Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 15/2007
kansi

Teatterikritiikki: Kielipuolipotilas

Ruumiillinen viestintä juhlii

Diplomaatti (Matti Sandberg) joutuu seuraamaan sivusta pelottavaa saunarituaalia ymmärtämättä sanaakaan huonetovereidensa puheesta.
Diplomaatti (Matti Sandberg) joutuu seuraamaan sivusta pelottavaa saunarituaalia ymmärtämättä sanaakaan huonetovereidensa puheesta.

Ruumiillisen viestinnän koko kapasiteettia hyödynnetään harvoin draamassa. Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoittama loistava televisioelokuva Kielipuoli potilas (1978) repi kaiken ilon irti kielellisistä väärinymmärryksistä ja eleiden ristiriitaisuuksista.

Ulkomaalainen diplomaatti tulee Suomeen ymmärtämättä sanaakaan kenenkään puheesta. Ystävälliset suomalaiset yrittävät auttaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta aina menee rankasti pieleen. Diplomaatti joutuu kömmähdysten takia turhaan pakkohoitoon ja ummikkona poispääsy vaikuttaa toivottomalta.

Käsikirjoituksen nerokkuus piilee siinä, että kaikki puhuvat elokuvassa keksittyä kieltä, joka asettaa katsojan ummikkodiplomaatin asemaan.

Tampereen ylioppilasteatteri venyttää 41-minuuttisen elokuvan lavalle kokopitkäksi komediaksi varsin onnistuneesti, varsinkin kun kyseessä on Kielipuolen lavadebyytti.

Työryhmä on lisännyt diplomaatin tarinan ympärille hauskan rakkaustarinan ja suomalaisten kummallisuutta korostavia kohtauksia. Moni ulkomaalainen katsoja voi varmasti samastua siihen, miten pelottavaksi yt:läiset ovat onnistuneet saunan rakentamaan.

Ylioppilasteatterin parhaissa lisäyksissä käytetään kekseliäästi läpinäkyvää valkokangasta, jonka läpi katsoja näkee kaksi päällekkäistä toimintaa.

Ikävä kyllä näytelmään on lisätty myös juonta eteenpäin kuljettamaton turha ryyppäyskohtaus teatterin takatiloista, mikä herpaannuttaa keskittymistä varsinaiseen tarinaan.

En myöskään ymmärtänyt, mihin ihmeeseen videotekniikkaa tarvittiin. Ulkotilat olisi ollut hauskempi kuvitella yhtenäisesti muun tarinan kanssa lavalle.

Elokuvan näytelmäksi dramatisointi on siinä mielessä erityisen haastavaa, että näytelmissä on vaikea toteuttaa yhtä nopealiikkeistä toimintaa kuin televisiossa tai valkokankaalla.

Ylioppilasteatterin Kielipuolessa onkin huomattavasti enemmän pelkkää pysähtynyttä puhetta sisältäviä hetkiä kuin alkuperäisessä teoksessa. Näytelmä on pätkittäin väkisin venytetyn oloinen.

Pelkän puheen ja naurun kuunteleminen ei kovin paljon lämmitä, kun siitä ei ymmärrä mitään. Näytelmä luottaa liikaa keksityn kielen ja melkein suomalaisilta kuulostavien sanojen pikkuhauskaan komiikkaan.

Se, että ulkomaalainen onkin keksityssä kielessä jotain, joka kuulostaa sössältä, ei montaa kertaa naurata. Ulkomaalaiset katsojat jäävät tällaisissa kohtauksissa erityisen tyhjän päälle, vaikka näytelmä on muuten kuin heitä varten tehty.

Hertta-Mari Kaukonen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. jussi tuominen (08.05.10, kello 4:25)

    Terve,

    Jussi tuominen haulla tulee googlessa tämä takapuoli kuva. Jos kerran tämä tulee olemaan ikuisesti netissä niin kertokaa nyt edes kenen takalisto kuvassa on?




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto