|
Staabi ry:n toimistolla Pinni A:ssa virisi keskustelu Kauhajoen kouluammuskelusta. Onko seuraavaksi vuorossa Tampereen yliopisto? Miten reagoida, jos luentosalissa alkaa ammuskelu? Miten todeta potentiaalinen uhka opiskelijoiden joukosta? Alkavatko tästä modernit noitavainot?
Mielenterveysongelmat ovat ainainen puheenaihe. Lama-aikojen leikkauksia syytetään, kun puhutaan tämän päivän ongelmista ja psyykkisistä häiriöistä. Minäkin vaadin kunnallisvaalikampanjassani lääkkeenä nopeaa hoitoa sitä tarvitseville - mielenterveyspotilaita ei saa jättää kadulle ilman hoitoa. Uskon, että ennaltaehkäisevä hoito säästää verovarojamme, kun oireet hoidetaan jo niiden alkuvaiheessa. Kuitenkin esimerkiksi Kauhajoella koulussa mielenterveyspalvelut olivat keskimääräistä paremmalla tasolla. Onko raha ainoa lääke vaivoihin, jos vika on jossain syvemmällä?
Hoidon ohella tarvitaan välittämistä, jota ei pidä ulkoistaa yhteiskunnalle. Me välitämme toisistamme, perhe toivottavasti välittää useimmista meistä. Mutta miten käy hänen, josta ei välitetä? Tiedämme, että jos yritämme välittää hänestä, saamme usein rukkaset. En minäkään jaksa välittää hänestä, joka aina haukkuu minut. Mutta kuka sitten meidän ainejärjestömme väestä huolehtisi hänestä? Minä pelkään, jos en välitä.
Itse ajattelen yläasteaikojani jolloin käytiin vielä viimeisiä kaupunginosa- ja kylätappeluita pesismailoin. 80- ja 90- luvulla puhuttiin kaupunkien jengiytymisestä. Viimeisin muistikuvani on Riihimäki-Hikiä -kylätappelut vuodelta 2002, jolloin hikiäläiset pysäyttelivät autoja kantatien varressa kettingein varustettuna kysyen: "oletteko Riihimäeltä?". Olisivatko tämän päivän kouluammuskelijat olleet aikanaan näiden jengien pääpukareita? Mihin he nykyään purkavat aggressionsa, kun jengikulttuuri ei ole yhtä voimallisesti esillä?
Nyt kysynkin, ovatko jengit kadonneet ja mitä on tullut tilalle? Aihe on mielenkiintoinen ja jos tutkimuksia löytyy, niitä voisi vaikkapa tämän lehden palstoilla esitellä.
Ilkka Sasi
Finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen
laskentatoimen opiskelija
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Majsteri Rantaluola (15.11.08, kello 22:05)
Käytävät verellä splatteroinut opinahjonsa kasvatti ei voi kategorisesti olla minkään jengin johtaja. Hän on se, joka ei pääse eikä pyri mihinkään jengiin. Hän on nössö. Ilkka, mieti, kuinka reviirikäyttäytyviä jengien jäsenet ovat. Kun Bandidosit käyvät taistelua, he ampuvat toisiaan singoilla mutta jättävät siviilit rauhaan. Kun he saavat kakkua, he menevät vankilaan ja ovat ylpeitä integriteetistään. Kouluammuskelija on ennemminkin kissamaisesti käyttäytyvä nuori kuin koira. Sodan koirat tuntevat sellaista ylpeyttä, mitä individualisti-kissaan ei edes voisi istuttaa. Ammuskelija on yleensä individualisti, jossa kiteytyvät individualismin huonot puolet: yksinäisyys ja eksentrinen maailmankuva. Jos kouluammuskelija saisi tyttö- tai poikaystävän, hän saattaisi pelastua, tai sitten hän värväisi tyttöystävänsä sairauteensa mukaan ja päättäisi asiat Bonnie & Clyde -tyyppiseen blaze of fireen. Jos Ilkka haluat alkaa nössön kaveriksi, niin tiedät, että yritit sitä jo yläastella mutta petyit silloinkin.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen