Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 15/2007
kansi

Vastavalmistuneet jälkiviisaina

Opinto-oppaat kertovat vain murto-osan siitä, mitä opiskelu yliopistossa todella on. Kuusi eri oppiaineista hiljattain valmistunutta Tampereen yliopiston opiskelijaa kertoo, miten he itse opiskelunsa kokivat ja millaista oli siirtyä työelämään.

"Työssä lapset antavat positiivisen palautteen"

"Opettajankoulutuksessa on joka vuosi harjoittelua ja asiat käydään käytännönläheisesti läpi. Suurin osa harjoitteluista tapahtuu normaalikoulussa, jossa esimerkiksi lapset eivät ole todellakaan normaaleja. Normaalikoulu on täysin varustettu koulu, mikä on harvassa koulussa todellisuutta.

Valmistuttuani olen huomannut, kuinka paljon sitä onkaan muuta kuin oppituntien pitämistä eli esimerkiksi vanhempainvartit, välituntivalvonnat ja tappeluiden selvittämiset, mitkä eivät käy ilmi harjoitteluvuosina.

Työllisyystilanne riippuu paikkakunnasta. Jos virkaa lähtee hakemaan, Tampereen ja Hämeenlinnan seudulla on aika huono tilanne. Opettajia pyöritetään paljon määräaikaisina.

Työssä lapset antavat positiivisen palautteen. Huonoa opettajan työssä on kaikki varsinaisen työajan ulkopuolella tapahtuva. Vaikka meidän tuntityöaikamme on 24 oppituntia, lopullinen työaika on lähempänä 40 tuntia kaikkine suunnitteluineen.

Kyllähän palkka on työmäärän verrattuna aika huono. Koska minulla on kaksoispätevyys, lähtöpalkkani pyörii siinä 2 200 eurossa. Vastavalmistuneen luokanopettajan palkka on noin 2 000 euroa."

Pipsa Raivio, 25. Valmistui keväällä luokanopettajaksi, entuudestaan filosofian maisteri musiikkikasvatuksesta. Töissä Hauhon yhtenäiskoulussa luokanopettajana ja musiikinopettajana.


"Opiskelu oli sopivassa suhteessa teoreettista ja käytännöllistä"

"Päätökseni Tampereen yliopiston kauppakorkeakouluun hakemisesta kypsyi abivuoden jälkeen pidetyn sapattivuoden aikana.

Tilanteessa, jossa en vielä tarkalleen osannut määritellä tulevaa toiveammattiani, kauppatieteet tuntuivat takaavan mahdollisuuksia moneen suuntaan.

Opintoni keskittyivät yrityksen liiketoiminnan ja henkilöstön sekä operatiiviseen että strategiseen kehittämiseen ja organisoimiseen. Painopistealueita olivat muiden muassa työyhteisöjen kehittäminen, kansainvälinen liiketoiminta ja kansainvälistyminen sekä innovaatioiden johtaminen. Kauppatieteiden lisäksi opiskelin sivuaineina esimerkiksi kieliä ja naistutkimusta.

Opiskelun tahti oli mielestäni sopiva, ei missään nimessä ainakaan liian kova. Näin jälkeenpäin ajatellen suurimpia ponnistuksia olivat pääsykokeisiin valmistautuminen ja gradu.

Opiskelu oli myös mielestäni sopivassa suhteessa teoreettista ja käytännöllistä. Luentojen ohella tehtiin harjoituksia, esimerkiksi yritysraportteja, case-tutkimuksia yrityksistä, esseitä ja artikkelianalyysejä.

Kauppatieteissä ja etenkin omassa pääaineessani oli ehkä muita oppialoja enemmän ryhmässä tapahtuvaa opiskelua, kuten erilaisia harjoitustöitä 2-6 henkilön ryhmissä. Opiskeluaikoina rakentuneeseen tyttöporukkaan kuuluvat ihmiset ovat parhaita ystäviäni edelleen.

Vuodenvaihteen jälkeen minulle tulee kaksi vuotta täyteen espoolaisessa rekrytointialan konsulttiyrityksessä. Työskentelen vakituisessa työsuhteessa research-konsulttina keskittyen suorahaulla toteutettaviin rekrytointitoimeksiantoihin eli niin sanoittuihin hiljaisiin rekrytointeihin. Palkkakehitykseeni olen ollut kohtuullisen tyytyväinen, palkkani on ollut Suomen ekonomiliiton suosituksen mukainen."

Eveliina Mauno, 28. Valmistui keväällä kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan yrityksen hallinto. Työskentelee rekrytointiyritys Stanton Chasessa.


"Kirjoja oli joskus paljon, mutta tentit eivät olleet mahdottomia"

"Päätin hakea julkisoikeuteen, koska yhteiskunnalliset asiat olivat aina kiinnostaneet.

Kursseista aika moniin liittyi luento- ja kirjatenttiosuus. Kirjoja oli toisinaan paljon, mutta tentit eivät olleet mahdottomia. Kaiken kaikkiaan opinnot olisivat voineet olla käytännönläheisempiä, kuten esimerkiksi vero-oikeudessa. Toisaalta valmistumisen jälkeen on sitten mahdollisuus hakeutua erityyppisiin ammatteihin.

Valtaosa julkisoikeutta opiskelleista työllistyy valtion tai kuntien asiantuntijatehtäviin. Siihen on hyvä varautua, että julkisen sektorin töissä on monesti vahvan byrokraattinen toimintakulttuuri. Jos taas haluaa järjestötyöhön tai yksityisen sektorin ammatteihin, kannattaa valita sopivia sivuaineita.

Opintoni kestivät neljä vuotta. Keskimääräinen valmistumisaika taitaa olla 5-6 vuotta, mutta neljässäkin vuodessa se on täysin mahdollista. Itse en tehnyt töitä lukukausien aikana, mutta ainakin ilta- tai osa-aikatöissä käyminen olisi onnistunut.

Julkisoikeuden opiskelijat työllistyvät verrattain hyvin, vaikka ihan heti ei ehkä pääse täysin koulutusta vastaavaan työhön. Sain viime kesäkuussa vakipestin Tampereelta työsuojelupiirin tarkastajana. Työ on mielenkiintoista, ja palkkakin on hyvä. Yleisesti ottaen työllistyminen on kuitenkin hankalampaa Tampereella kuin pääkaupunkiseudulla."

Tuomas Lindroos, 27. Valmistui maisteriksi Tampereen yliopistosta 2006 pääaineenaan julkisoikeus. Työskentelee Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastajana.


"Humanistiselle puolelle ei tullut paljon horjuttua"

"Se oli opiskeluissa yllätys, että töihin pääsi jo opiskeluaikana niin hyvin. Varsinaisia lääkärintöitä pääsee tekemään jo neljän, ja harjoitteluja kahden opiskeluvuoden jälkeen. Kolme ensimmäistä vuotta on enimmäkseen teoriaa, mutta loppuvaihe on melkein pelkkää kliinistä opiskelua.

Yllätys oli ehkä sekin, että opiskelu ei ollut niin tappotahtista kuin kuvittelin. Monella voi olla lukiossakin enemmän työtä. Opintoihimme kuului kymmenen opintoviikkoa valinnaisia opiskeluja, mutta nekin olivat minulla bioteknologian puolella. Humanistiselle puolelle ei tullut paljon horjuttua.

Jokaiselle lääkärille tulee vastaan se ensimmäinen kuolemantapaus, jolloin miettii, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Omalla kohdalla se oli tosin aika luonnollinen kuolema, mutta tuolloinkin sai vanhemmilta kollegoilta hyvin tukea.

Tv-sarjoista voi saada lääkärintyöstä väärän sankarillisen kuvan. Todellisuudessa se on aika paljon arkisempaa."

Antti Kämäräinen, 27. Valmistui keväällä lääketieteen lisensiaatiksi. Tällä hetkellä töissä terveyskeskuslääkärinä Helsingissä.


"Olisin halunnut myös koulumaisempia lukujärjestyksiä"

"Opiskelin tietojenkäsittelyä ensin ammattikorkeassa, mutta en ollut tyytyväinen opetukseen tasoon, joten vaihdoin yliopistoon. Pääsykokeessa ratkaistiin paperille muun muassa ohjelmointiin liittyviä ongelmia. Se ei ollut kovin vaikeaa, koska olin jo opiskellut samoja asioita.

Yliopistossa suuri osa kursseista koostui harjoitustöiden tekemisestä ja kurssiprujujen opettelusta. Itse jäin kaipaamaan sitä, että opinnot olisivat olleet vielä käytännönläheisempiä. Olisin halunnut myös koulumaisempia lukujärjestyksiä, sillä opinnot voivat pidentyä turhaan, kun ei ole tietoa, mitä kaikkea kannattaa opiskella. Toki akateeminen vapaus sopii monelle.

Valmistuin kahdeksassa vuodessa, eli jonkin verran myöhemmin kuin laitoksemme keskiarvo on. Moni ei tosin valmistu ollenkaan, sillä alamme töitä saa myös ilman maisterin papereita. Koska joillekin juuri gradu muodostuu valmistumisen esteeksi, voisi olla järkevää, ettei sitä vaadittaisi, ellei aio tutkijaksi.

Olin jo opintojen aikana alan töissä laitoksellamme, joten työ ja opinnot tukivat hyvin toisiaan. Silloin kun aloitin opinnot, Nokia ja muut firmat suorastaan kiskoivat meitä töihin. Nykyään työntekijöitä valikoidaan tarkemmin, mutta kysyntää riittää kyllä yhä hyvin myös Tampereen seudulla.

Koulutuksestani on ollut apua nykyisessä työssäni ohjelmistosuunnittelijana, joskin kouluttautua pitää jatkuvasti lisää. Palkkaan olen kohtuullisen tyytyväinen: moni tienaa heti valmistuttuaan 2 500-3 000 kuussa tai enemmänkin."

Perttu Prusi, 31. Maisteri Tampereen yliopistosta 2005, pääaineena tietojenkäsittelyoppi. Töissä ohjelmistosuunnittelijana Plenware Oy:ssä.


"Opiskeluissa pitäisi olla tiiviimpi linkitys työelämään"

"Valmistuin viidessä vuodessa. Ainakin minun lähipiirissä opiskeluaika on usein pidempi. Olin asunut Venäjällä useita vuosia, ja kieli oli minulla jo hanskassa.

Venäjä on sen verran vaikea kieli, että pelkkä kielen ja sanaston hyvä hallinta vaatii vuosien opiskelua. Myöhemmissä opinnoissa saa päättää, haluaako tutkia enemmän kieltä vai kulttuuria ja kirjallisuutta. Oli todella mielenkiintoista kuulla teoriassa se, mitä käytännössä oli jo elänyt Venäjällä.

Opiskeluissa pitäisi olla tiiviimpi linkitys työelämään. Jos haluaa opettajaksi, töitä ei välttämättä löydy peruskouluista tai lukioista. Työllistymiseen vaikuttaa se, mitä on opiskellut sivuaineena.

Ennen kuin valmistuin, sain slaavilaisen filologian laitokselta töitä opintoneuvojana ja Russian Studies -opintokokonaisuuden koordinaattorina. Viime keväänä CIMOon haettiin ohjelmakoordinaattoria, ja minulla kävi flaksi. Minulla on vielä ihan perusperuspalkka, noin 2400 euroa.

Pitää itse ottaa selvää, mitkä tahot ovat mukana venäjäyhteistyössä. Ajattelin hakiessani CIMOlle, etten pääse hyödyntämään venäjää. Venäjä on kuitenkin yhtenä painopisteenä, vaikka käytännön kieltä ei pääse puhumaan päivittäin."

Outi Jäppinen, 29. Valmistui keväällä filosofian maisteriksi. Työskentelee vakituisena ohjelmakoordinaattorina CIMOssa Helsingissä.


Teksti: Aviisin toimitus
Kuvitus: Teemu Sirviö

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto