Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 15/2007
kansi

Kolumni: Asioiden vasen laita

Katson yksiöni ikkunasta ulos hailakanharmaaseen päivään. Kattoja, piippuja ja pari varista. Tajuan, että täällä minä nyt itsekseni istuskelen.

Palasin pari kuukautta sitten Espanjan välivuoden jälkeen takaisin opiskelemaan. Olin innoissani uudesta elämäntilanteesta: saan taas olla fiksu ja toimelias, saada jotain aikaan. Kohtasin tunteen, jota en osannut odottaa. Vaikka hymyilen ihmisille kadulla ja tykkään mennä luennoille, jokin silti puristaa. Minua ei musertanut kotimaan kylmyys eivätkä pimenevät illat vaan tyly yksinäisyys.

Olen kuudennen vuoden opiskelija. Moni ystävä on saanut gradun valmiiksi tai lähtenyt töiden perässä muualle. Kaikki vanhat kuviot ovat palasina.


* * *


Yksinäisyys tuntuu häpeälliseltä. Ei sitä kehtaa tunnustaa kenellekään. Onko minussa jokin vika, kun kerran olen yksin? Päätin siis etsiä ihmisiä. Kyllähän nyt Tampereella porukkaa riittää.

Luennoilla kaikki tuijottavat omia papereitaan. Ei hiiskaustakaan. Uusia tuttavuuksia ei siis kaivata? Jumpassa vaihdoin pari sanaa toisen hikiliikkujan kanssa. Väkinäisiä lauseita. Aatemarkkinoilta sain vain tukun lappuja, nimen sähköpostilistalle ja tunteen siitä, että kaikki ryhmät ovat jo koossa. Piirit pyörivät sisäänpäin.

Kokeilin jopa amerikkalaistyyppistä kikkaa: kiinnitin ilmoitustauluille lappuja, joissa etsin samanhenkisiä jakamaan kokemuksia. Ei yhtä ainoaa vastausta.

Puin henkistä nyrkkiä.

Kaipaan fuksivuoden bileitä, joissa kaikki etsivät sulavasti uusia kavereita. Olen tyytyväinen seminaarivaiheeseeni, mutta haluaisin edes hetken siitä huumasta, kun yhtäkkiä oli ainejärjestö, yhteistoimintaa, saunaillat ja etkot. Kun oli hurjasti kaveripotentiaalia, josta valita, ja alakuppilassa istui aina joku tuttu.


* * *


Lopulta päätin keskittyä opiskeluun. Viikonloputkin väännän esseitä tai luen tentteihin. Työnsin itseni kaikenmaailman projekteihin ja töihin, joten enää ei ole edes aikaa tavata ketään.

Jos ei ole sosiaalista elämää, niin ainakin saan jotakin aikaiseksi. Kaupungilla seuraa pitää mp3-soitin. Iltaisin juttelen netin kautta kavereille ympäri Suomen ja maailman.

On vaikeaa olla aloitteellinen, kun koko ilmapiiri sotii sitä vastaan. Käperryn kuoreeni ihan huomaamatta.

Yksinäisyyteen kuulemma tottuu. On se aika surullista.


Sinikka Hermunen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto