Nokan kopautus: Alli – parasta Tamyssa?

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (6)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

1. Mikael (15.11.13, kello 15:26)

   Emme ole käyttäneet näitä kolumneja "lähteenä", tällainen väite on yksinkertaisesti väärä ja nolo. Sen sijaan pari viikkoa sitten kyllä ilkamoimme sillä, että nimimerkki "Alli Nokan" arvio vaalituloksiin vaikuttavista tekijöistä kirjoituksessa "Jalluvetojen voitto-ohje" (Aviisi 11/2013) oli pitkälti yhteneväinen omien arvioidemme kanssa: Koulun leikkivaaleissa mitataan lähinnä kaveripiirien kokoja.
   
   Myönnämme tosin auliisti kaikkinaisen Tamya koskevien tietojemme puutteellisuuden, sillä meillä ei ole pääsyä mihinkään sisäpiirin tietoihin. Kun tämä on nyt tunnustettu, niin keskusteltaisiinko seuraavaksi oljenkorsien sijaan vaikka heikkotasoisen kritiikkimme siitä osasta, miten paljon opiskelijat yleensä Tamysta tietävät? Tamyn jäsenkyselyssä 2011 vain 10% opiskelijoista arvioi tietävänsä hyvin, mitä edustajisto yleensä edes tekee. Entä löytyisikö arviota siitä, paljonko jäsenmäärä laskisi ilman naurettavaa pakkojäsenyyttä?

2. Alli (16.11.13, kello 16:28)

   "Entä löytyisikö arviota siitä, paljonko jäsenmäärä laskisi ilman naurettavaa pakkojäsenyyttä?"
   
   Miten olisi sen saman edellä lainaamanne jäsenkyselyn kysymys "Olisitko Tamyn jäsen jos jäsenyys olisi vapaaehtoista?" Vastanneista 12 prosenttia ei olisi, jos "Ei osaa sanoa" -vastanneet jätetään huomiotta, on osuus 18 prosenttia. Varovainen arvio olisi tällöin, että jäsenmäärä tippuisi parisen tuhatta.
   
   Olettaa sopinee myös, että olette jäsenkyselyyn perehtyessänne huomanneet ne jäsenkyselyn kohdat, joissa kerrotaan, että kysymykseen "Onko Tamy tarpeellinen vai yhdentekevä?" vastanneista ainoastaan 9,6% piti Tamya yhdentekevänä tai melko yhdentekevänä, ja että ainoastaan 6% jäsenistöstä piti Tamya epäluotettavana tai melko epäluotettavana. Kiinnostaisikin tietää, mitä mieltä olette näistä lukemista: eivätkö ne tarkoita sitä että vain pieni osa jäsenistöstä on Tamyn paskuudesta kanssanne samaa mieltä?
   
   (Mitä opiskelijoiden vähäiseen Tamy-tietämykseen tulee: juuri tuollaisista asioista siellä edarissa pitäisi meuhkata.)

3. Mikael (17.11.13, kello 18:43)

   Nimimerkki "Alli Nokan" varovainen arvio on siis se, että lähes joka viides jäsen eroaisi, jos yliopistolaki sen sallisi. Okei. Me molemmat kuitenkin varmasti tiedämme, että näin varovainen oletus on naurettavuuteen asti alakanttiin vedetty. Koska nimimerkin analyysi vaalien tuloksiin vaikuttavista tekijöistä oli niin pistämättömän looginen ja tosi (Aviisi 11/2013), minun on kovin vaikea uskoa, että hän ihan täysillä uskoisi yllä esittämäänsä arvioon.
   
   Ensinnäkin, on täysin perusteetonta olettaa, että jos peräti kolmasosa (33,5%) jäsenkyselyyn vastanneista on epävarmoja ("EOS", sivu 13) jäsenyytensä jatkamisesta vapaaehtoiselta pohjalta, heistä eroajien joukkoon voitaisiin arvella kuuluvan vain alle joka viidennen. On sääli, että tätä ei voida mitenkään testata, sillä vedonlyönnissä olisin valmis pistämään panokseksi paljon enemmänkin kuin pelkän jallupullon.
   
   Toiseksi, jokainen Tamyn vuoden 2011 jäsenkyselyyn (hakekaa Googlella) tutustunut tietää, että sen vastaajat eivät ole tilastollisesti edustava otos opiskelijoista. Oletan, että nimimerkki "Alli Nokka" tuntee (laadultaan toki aivan erinomaisen) kyselyn edustavuutta kohtaan osoittamamme (laadultaan toki hyvin heikkotasoisen) kritiikin. Onhan hän kuitenkin seurannut Facebook-sivuammekin niin aktiivisesti, että osaa nimetä itsensä "lähteen" asemaan sen perusteella, mitä siellä on sanottu oman vaalianalyysimme ja hänen vaalianalyysinsä riemastuttavasta keskinäisestä vastaavuudesta.
   
   Kerrataan asia kuitenkin muille lukijoille. Tamyn jäsenkyselyssä 2011 vastaajilta kysyttiin, ovatko he "yleensä äänestäneet" edustajistovaaleissa. Sellaisista vastaajista, joiden opiskeluaikana vaaleja oli järjestetty, 60% ilmoitti yleensä äänestäneensä (s. 21). Kun todellinen äänestysaktiivisuus on noina aikoina liikkunut 30%:n hujakoilla, lienee tästä pääteltävä, että Tamyn toiminnasta edes hitusen kiinnostuneiden opiskelijoiden osuus on kyselyssä valtavasti yliedustettuna. Tämä kannattaa pitää mielessä kyselyn kaikkia muita lukuja punnitessaan.
   
   Kaikista vastaajista tämä "yleensä äänestäneiden" joukko oli 47,8%, kun 20% vastanneista ei ollut vaaleja omana opiskeluaikanaan vielä nähnyt. Tällainen tulos on aika hauska ottaen huomioon sen, että vain reilu 10% kaikista vastanneista katsoi "tietävänsä hyvin" mitä edustajisto tekee (s. 22). Karrikoiden sanottuna 47% siis yleensä äänesti, vaikka vain 10% tiesi mistä oikeastaan äänestetään. Vaan mitäpä sitä ei kaverinsa pyynnöstä tekisi, kun pullalipunkin saa.
   
   Näillä perusteilla oletan, että ylioppilaskunnasta eroaisi todennäköisemmin kaksi viidestä jäsenestä, ehkä useampikin, jos se vain olisi yliopistolain puitteissa mahdollista. Tosiasia kun on, että tilastollisesti äärimmäisen epäedustavan kyselyn vastaajista vain vähän yli puolet ilmoitti varmasti jatkavansa jäsenyyttään siinäkin tapauksessa, jos se olisi vapaaehtoista. Kehotankin todella jokaista viittä lukijaani tekemään asiasta itse oman tulkintansa.

4. Mikael (17.11.13, kello 19:00)

   Mitä taas jälkimmäiseen pointsiin tulee, on totta, että mitattuna asteikolla yhdestä neljään, varsin harva vastaaja piti Tamya "yhdentekevänä" (vastakohtana "tarpeelliselle"). Yksittäisten lukujen kontekstoimaton heittely on kuitenkin pelkästään kehnoa argumentaatiota, johon minäkin kyllä pystyisin: Kyselyn mukaan 65,8% opiskelijoista piti Tamya "etäisenä" tai melko etäisenä (s. 9), 49,4% "sulkeutuneena" tai melko sulkeutuneena (s. 12), ja 55,7% vaikutusmahdollisuuksiaan Tamyssa huonoina tai melko huonoina (s. 20). Melkoisia lukuja, jotka eivät kuitenkaan kerro meille oikein mitään konkreettista.
   
   Ristiriitaiset tulokset ovat täysin odotettavissa kyselytutkimukselta (survey), jossa tiedustellaan *tietojen* ja *osallistumisen* lisäksi myös *mielikuvia*. Koska kyselystä käy selvästi ilmi, että opiskelijoiden tiedot Tamysta ovat erittäin heikot, ei vastaajilla tietenkään ole edes voinut olla tiedollisia välineitä arvioida kriittisesti Tamyn toiminnan tarpeellisuutta. Status quon kyseenalaistavan kannan ottaminen vaatisi edes jonkinlaista perehtyneisyyttä asiaan.
   
   Kyselyssä vastaajien mielikuvia luotaavista kysymyksistä on muutenkin vaikea sanoa, mitä niillä oikeastaan mitataan. Mitä vastaaja on tarkoittanut, kun hän on ilmoittanut Tamyn olevan "tarpeellinen"? Onko jokainen heistä antanut täyden luottamuksensa Tamyn toiminnalle koko nykyisessä muodossaan? Tuskinpa. Minunkin mielestäni jotkut Tamyn toiminnot ovat "tarpeellisia".
   
   Mielikuvakysymysten tulosten perusteella voisi aivan yhtä hyvin väittää, että koska yli 60% vastanneista kertoi mielipiteenään Tamyn tiedottavan toiminnastaan riittävästi tai melko riittävästi, ei ole syytä olla näkevinään mitään ongelmaa siinä, että vain 13% vastanneista katsoi tietävänsä hyvin, mitä Tamyn hallitus tekee (s. 22).
   
   Samaten voisi esittää, että Tamyn edunvalvonta on melko hyvällä tolalla, koska peräti 78,2% vastanneista arvioi näin olevan (s. 16). Kuitenkin esimerkiksi edustajiston suurimman poliittisen ryhmän eli Vihreän Vasemmiston virallinen näkemys asiasta (Aviisi 12/2013) vastaa pitkälti omaani: Opintotukea on jatkuvasti pelkästään heikennetty, ja vuodesta toiseen on iloittu pelkistä torjuntavoitoista. Edunvalvonnan tehosta voidaan varmaankin keskustella enemmän taas sitten, kun lehtitietojen perusteella todennäköiset lukukausimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille realisoitunevat muutaman vuoden sisällä.
   
   Paljon mielikuvakysymyksiä parempia mittareita opiskelijoiden kiinnostukselle ja luottamukselle Tamya kohtaan ovat juuri opiskelijoiden *tietoja*, *osallistumista* ja *vapaaehtoista jäsenyyttä* koskevat kysymykset. Kokonaisuutena arvioiden kyselystä todellakin nousee esiin ensimmäisenä ja tärkeimpänä se, että opiskelijoiden huomattava enemmistö ei ole kiinnostunut Tamyn toiminnasta (s. 23), eikä tiedä siitä juuri mitään (s. 22). Tamyn tapahtumissa ei käydä (s. 27), eikä kyselyyn vastanneista vajaa 40% osallistunut mihinkään opiskelijatoimintaan, ei edes ainejärjestössä (s. 43).
   
   Vaan turhaanpa minä tätä tietenkin tässä kirjoitan. Kiinnostaahan nimittäin opiskelijoita Tamya kohtaan osoitettu kritiikki korkeintaan yhtä paljon kuin mitä Tamy itse, eli ei juuri lainkaan. Toivottavasti kuitenkin joku lukija tästä kirjoitelmasta saa iloa pimenevään iltaansa!

5. Alli (24.11.13, kello 0:23)

   Alli ainakin luki tekstin mielellään (ja toivoisi tällaista keskustelua sinne edariinkiin, vaikka aika monesta asiasta eri mieltä onkin). Kommentoidaan nyt vielä jälkijunassa (viikolla ei ehtinyt kun piti töitäkin tehdä).
   
   Ensinnäkin, jäsenkyselystä: jos haluttaisiin oikeasti tietää, kuinka paljon edarivaaleissa äänestäneet "aktiivit" ovat vastaajien joukossa yliedustettuina, pitäisi kysymys muotoilla esim. vaihtoehtojen "äänestin viime vaaleissa" "en äänestänyt, mutta olen äänestänyt aiemmissa vaaleissa" ja "en ole äänestänyt koskaan" varaan. Nykyisellään "olen yleensä äänestänyt" on niin epämääräinen muotoilu, että sen perusteella on hyvin kyseenalaista väittää aktiivisempien toimijoiden olevan "valtavasti" yliedustettuina - jonkin verran he varmasti ovat, joka on ihan loogista: aika harva toiselta paikkakunnalta pendelöivä aikuisopiskelija tai käytännössä lukunsa keskeyttänyt dropout noihin vastailee.
   
   Mitä jäsenenä pysymistä kysyneeseen kohtaan tulee, en oikein näe mielekkäämpääkään tapaa jakaa tuota eos-vastanneiden joukkoa kuin sen jättäminen huomiotta (niin vaaligallupeissakin tehdään). On hyvin mahdollista, että viidennes on alakanttiin, mutta mitenkään varmaa se ei ole: vastanneiden arviohan perustuu nykytilaan, jossa ylioppilaskuntien ei sattuneesta syystä tarvitse käyttää resursseja jäsenmarkkinointiin oikeastaan lainkaan (vrt AMK:iden opiskelijakunnat, joissa tuo vie melkoisesti resursseja). Jos automaatiojäsenyys poistuisi, yo-kunnat olisivat pakotettuja sekä ryhtymään markkinoimaan jäsenyyttään että lobbaamaan opiskelijaetujen rajaamista ainoastaan jäsenilleen. (Esim. SYL:n kannattaisi jopa maksaa VR:lle siitä hyvästä, että yliopisto-opiskelijan alennuksen saisi vain SYL:n kortilla.) Tällaiset tekijät saattaisivat laskea jäsenyydestä luopuvien määrää jopa selvästi alle tuon viidenneksen (tai sitten eivät, mutta hyvin vaikeaa ne yhtä kaikki arvioinnista tekevät).

6. Alli (24.11.13, kello 18:11)

   Tuohon jälkimmäiseen tekstiin sitten seuraavaa, ensin vielä jäsenkyselystä:
   
   Jakaminen kyselyn tulokset toisaalta "tietoihin" ja "osallistumiseen" ja toisaalta "mielikuviin" olisi muuten ihan hyvä, jolleivät nuo kovasti hehkutetut opiskelijoiden vähäistä tietämystä koskevat kysymyksetkin mittaisi juuri _mielikuvia_ tietämyksestä, ei tietämystä itseään. Jäsenkyselyssä ei kysytty, mitä jäsenistö Tamysta tietää, siellä kysyttiin, mitä se _luulee tietävänsä_. Mielikuvia siis nekin.
   
   Se, kuinka huono asia se, että varsin pieni ryhmä jäsenistä kokee tietävänsä hyvin, mitä Tamyn toimielimet tekevät, on oma kysymyksensä. Tuskin kovin moni tamperelainen vastaisi "tietävänsä hyvin" tai "olevansa kiinnostunut" siitä, mitä kaupungin tuottajapuolen lautakunnat tekevät, mutta onko tämä sitten niin suuri ongelma? Kyllä julkisia toimielimiä voi pitää tarpeellisina vaikkei niistä juuri mitään tietäisikään tai olisi kiinnostunut. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu vasta sitten, jos tehtävät kiinnostavat _ainoastaan_ sitä pientä establishmenttia, eivät ketään muuta. Tamyssa tilanne ei ole tällainen, ottaen huomioon, että esim. KtS:ää tuskin voi (ainakaan vielä :) ) osana Tamy-establishmenttia pitää.
   
   Sitten Tamyn edunvalvonnan tehokkuudesta: Löytynee varmaan mielekkäämpiäkin tapoja mitata sitä kuin opintotuen taso (sinällään on toki aika hellyttävä ajatus, että opintotuen kehitys olisi ensisijaisesti kiinni siitä, kuinka tehokkaasti opiskelijat asiaansa lobbaavat). Näin seuraavista syistä:
   
   1) Erilaisten julkisten tukien ostovoiman ja rakenteen heikkeneminen 2000-luvun aikana on suomalaisessa yhteiskunnassa tendenssi, joka on aika lailla tukimuodosta riippumaton. (Poikkeuksena lähinnä ehkä ansiosidonnaiset tukimuodot, jotka voivat hyvin ja paksusti suomalaisessa korporatismissa.) Tämä on muuten Allin arvion mukkaan yksi merkittävä siihen, miksi esim. perustulo on ylioppilasliikkeessä niin vahvassa suosiossa myös hyvin laajan sitoutumattoman kentän piirissä, ei ainoastaan vihervassareiden lempilapsi: tilanneanalyysi johtaa useimmat siihen tulokseen, että opiskelijoiden asemaa on hankala parantaa olemassaolevan tukijärjestelmän puitteissa, ja siksi on strategisesti viisaampaa pyrkiä edistämään laajamittaisempaa muutosta jossa opiskelijoidenkin tilanne paranee. Nykyisessä järjestelmässä taas olemassaolevien etuuksien säilyttäminenkin on ollut työn ja tuskan takana, lähinnä siksi, että jos OKM:stä tulevat esitykset tähtäävät lähinnä heikennyksiin, parannusten läpisaaminen on varsin pitkälti utopiaa, näin varsinkin nykyisessä makrotaloudellisessa tilanteessa.
   
   2) Opintotuki on valtakunnallinen asia, josta vastuussa on SYL, ei Tamy. Mitä SYL:n onnistumisiin tai epäonnistumisiin tulee, todettakoon, että järjestö arvioitiin viime vuonna yhdeksi Suomen viidestä tehokkaimmasta lobbausorganisaatiosta, joka osoittanee sen, että ihan surkeasti sekään ei ole työtään hoitanut. Konkreettisina esimerkkeinä voi antaa sen, että 2009 SYL käytännössä yksinään torppasi opintotuen kehittämisryhmässä jo muiden hyväksymän mallin, jossa opintoraha olisi keskitetty kandiopintoihin ja maisteri olisi ollut lainallinen, ja 2012 SYL yhdessä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa sai pois pöydältä pakkolainamallin. (Tänä vuonna suoriutuminen ei sitten ollut niin vahvaa, kun keväällä valtakunnalliset opiskelijajärjestöt olivat jo suostumassa huonoon kompromissiin ennen kuin Tamy lähinnä Turun ja Aallon yo-kuntien kanssa keräsi taakseen valtaosan muista yo-kunnista ja opiskelijakunnista saaden SYL:n ja SAMOKin takaisin ruotuun.)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.