Pönötysrituaali

Ylioppilaskunnat kokoontuvat ensi viikon lopulla jokasyksyiseen pönötysrituaaliinsa, Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokoukseen Espoon Korpilammelle. Liittari on tylsä, koska siellä on jurnotettava niin tosissaan, ettei viereiseen vesipuisto Serenaan koskaan ehdi rypemään.

Henkilövalinnat ovat aina arvattavissa ennalta. Ylioppilasliike on kyennyt valitsemaan naisen puheenjohtajakseen 2000-luvulla ainoastaan kerran ja siitäkin on jo kahdeksan vuotta. Kunpa kykenisi valitsemaan jonkun edes vähän fiksun tällä kerralla.

Tänä vuonna useat ylioppilaskunnat ovat etukäteen sitoutuneet siihen, etteivät ne neuvottele henkilövalinnoista entiseen malliin. Kähmintä on vihdoin joutunut epäsuosioon. Toiveena onkin, ettei puheenjohtajavalintaa diilata hallituspaikkojen jaon kanssa. Tähän asti valinnat kun ovat olleet tiedossa jo ennen äänestyksiä. Rohkenen kuitenkin epäillä, ettei tuo ideaali tule käytännössä toteutumaan.

Minun on vaikea kuvitella, etteivät esimerkiksi poliittiset opiskelijajärjestöt - joilla on vahva rooli opiskelijaliikkeen tavoitteiden kaikkinaisessa sotkemisessa - hakeutuisi neuvotteluihin puheenjohtajaehdokkaiden taustaorganisaatioiden kanssa saadakseen oman ehdokkaansa sisään hallitukseen.

Alli Nokka

Kirjoittaja kiukuttelee vallan kulisseissa