Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 15/2007
kansi

Kapinallinen! Aikuinen?

Teinit ja kaksvitoset kertovat ajatuksia elämästään ja toisistaan

"Muistan teinivuosilta, että oli kiire kasvaa isoksi. Tärkeintä oli, että sai tehdä omia juttuja, eikä sitä niin syvästi miettinyt tekemisiään. Ehkä liian vähän tuli kuunneltua vanhempia.

15-16-vuotiaana laskin, että olen valmistunut ja töissä noin kaksvitosena. Yläasteella oli jo selkeä suunnitelma alasta, eikä tulevaisuus tuonut suuria muutoksia. Nyt olen ohjelmistoinsinööri, töissä kolmatta vuotta ja on oma asunto sekä auto.

Läheiset ihmiset ovat tärkeitä.Muista asioista voisi viime kädessä luopua. Teini-iästä on säilynyt se, et-
ten edelleenkään suunnittele kaikkia asioita loppuun asti. Toisaalta elämä ei ole muuttunut liian vakavaksi. Nykyään myös ymmärrän vastuun kantamisen merkityksen, mitä teininä en välttämättä ajatellut.

Nykyisten teinien toiminta näyttää aika päättömältä, vaikka eivät he välttämättä ole kovin erilaisia kuin itse olimme. Ehkä näen asiat omien vanhempien kannalta nyt paremmin ja se vaikuttaa. Olen tosin sitä mieltä, että nykyteineiltä puuttuu toisten ihmisten ja omaisuuden kunnioitusta."

Lauri Korpela, 26



"Itse teini-iän ohittaneet usein aliarvioivat teinejä. He ajattelevat, että me emme tajua asioita tai maailmaa yhtä hyvin. Luulen, että 25-vuotiaat myös uskovat, että heidän ajattelutapansa on erilainen kuin teinien. Kyllähän ajattelu vanhetessa muuttuu mutta ei niin radikaalisti.

Luulen, että aika suuri osa 25-vuotiaista on töissä joko opintojen ohella tai sitten jo täysin työelämässä. Itse varmasti vielä opiskelen kymmenen vuoden kuluttua. Todennäköisesti myös seurustelen, mutta perhettä ei vielä ole. Olen kuitenkin ajatellut, että jälkeläisiä jossain vaiheessa tulee.

Haaveilen, että pääsisin tekemään arkeologista työtä Roomaan tai Kreikkaan. Toinen unelmani on perustaa yritys, ehkä kirjakauppa Lontooseen. Tuskin saavutan näitä vielä 25-vuotiaana, paitsi ehkä sitten, jos lähden ulkomaille opiskelemaan.

Tällä hetkellä opiskelu ja kilpauinti ovat elämässäni tärkeitä. Kavereiden kanssa vietän aikaa aina, kun ehdin. Välillä on vaikeaa rentoutua, kun on niin paljon tekemistä. Arvostan kavereitani ja vanhempiani - läheiset ihmiset ovat tärkeä tuki."

Arttu Ristmerg, 15



"Teininä näytti ulkoisesti kypsältä, mutta sisältä oli vielä pieni. Sitä ajatteli, että 25-vuotias on jo aikuinen, valmis ihminen. Nyt on alkanut ymmärtää, ettei ole koskaan täysin valmis. Ydinminä on silti säilynyt. Sen ympärille on vain kertynyt lisää asioita ja kokemuksia.

Kielet ja kansainvälisyys kiinnostivat minua jo teininä. Olin kuitenkin kuvisluokalla ja ajattelin, että taiteesta tulisi osa ammattiani.

Englannin ja espanjan opettaja minusta silti tulee, ja tällä hetkellä keskityn ammattipätevyyden saamiseen. Tärkeää on myös toiminta kansainvälisessä AIESEC-opiskelijajärjestössä ja tietysti poikaystävä ja kaverit.

Itse koulunkäynti ei ollut teininä niin merkittävää kuin koulun sosiaalinen ympäristö. Kaverit olivat erityisen tärkeitä. Muistan myös 15-vuotiaana miettineeni, onko minussa jotain vikaa, kun ei ollut vielä ensimmäistä poikaystävää.

Nykypäivän teineillä on käytössään kännykät ja mese. Tuntuu myös, että yksilöllisyyden korostaminen ja itsensä esiintuominen on lisääntynyt. Yläasteella se, että itse erottui, ei välttämättä ollut hyvä juttu."

Selina Warjus, 25



"Tärkeää elämässä ovat kaverit ja perhe. Kavereiden kanssa on helppo olla, ja arvostan sitä, ettei vielä tarvitse huolehtia itsestään yksin, vaikka vanhempien kanssa onkin välillä vaikeaa.

Mietin paljon sitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Olen ajatellut muuttaa vielä ulkomaille töihin, ja vaihto-oppilaaksi haluaisin lähitulevaisuudessa. Ehkä se on jonkinlaista kaipuuta pois tutuista ympyröistä ja halua kokea paljon.

Kymmenen vuoden kuluttua opiskelen tai olen menossa töihin, mikä riippuu myös tulevasta ammatistani. Asun omassa asunnossa, seurustelen ja minulla on paljon hyviä ystäviä.

Perhettä ei varmaan vielä ole, vaikka sellaisen kyllä haluan. Ja koiran lemmikiksi perheeseen.

Elämä riippuu siitä, millaiseksi sen tekee. Arvelen, että aika moni tällä hetkellä 25-vuotias opiskelee, harvalla on perhettä ja jotkut asuvat vielä kotona.

Luulen, että 25-vuotiaat pitävät teinejä pinnallisina ja uskovat, että he eivät ajattele asioita syvällisesti, mikä ei ole totta. Toisaalta elämä teininä tuskin on hirveästi muuttunut. Rajojen testaaminen kuuluu tähän ikään. Kyllähän asioita pitää kokeilla."

Johanna Käpynen, 15



"Pääsääntöisesti elämä on nyt helppoa. En voi sanoa, että mikään olisi kovin vaikeaa. Aikaa kuluu paljon harrastuksiin. Pelaan jalkapalloa ja soitan pianoa - ja kuluu sitä aikaa myös läksyihin. Toisaalta pidän koulua ja harrastuksia tärkeinä asioina. Erityisen tärkeitä ja arvokkaita ovat kaverit ja perhe.

Kymmenen vuoden kuluttua opintoni ovat vielä luultavasti kesken, ehkä seurustelen ja olen muuttanut omaan asuntoon. Perhettä minulla ei varmaankaan vielä 24-25-vuotiaana ole. Toisaalta sekin riippuu elämäntilanteesta.

Luulen, että suurin osa 25-vuotiaista vielä opiskelee ja suurin osa myös seurustelee. Jollain on varmasti jo perhettä, ja osa on töissä vakituisesti.

Yleiskuva teineistä on se, että me emme vielä tajua elämää ja että teinit vain riehuvat jossain. Toki osa tästä on totta, koska tunnen paljon sellaisia, jotka eivät halua panostaa tulevaisuuteen eikä koulu kiinnosta.

Teinejä kuitenkin yleistetään liikaa, sillä kyllä monilla on jo jonkinlainen käsitys elämästä."

Ida Huovila, 14



"Tärkeintä elämässä on tällä hetkellä ehdottomasti perhe: vuoden ikäinen Silja ja avomies Pauli. Siljan synnyttyä myös isovanhemmat ovat tulleet kiinteäksi ja tärkeäksi osaksi perhettä.

Teininä uskoin olevani viisas, ja vaikka en kauheasti kapinoinut vanhempiani vastaan, ajattelin silti tietäväni itse paremmin. Olin myös sisäisesti todella herkkä, vaikka yritin pitää kovaa ulkokuorta yllä.

Kaverit olivat 15-vuotiaana erityisen tärkeitä. Piti kuulua tiettyyn ryhmään ja näyttää sen mukaiselta. Kaverit ovat edelleen tärkeitä, mutta nykyään erilaisuus ei estä ystävyyttä. Aikuistuessa on tullut enemmän rohkeutta olla oma itsensä. Lapsen myötä myös entinen itsekkyys on karissut pois.

Teininä ajattelin, että 25-vuotiaana elämä on ikään kuin valmista, ja oletin, ettei silloin ole enää hauskaa. Enemmän odotettiin täysi-ikäisyyttä ja pääsyä baariin.Elämää sen jälkeen ei liiemmin ajateltu.

Nykyään iso osa teinien sosiaalisesta elämästä tapahtuu netissä, ja kaikilla on kännykät. Jos ennen halusi soittaa jollekin pojalle, piti soittaa hänelle kotiin. Ja yleensä se oli sen pojan äiti, joka vastasi."

Heli Tuominen, 24


Kirsi Koivuporras

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto