Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 15/2007
kansi

Kehy-liite: Maahanmuuttajan arkea varjostaa huoli omaisista

Tiedotusvälineet tuovat kriisialueiden tapahtumat jokaiseen kotiin. Kykenemättömyys tehdä tarpeeksi omaisten hyväksi turhauttaa maahanmuuttajia.
Tiedotusvälineet tuovat kriisialueiden tapahtumat jokaiseen kotiin. Kykenemättömyys tehdä tarpeeksi omaisten hyväksi turhauttaa maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajista moni elää ristiriidassa: oma elämä Suomessa on turvallista, mutta arkea varjostaa huoli omaisista sotatantereeksi muuttuneella kotiseudulla. Kaksi Suomeen elämänsä rakentanutta maahanmuuttajaa, somalialainen kaupunginvaltuutettu Zahra Abdullah ja palestiinalainen lastentarhaopettaja Yehia al-Sayedin kertovat kokemuksistaan.


"Kyllä se vie paljon energiaa. Meillä on sanonta: keho täällä, mieli siellä", kertoo Zahra Abdulla, vihreiden Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Suomensomalialainen Abdulla sanoo tuntevansa välillä syyllisyyttä siitä, että hän on turvassa, kun vanhemmat ja muut perheenjäsenet elävät taisteluiden keskellä Mogadishussa.

"Se on kauhean raskasta elämää", Suomeen vuonna 1990 muuttanut Abdulla toteaa.

Somaliaa repii pitkään jatkunut sisällissota. Abdulla on joutunut opettelemaan elämään huonojen uutisten kanssa, tulivat ne sitten TV:stä tai puhelimitse vanhemmilta.

"Mitä pahemmaksi tilanne Somaliassa menee, sitä enemmän se vaikuttaa elämän laatuun myös täällä. Tuntuu kuin koko maapallo pyörisi päässä. Vastuu lisääntyy. Miten vanhemmat pärjäävät? Pitäisikö lähettää rahaa, jotta he pääsisivät pakenemaan? Mitä olisi pitänyt tehdä?", Abdulla latelee kysymyksiä, joita hän miettii päivittäin.

Zahra Abdullan äiti on sairas ja isä eläkeiässä. Abdullan lähettämillä rahoilla vanhemmat tulevat jotenkuten toimeen.

"Isä pitää itseään erittäin vanhana. Hän luulee olevansa 700-vuotias eikä 70-vuotias", Abdulla kertoo naurahtaen.

Huumorintajuaan Abdulla ei ole unohtanut, vaikka elääkin jatkuvassa huolessa. Vanhempiensa lisäksi hän on erityisen murheissaan siskonsa lapsista. Sisar menehtyi sodan aikana, ja murrosikäiset lapset ovat orpoja. Abdulla miettii, mitä lapsille tapahtuu, jos Abdullan vanhemmille käy jotain.

"Vanhempani ovat olleet Etiopiassa pakolaisina ja kokeneet sen vaikeudet. Mieluummin he kärsivät Mogadishussa kuin lähtevät pakolaisiksi uudestaan", Abdulla kertoo.

"Joskus olen niin ahdistunut, että tuntuu, etten jaksa enää. Mutta sitten ajattelen, että mitä se perhettäni hyödyttää, jos minä voin huonosti. On parempi jaksaa ja auttaa heitä", Abdulla kuvailee tuntemuksiaan.


Suomensomalialaiset eivät ole ainoita, joiden sukulaiset ovat joutuneet konfliktin keskelle tänä vuonna. Helsingin Vallilassa asuvan palestiinalaisen Yehia al-Sayedin painajainen alkoi sunnuntaina toukokuun 20. päivänä viime keväänä, jolloin taistelut alkoivat Nahr el-Baredin pakolaisleirillä Libanonissa. Vastakkain olivat Fatah al Islam ?järjestö ja Libanonin armeija. Ristituleen jäivät pakolaisleirin asukkaat - palestiinalaiset pakolaiset, joita varten leiri perustettiin vuonna 1949.

Al-Sayedin vanhemmat ovat asuneet lähes koko elämänsä Nahr el-Baredissa. Isä oli 17-vuotias ja äiti 6-vuotias, kun he joutuivat pakolaisiksi Palestiinasta. Yehia al-Sayed ja hänen seitsemän veljeään ja viisi siskoaan syntyivät pakolaisleirillä. Leiri oli al-Sayedin koti kolmenkymmenen vuoden ajan. Miehellä on paljon muistoja Nahr el-Baredista, ja hän kertoo mielellään nuoruudestaan pakolaisleirillä.

Al-Sayed vaihtaa television arabiankieliselle kanavalle, joka näyttää suoraa lähetystä Nahr el-Baredista. Naisselostajan taustalla näkyy hävitettyjä rakennuksia.

"Tämä on meidän leiriltämme. Talot ovat tuhoutuneita. En pysty katsomaan televisiosta kaikkea, mitä meidän leirissämme tapahtuu. En voi tehdä mitään", al-Sayed sanoo turhautuneena.

Suomeen Yehia al-Sayedin toi rakkaus. Hän tutustui suomalaiseen Arabikansojen ystävyysseuran kummitoiminnassa mukana olevaan Meri-vaimoonsa Nahr el-Baredissa. Al-Sayedin vanhin veli asuu Tanskassa. Muut perheenjäsenet asuvat Nahr el-Baredissa ? tai asuivat, ennen kuin joutuivat pakolaisiksi pakolaisleiriltä.

"Kukaan ei osannut aavistaa tulevia tapahtumia. Nahr el-Bared oli paras leiri Libanonissa. Rauhallinen, ei mitään ongelmia libanonilaisten kanssa. Monet leirin asukkaista ovat naimisissa libanonilaisten kanssa", al-Sayed kertoo.

Libanonin armeija käytti raskasta kalustoa hyökkäyksissä Fatah al-Islam -ryhmää vastaan, joka linnoittautui Nahr el-Barediin. Konfliktista sivullisena olevat palestiinalaiset huomasivat olevansa keskellä taisteluja. Niiden alettua al-Sayed ei saanut yhteyttä perheeseensä kolmeen päivään.

"Nuorimman siskoni sulhanen ja hänen setänsä menehtyivät. He olivat meidän seinänaapureitamme. Kuolivat asunnossaan. Myös suurin osa kotitalostamme tuhoutui taisteluissa", al-Sayed sanoo hiljaa.

Ari Sardar, teksti
Andreas Apell, kuva

Juha Honkonen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto