Sanoja taiteesta

Uusi Bond-elokuva on aina yhtä hyvä kuin pääosan esittäjänsä.

Pierce Brosnan, edellinen 007, oli ulkoisesti Bond-ainesta: pitkä, tumma ja sivistynyt. Hänestä puuttui kuitenkin poikamainen särmikkyys, jota James Bond kaipaa. Niin puuttui myös itse elokuvista.

Timothy Dalton oli rohkea valinta Roger Mooren seuraajaksi. Shakespeare-näyttelijänä tunnettu Dalton jäi kuitenkin välikauden Bondiksi kahdella elokuvallaan. Näistä jälkimmäinen, Lupa tappaa (1989), oli irtiotto kylmän sodan tunnelmista ja askel kohti inhimillisempää, vakavampaa agentti 007:ää. Dalton tosin oli liiankin tosikkomainen rooliin.

Se toinen Oikea James Bond on tietenkin Pyhimyksenä kannuksensa ansainnut Roger Moore. Mooren aikana Bond oli vitsikkäimmillään ja pahikset oudoimmillaan. Hän oli kuitenkin turhan vanha rooliin: aloittaessaan 46- ja lopettaessaan 58-vuotias. Ja ehkä vähän liiankin vitsikäs?

Toistaiseksi ainoa yhden elokuvan Bond on mallina maineensa luonut George Lazenby. Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa (1969) voisi olla kaikkien aikojen paras Bond-leffa, jos Lazenbyn karisma olisi riittänyt rooliin. Siihen eivät tainneet luottaa myöskään elokuvan tuottajat, sillä Lazenbyn ääni on dubattu monissa kohtauksissa.

Jäljet johtavat vääjäämättä ensimmäiseen Bondiin, Sean Conneryyn, joka useimmille on Se ainoa oikea Bond. Vertailu on tietenkin epäreilua seuraajia kohtaan, jos tärkeintä on vaikuttaa Sean Connerylta, ei James Bondilta.

Kiinnostus elokuvasarjaankin pääsi lässähtämään odotellessa, että rooliin löytyisi uusi Connery sen sijaan, että etsittäisiin uutta James Bondia.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Puskista ilmestyy tuntematon Daniel Craig, joka lytättiin lehdistössä ja fanien keskuudessa rooliin sopimattomaksi heti, kun tieto hänen valinnastaan tuli julki.

Sitten Casino Royale (2006) ilmestyi ja kaikki ovat yhtäkkiä polvillaan Craigin edessä. Hän ei ole mikään Connery, mutta kerrankin voi sanoa, että ei harmita yhtään.