Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Aviisi ahtautuu tilastoihin: Lukupiirejä lainarahalla

Opiskelija paransi maailmaa 1970- ja 1980-luvuilla savuisessa Alakuppilassa.

Kuultu on. Vanhoina vaikeina aikoina opiskelijat asuivat kiitollisina kolmen neliön kopeissa ja söivät perunoita lainarahalla milloin hikiseltä pänttäämiseltä ehtivät. Isien ja äitien juttujen perusteella opiskelijaelo ei muuta ollutkaan.

Vaan tekeekö aika temput muistoille? Aviisi teki aikamatkan 1970- ja 80-lukujen vaihteeseen, jolloin vanhempiemme ikäluokka tallasi yliopiston käytäviä.

Astutaan siis ikiaikaisen Päätalon ovista sisään. Se oli paikallaan, mutta paljon muu ei ollutkaan. Opiskelijoita oli puolet nykyisestä ja he olivat levällään ympäri Tamperetta.

1970-luvun lopussa esimerkiksi kieliä ja kasvatustieteitä luettiin Pyynikillä, historiaa Hämeenkadulla ja sosiologiaa Hatanpäällä, minkä lisäksi kurssikirjat lainattiin Vanhalta Domukselta. Akateeminen vartti oli siis todella tarpeen, kun opiskelija taivalsi räntäsateessa laitokselta toiselle.

Syömässä opiskelijat kävivät Päätalolla ja vuoden 1979 jälkeen Attilassa. Vaihtoehtoja ei paljon ollut, ja keittolan täti tarjoili ruuan valmiina annoksina lisäkesalaatteja myöten. Jälkiruokasauhut kuuluivat asiaan eikä niiden takia tarvinnut mennä ulos värjöttelemään.

Taloudenpitoa ruutuvihkossa

Iltaisin opiskelijat eivät suunnanneet tienaamaan kaupan kassoille tai puhelinmyyntipuljuihin. Vain harva kävi töissä, vaikka opintotuki oli vahvasti lainapainotteinen.

Esimerkiksi vuonna 1979 opintoraha oli noin 80 euroa kuukaudessa, kun lainaa irtosi pyöreät 400 euroa kuussa. Taloutta piti suunnitella ruutuvihkoon, sillä sekä opintolaina että opintorahat maksettiin könttänä kerran lukukaudessa. Asumislisää sai 75 prosenttia asumiskuluista.

Kun opintolainan ja -rahan enimmäismäärät lasketaan yhteen ja kerrotaan ostovoiman muutoksella, voittaa nykyopiskelija isukkinsa noin 170 eurolla kuussa.

Silti ilman lisätienestejä eläminen tuntuu nykyään mahdottomalta; elämäntyyli vain tuntuu vaativan väkisin vähän enemmän.

Ennen ei kaivattu kännyköitä, tietokoneita tai nettiliittymiä, eikä vuokra nielaissut koko tukea ja vähän ylimääräistäkin.

Yhä useampi kun haluaa maksaa asumisen laadusta.

Töiden sijaan elämänkokemusta hankittiin Alakuppilassa, jossa opiskelijat ja professorit kävivät legendaarisiksi muodostuneita keskusteluja yhteiskunnasta. Sankka tupakansavu leijui kaiken yllä.

Opiskelulle todella omistauduttiin, ja yhteiskuntatieteilijät kilpailivat sillä, kuka ahmi tentteihin eniten ylimääräisiä opuksia. Kiire ei ollut, sillä Raimo Sailas ei huohottanut niskaan - opintolainaa sai seitsemäksi vuodeksi per tutkinto.

Elokuvakerhoja ja feminismiä

Bailatinot ja salibandyt eivät olleet tuolloin muodissa vaan elokuvakerhot ja lukupiirit täyttivät opiskelijoiden vapaa-aikaa. 70-80-luvun taitteessa puoluepoliittinen kuohunta oli kuitenkin laimentunut. Sen sijaan esimerkiksi naisliike ja ympäristöaate nostivat päätään järjestökentällä.

Dooriksen sijaan illat venähtivät pitkiksi Tillikassa. Kakkosvaihtoehto oli nykyisin juuri ja juuri täysi-ikäisten valtaama YO-talo. Kun koti viimein kutsui, raahautui väsynyt juhlija hipi hiljaa useamman hengen jakamaan soluun tai jopa yhteiseen huoneeseen.

Myönnetään. Moni asia on nyt oikeasti paremmin: Juvenekselta saa itämaisia makuja, ulkomaanmatkat ovat lisääntyneet ja asumistilavuus on kasvanut.

Nykysukupolvenkin tanssilattiassa - siinä sangen ruusuisessa - on kuitenkin omat piikkinsä. Todellinen akateeminen vapaus kun on lähinnä vitsi ja lainan ottoon kannustava vakinainen työpaikka hilpeä unelma. Eikä siellä Siwan kassalla opiskelurahoja tienatessa ehdi miettiä niin paljon maailman rakenteellisia epäkohtia.

Että kuultu on, äiti. Toivottavasti myös toisinpäin. Tekisikö todella mieli vaihtaa osia nykyopiskelijan kanssa?


Eeva Eronen
Aino Miikkulainen


J.K. Kirjoittajat ovat yhteiskuntatieteilijöitä, jotka eivät tiedä mitään kauppatieteilijöiden elämästä - eivät nykyisten eivätkä menneiden. Onneksi he voivat ikävöidä Attilaa (1979-2006) yhdessä kaikkien menneiden yliopistosukupolvien
kanssa.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto