Näreet (30.01.12, kello 1:51)

    Yleismaailmallinen ilmiö on että mitä enemmän kirkko maallistuu niin sitä enemmän se menettää jäseniään. Sellaista kirkkoa, joka pitää Raamatun opetuksista ja periaatteista kiinni, arvostetaan, mutta yhteiskunnan päättäjien tuuliviirinä olevaa kirkkoa ei.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto