Elokuva: Little Miss Sunshine

Steve Carellista on hyvää vauhtia tulossa kovan luokan näyttelijä. Muun muassa hillittömällä 40v. ja neitsyt -elokuvalla hän on osoittanut olevansa taitava koomikko. Hänestä yritetäänkin muovata Jim Carreyn asteen hienostuneempaa kruununprinssiä. Little Miss Sunshine näyttää kuitenkin, että hänessä on miestä myös vakaviin rooleihin. Vakavasta elokuvasta ei silti ole kyse.

Pikkuinen Olive-tyttö pitää kuskata lasten kauneuskilpailuun.Matkalle mukaan lähtevät surkeaa elämäntaitofilosofiaa tuputtava isä, Nietzscheä fanittava mykkääntynyt poika, häntäheikkipappa, itsemurhaa yrittänyt Proust-homotutkija ja ihan tavallinen äiti. Jos tästä nyt ei irtoa vinksahtanutta huumoria niin minä olen Dame Edna.

Hauskoja hetkiä elokuvassa riittää. Kuolema, seksi, huumeet ja homous maustavat vitsejä ja värittävät komediaa tummilla sävyillä. Hulvattomia juonenkäänteitä, kuolleiden kanssa keinottelua ja rivoa pappaa seuraa mielellään.

Elokuvasta yritetään tehdä kasvutarinaa, vaikka sitä käsittelisi mieluummin yhtenä sekavana sattumuksena maailman kohinassa. Hyvä mieli siitä jää, mutta tuntuu myös, että loppua kohden kiero Kiljusten herrasväki kesyyntyy, vaikka juuri epänormaalius teki heistä jännittäviä ihmisiä. Seikka, jonka esimerkiksi ohjaaja Todd Solondz olisi ymmärtänyt paremmin.

* * *

Jantso Jokelin