Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 15/2007
kansi

Kolumni: Kulttuurikampi

Humpataanko Saksassa?

Saksa on ollut suomalaisille aina erityinen kumppani. Jo Agricola kävi Saksassa Lutherin opissa, Snellman haki sieltä kansallisfilosofian eväät, 1918 germaanista kruunattiin Suomelle kuningasta ja jatkosodassa oltiin läheisiä veljeksiä.

Saksalaisuus olikin pitkään Suomelle pelkkää tuontikulttuuria. Onneksi suomalaiset osaavat nykyään myös viedä kulttuuria aktiivisesti Saksaan, ja muullakin kuin iänikuisella Sibelius-sauna-sisu-kolmiyhteydellä.

Modernille kulttuuriviennille on löytynyt keino historiasta, tarkemmin sanottuna hakkapeliitoilta - noilta Ruotsin armeijan mukana 1600-luvun Keski-Euroopassa kauhua kylväneiltä suomalaisbarbaareilta.

Heidän kulttuurivientinsä ei toki ollut poliittisesti korrekteinta, mutta se toimi: legendojen mukaan vielä monta sukupolvea Ruotsin armeijan vetäytymisen jälkeen syntyneitä saksalaislapsia peloteltiin olemaan kiltisti "tai suomalainen tulee ja vie mukaansa".

Samanhenkistä epäkorrektia kulttuurinvälityksen metodia käyttävät nykyään toisenlaiset soturit. Heidän aseenaan on suomeksi laulettu humppa, tolkuton viinanläträys ja rujo käytös. Ja jälleen pidättyväisiin sakemanneihin on jätetty pysyvä jälki siitä, mitä suomalaisuus on pohjimmiltaan.

Eläkeläiset tasoitti tätä tietä 90-luvulla. Nyt heidän saappaanjäljillään marssii Korpiklaani, joka on taas levittänyt pitkin syksyä Suomi-kuvaa Eurooppaan. Yhtye on kohonnut kulttimaineeseen mantereen laajoissa metallipiireissä ja esiintyy klubien ohella jättifestareilla.

Suomessa Korpiklaani on jäänyt Nightwishin ja Himin suosion varjoon, vaikka klaani levittää humppametallillaan Suomi-tietoisuutta kymmeniä kertoja enemmän kuin kansainväliset superbändimme. Niissähän on pelkkiä sliipattuja maailmankansalaisia.

Toisin on Korpiklaanilla. Sen kappaleissa pääosissa ovat jurot suomalaiset, jotka lähinnä könyävät metsissä, jahtaavat riistaa ja ottavat kuppia. Esityskielenä on joko kalevalamittainen suomi tai rallikuskienglanti. Ukot ovat karvaisia kummajaisia.

Ville Valokin on toki hyvin suomalainen hahmo alkoholiongelmineen ja synkkine ajatuksineen. Mutta sakemanneille hän on kosmopoliitti, jossa ei ole mitään niin eksoottista, että hänen kotimaahansa kannattaisi matkustaa tutustumaan syvemmin.

Jos Suomi siis haluaisi hyötyä Himin ja Nightwishin suosiosta saksalaisturistien määrän kasvuna, bändit olisi syytä vähintään pukea karhuntaljoihin ja poronsarviin. Juuri tällaista pohjoisen mystiikkaa saksalaiset tulevat Suomesta etsimään.

Olli Koikkalainen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto