Liian demokraattista?

"Muista äänestää!", “Älä nuku!", “Äänestysprosentti ylös!", "Ääni nuorelle!"

Ennen kuntavaaleja kaikissa opiskelijajärjestöissä muistutettiin äänestämisen tärkeydestä ottamatta lainkaan kantaa siihen, mitä puoluetta kannattaa äänestää.

Kun sitten perussuomalaiset saivat nukkuneet liikkeelle, seurasi pöyristys. Äänestysprosentin kohottua, ei olla oltu enää kovin tyytyväisiä kansan innokkuudesta.

Mitäs nyt, kun äänestystulos tuntuu jotenkin vähän väärältä?

Ei äänestystuloksen olisi silti tarvinnut yllättää. Vähiten äänestävät kaikissa vaaleissa alkoholistit, kodittomat ja työttömät. Siis kaikin puolin yhteiskunnan vähäosaisimmat. Jos kaikki vaalit nukkunut joukkio lähtee liikkeelle, he eivät varmasti äänestä nykyistä järjestelmää kannattavia ehdokkaita. Mitä tämä järjestelmä on heille muka antanut?

Näinhän me ajattelemme, ja taas meni pieleen.

Eivät kaikki perussuomalaisten äänestäjät ole syrjäytyneitä. Heissä on Timo Soinista alkaen maistereita ja muitakin tavallisia työssäkäyviä. Heitä ei voi lokeroida niin helposti kuin me haluaisimme. Osa Aviisinkin lukijoista ja yliopisto-opiskelijoista on mitä todennäköisimmin perussuomalaisia.

Ei perussuomalaisten arvojen pitäisi edes olla kovin vieraita. Eiköhän perussuomalaisuutta orastavassa muodossa ole sekin ihan tavallinen arvomaisema, mitä kadulla, bussissa ja lähikuppilassa näkee ja kuulee. Konkreettisuudesta hurmaantunut puhe, jossa suomalainen on melko tarkasti rajattu ja järkähtämätön käsite.

En edes jaksa laskea niitä kertoja, kun olen joutunut väittelemään humaltuneena opiskelijabileissä siitä, millainen on kunnollinen mies tai nainen. Asianomaiset voivat niin halutessaan ilmoittaa itse minulle nykyisen puoluekantansa.

Uskon vakaasti, että perussuomalaisten ja muiden marginaalipuolueiden kannatus nousee nousemistaan käsi kädessä äänestysprosentin kanssa. Tuleeko kunnistamme jossain vaiheessa liian demokraattisia?

Hertta-Mari Kaukonen
Kirjoittaja on Aviisin toimittaja