Asioiden oikea laita: Ymmärretään tarkoitus

Olen oivaltanut, että opiskelijatoimijoiden ajamat asiat ovat huomattavan lähellä toisiaan riippumatta viiteryhmästä, jota he edustavat. Toisaalta olen huomannut, että suuri osa toimijoista ei tiedosta sitä.

Stereotyyppisesti ainakin teekkarin, oikislaisen ja kylterin on oltava oikeistolainen porvari, joka kannattaa sumeilematta vapaata markkinataloutta ja rahan valtaa. Toisin sanoen raha on heille se, mikä merkitsee. Toisaalta humanistisilla aloilla nähdään, että ihminen ja yhteisö ovat ratkaisevia asioita, eikä rahalla ole niinkään merkitystä. Elämää katsotaan enemmän humaanien arvojen valossa.

Ehkä osittain onkin näin, mutta mielestäni suurin ero on tavassa puhua. Kylterin suusta kuultu sana tehostaminen kuulostaa toiselle kylterille luonnolliselta ja järkevältä asialta, kun taas filosofian opiskelijan korvaan se saattaa kuulostaa moraalittomilta irtisanomisilta vain siksi, että pieni eliitti saa lisää mammonaa.

Kun tehostaminen vaihdetaan byrokratian vähentämiseksi ja oikeudenmukaisuuden parantamiseksi, filosofian opiskelija lähtee kannattamaan ajatusta, mutta kylteri alkaa miettiä, mitä tämä ympäripyöreä puppu oikein onkaan.

Toisaalta monet yksittäiset termit saattavat aiheuttaa eri viiteryhmissä kylmiä väristyksiä ja voimakkaita tunnereaktioita. Kun joku mainitsi vuosi sitten sanan perustulo, minullakin heräsi ajatus yhteiskunnalle täysin kestämättömästä ratkaisusta, joka vie Suomen toteutuessaan rappioon.

Opittuani enemmän aiheesta ja sivuutettuani aiheettoman tunnereaktion huomasin, että perustuloon liitettävät periaatteet - oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja yksinkertaisuus - ovat todellakin sellaisia asioita, joita toivoisin meidän sosiaaliturvajärjestelmältämme.

Nämä väärinymmärrykset johtuvat mielestäni eri viiteryhmien erilaisista tavoista puhua.

Teekkari, oikislainen ja kylteri puhuvat jatkuvasti opinnoissaan ja työssään rahasta, ja siksi keskustelukulttuuri muovautuu rahan pohjalta puhumiseksi. Humanisti puhuu ihmisten arvovalinnoista, ymmärryksestä ja sivistyksestä, joiden takia keskustelukulttuuri muovautuu arvopohjaiseksi. Onkin kyse siitä, että meidän opiskelijaliikkeessä tulee oppia ymmärtämään toisiamme. Kun keskustelemme edustajistossa, hallituksessa tai jossain ihan muualla, kannattaa pitää mieli avoimena ja pyrkiä ymmärtämään se, mitä toinen henkilö todella tarkoittaa. Jos et ole varma, kysy.



Kun opimme ymmärtämään toisiamme paremmin, meidän on mahdollista rakentaa yhtenäisempi ja vaikutusvaltaisempi opiskelijaliike. Samalla voimme olla yhä selkeämpi suunnannäyttäjä koko yhteiskunnalle.

Jouni Markkanen

Kirjoittaja on Tamyn varapuheenjohtaja ja tyrkyllä SYL:n puheenjohtajaksi 2012