Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Menestystarinoita


Hän sipsuttelee
korkokengillä, ellei hän roikota puvun takkia olkapäällä, ja se puvun takki tuskin on tuulipuvuntakki. On tärkeää näyttää varakkaalta, sillä varakkuus on menestymisen mitta ja menestymisestähän tässä koko elämässä on kysymys.

Hän korostaa pirteyttä, energisyyttä ja positiivisuutta, koska alakulo on heikkoutta, ja heikkous ei ole voittajien juttu. Hän kaipaa hierarkioita, kuria ja järjestystä sottaisemmalle ainekselle, mutta puhuu yksilönvapaudesta ja kokee, että häntä itseään säännöt eivät koske.

Hän osaa hymyillä maireasti, mutta ylenkatsoo heitä, joilla ei ole hänelle mitään annettavaa. Se on heidän oma syynsä, sillä työttömät ovat valinneet työtä vieroksuvan laiskan elämän, sairaat ovat eläneet epäterveellisesti ja masentuneet eivät jaksa tsempata tarpeeksi.

Hänen oma hyvinvointinsa johtuu puhtaasti hänen omista kyvyistään, joten hän ei ole velkaa kenellekään. Hän on menestyjä, joka on ihan omin rahoin miljoonansa ansainnut. Niitä ei vieraisiin kirstuihin varistella.


Eräänä päivänä
Aviisin toimitukseen leijui eletyn elämän tuoksu. Se lähti ovella seisovasta katujen miehestä, jonka kädessä oli passi, olkapäällä käsilaukku ja kasvoilla huolestunut ilme. Valmistauduin ohjaamaan hänet ulos.

“Laukku löytyi kadulta. Ajattelin kysyä, olisiko se jonkun opiskelijatytön." Mies oli hoiperrellut oikeaan paikkaan. Opiskelijarekisterin avulla selvisi, että passi, lompakko ja laukku tosiaan olivat yliopisto-opiskelijan kadottamia. Tavoitimme helpottuneen naisen puhelimella. Löytäjää pyysimme jättämään yhteystietonsa, jotta omistaja voisi kiittää häntä myöhemmin.

“Ei mulla ole osoitetta. Hengailen keskustassa."

Mies kertoi löytäneensä tavarat, kun oli menossa nukkumaan Anttilan parkkihalliin.

Vaikka omistaja tavoitettiin, katujen mies oli edelleen rauhaton. Emme ymmärtäneet, mikä oli vialla, kunnes hän kaivoi taskustaan tupakka-askin ja heitteli kasan savukkeita laukkuun. Häntä vaivasi, että löytölaukussa oli ainoastaan tyhjä aski.

“Ettei tytön tarvitse olla ilman röökiä. Kun mulla näitä nyt sattuu olemaan."

Mies, jonka mukana oli luultavasti hänen koko omaisuutensa, oli valmis jakamaan siitäkin vähästä. Hän tahtoi auttaa tuntematonta.


Neljä viidestä
suomalaisesta kertoo antavansa rahaa keräyksiin ja olevansa halukkaita auttamaan köyhiä taloudellisesti. Omin teoin köyhimpiä olisi valmiita auttamaan noin puolet suomalaisista.

Usein näyttää kuitenkin siltä, että juuri he, joilla olisi eniten annettavaa, kopistelevat keräysastioiden ohitse. Heillä on kiire hoitamaan bisneksiä, ostoksia tai jotain muuta tärkeää. Eivät he jaa "laiskottelun kannustimia", muutenkin riistoverotuksen lannistamat raukat.

Onneksi vähän resuisemmat kaverit eivät ole liian hienoja tietämään, millaista on, kun ei ole.

“Kun mulla näitä nyt sattuu olemaan!"

Katujen enkelin lause kannattaa pitää mielessä. Menestyjäkin voisi pyöritellä sitä kielen päällä miettien, mitä se voisi tarkoittaa omassa elämässä. Pohdintaa voi jatkaa filosofi John Rawlsin suositteleman ajatusleikin avulla. Jos yksilö ei etukäteen tiedä, mihin asemaan yhteiskunnassa joutuu, millaisen yhteiskunnan hän siinä tapauksessa rakentaisi.


Seppo Honkanen

Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (3)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. hohhoijaa (22.01.13, kello 1:40)

    Ihan loogisesti tuosta käytöksestä tulee ensimmäisenä mieleen se, että kaveri on körssytellyt naisen röökit, ja siksi kassissa on jäljellä tyhjä aski. Nyt omatunto kolkuttelee kuten kellä tahansa normaalilla ihmisellä kuuluunkin. Sillä todennäköisesti kassin omistaja olisi napannut askin sen tyhjennyttyä roskiin, eikä kassiin.

    Eli eipä kirjoitella tässä nyt mitään jumaltarustoa, vaikka toki ihan hyvä teko jannulta tuoda kassi. Olisi vaan voinut suoraselkäisenä sanoa että joutui käyttämään tupakat, ei varmasti olisi omansa takaisinsaanutta haitannut.

    Voisi myös ajatella että self made miljonääri johon ensimmäisessä kappaleessa viitataaan makselee tuloistaan (ovat ne sitten pääoma- saati ansiotuloja) äkkiä noin 50% veroastetta, ja näin kantavat oman osansa yhteiskunnan rattaiden pyörimisestä kuten toki kuuluukin. Joten onko se moraalin mitta että pitää vieltä tiputtaa se euro, vähän nöftää ja vanha nappi taskusta keräysastiaan että näyttää osallistuvalta, vaikka todellisuudessa kustantaa jo merkittävän osan yhteiskunnan rullaamisesta?

  2. hohhoijaa (23.01.13, kello 15:43)

    Hitto kun mietin jälkeenpäin tätä kirjoitusta ja kommenttiani siihen, aloin kelaamaan että nyt on vahvat dejavu päällä(siis Nykäsittäin bon voyage-tunne). Ja nopea googletushan osoitti että Seppo kierättelee vanhaa materiaalia. Katsokaapa Aviisi 17/2009 pääkirjoitus, jos löydätte (vinkki, on myös netissä).

    Sitten viihdyttäväään osuuteen, voitte katsoa kommenttini nimimerkillä "kyynikko". Eipä ole tulkintani kutatusta tilanteesta mihinkään muuttunut vaikka en kirjoitusta ja replyäni siihen ensin alkuun muistanutkaan. :D

  3. Seppo Honkanen (23.01.13, kello 19:51)

    Hienoa salapoliisin työtä, arvoisa nimimerkki hohhoijaa.

    On asioita ja tapahtumia, jotka eivät vanhene. Sellaisia, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi vähintään kahdesti. Haukotella voi, jos siltä tuntuu, mutta minun mielestäni tämä kodittoman resupekan lämminsydämisyys oli vaikuttava - ja opettavainen - kokemus: eräs mieleenpainuvimmista hetkistäni Aviisissa.

    Perjantaina ilmestyy vt. päätoimittaja Samuli Huttusen toteuttama Aviisi. Siellä lienee taatusti ennenjulkaisematonta materiaalia ainakin pääkkäripalstalla.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto