Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tarjoilija, kirja ilman lisämausteita!

Mediasta on tullut kirjailijoiden päiväkoti. Ei riittänyt että yksi ihmissuhteeseensa pettynyt nainen kertoi kaikelle kansalle pääministerin pitävän uuniperunoista, vaan seurasi Kata Kärkkäisen julkiset kirjailijaliittosulkeiset, paljastuskirja kauan kestäneestä selibaatista sekä avoin tilitys erään miljonäärisuvun vaiheista ja vaikeista perhesuhteista. Kaikki tervetulleita, tuoreita ja ravistelevia puheenaiheita, mutta kuinka moni tunnustaa nähneensä edes vilauksen tai lukeneensa rivinkin niistä teoksista, joiden kirjoittajia mediassa näkyvästi paapotaan ja ruokitaan, kunnes tilalle löytyy taas joku äänekkäämpi suu?


Ulkokirjallinen kohkauskulttuuri on saanut rinnalleen myös suru-uutisia ja pastellisävyjä. On tapahtunut väistymisiä, on jätetty haikeita jäähyväisiä. Ensin lähti Paavo Haavikko katsomaan puita, niiden vihreyttä, sitten poistui Veikko Huovinen Havukka-aholle ajattelemaan, ja heti perässä astui elämän polulta Anu Kaipainen. Hienoja kirjailijoita kaikki. Kaksi heistä saa levätä rauhassa, yhden asioita puidaan vielä pitkään ja hartaasti riitaisin soinnuin.

Tuttujen, tunnustettujen kirjailijoiden lähtö on antanut tilaa uusille tulokkaille. Yksi viime aikojen vaikuttavimmista ja mieleenpainuvimmista esikoisteoksista on Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max, jossa kaksi toisiinsa kiinni kasvanutta miestä jakaa keskenään kaiken paitsi luonteen. Poikkeuksellisen kiehtova asetelma maailmassa, jossa jokaisen pitäisi olla oman itsensä herra, pystyä vapaasti tekemään omat valintansa ja päätöksensä. Toisaalta kielenkantoja ei säästellä pamfleteissa, jotka ovat vyöryneet näyttävästi esiin tykinpiiput suunnattuina kohti yhteiskunnallisia tai muutoin ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Vampyyrit jäävät nakertajiksi, kun pamfletistit haukkaavat kiinni asialihaan.


Kustannusala näyttäytyy mitä ilmeisimmin sivustaseuraajille myrskyisänä, vaikka keskiössä olisi kuinka tyyntä. Julkisuudessa on paitsi arvosteltu kustantamoiden toimintaa myös arvuuteltu, onko kyseessä joukko perättäisiä yksittäistapauksia vai kenties koko kirja-alaa koskeva murros. Yllätyskäänteiltä ei ole voitu välttyä. Eräänlaiseksi hätähuudoksi voidaan tulkita myös kirjailijapariskunta Leena Landerin ja Hannu Raittilan päiväkirjamuotoinen selvitys ongelmallisesta Mannerheim-kirjahankkeesta, jonka Helsingin Sanomat julkaisi asianosaisten nimineen päivineen. Jaettu ilo on muuttunut jaetuksi taloudelliseksi ja henkiseksi ahdingoksi.


Suomessa on julkaistu ja julkaistaan jatkossakin mielin määrin niin sykähdyttäviä teoksia, että soisin jo poistuttavan hiekkalaatikolta ja julistettavan lukijoille lukurauhan, siinä missä kirjailijoille kirjoitusrauhan. Julkistakin keskustelua tarvitaan, kunhan se ei pilaa lukunautintoa, vie liikaa huomiota kirjalta itseltään. Sivuraiteelle on luiskahdettu viimeistään silloin, kun täytyy pohtimalla pohtia, kenelle se Nobelin kirjallisuuspalkinto tänä vuonna oikein jaettiin.



Hilla Hautajoki
on kivellä istuva kirjallisuuden sisäpiiriläinen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto