Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ulos laatikosta

Humanistin ura aukenee moneen suuntaan. ”Oman alan töihin” on turha juuttua.

Opettaja, kielenkääntäjä ja tutkija ovat tyypillisiä humanistiammatteja, mutta vaihtoehtojen kirjo on toki laajempi, kun vain osaa katsoa ennakkoluulottomasti ympärilleen. Maailma on nopea, liikkuva, muuttuva ja moninainen niin kulttuurisesti kuin uskonnollisestikin. Humanistien laajalle yleissivistykselle on entistä enemmän kysyntää.

"Humanisteilla on luontainen kyky ymmärtää erilaisuutta", kiteyttää historiatieteen ja filosofian laitoksen ura- ja työelämävastaava, yliopistonlehtori Marko Nenonen.

Humanisti voi tarjota osaamistaan mille tahansa työmarkkinoiden sektorille eikä humanistiyrittäjyyskään ole enää kummastuksen aihe. Mutta ymmärtävätkö humanistit itse valinnanvaransa laajuuden?


Tampereen yliopiston Ura- ja rekrytointipalveluiden yhteyskoordinaattorina toimiva Reeta Eloranta arvioi, että humanisteille on tyypillistä alkaa miettiä työllistymistä vasta valmistumisvaiheessa.

"Työllistymistä kannattaa miettiä alusta asti, ettei se tule niin isona pakettina, mutta ei tietenkään koko aikaa, ettei ala ahdistaa", Eloranta sanoo.

Myös Nenonen on huomannut humanistien urasuunnittelun jäävän usein opintojen loppupuolelle.

"Siinä on joskus takana mentaalisia vaikeuksia kuten ajatus, että jos on kiinnostunut työelämästä tai palkasta, ei ole oikea humanisti, mikä on aivan käsittämätöntä", Nenonen kummastelee.

Sekä Nenonen että Eloranta hieman vierastavat "oman alan töistä" puhumista. Fraasi on kuitenkin käytetty opiskelijoiden keskuudessa. Eloranta toivoo, että "oman alan töiden" ei annettaisi kahlita. Kyse on kuitenkin omien tavoitteiden ja kiinnostusten mukaisista töistä.

"Saattaa syntyä sellaisia laatikoita, joita ei oikeasti ole olemassa", Eloranta sanoo.

"Oma alahan voi olla humanisteilla melkein mikä vaan", toteaa myös Nenonen.

Nenonen muistuttaakin, että urasuunnitelmia voi olla useita, eikä yksi suunnitelma sulje toisia pois.

Eloranta toivoo alasta riippumatta opiskelijoilta ennakkoluulottomuutta työnantajien ja työtehtävien suhteen. Itseään ei kannata rajata erilaisten työmahdollisuuksien ulkopuolelle. Työpaikkailmoitusten usein valtavien vaatimusten taakse kannattaa katsoa: ketä oikeasti haetaan?

"Generalistille on tyypillistä, ettei välttämättä tiedä, millaisiin töihin oma osaamistausta antaa mahdollisuuden", Eloranta arvioi.

Generalistien opinnot eivät johda suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin tai työtehtävään. Generalisteja on humanistien lisäksi myös esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden joukossa. Omaa osaamista olisikin hyvä pohtia prosessiluonteisesti koko opintojen ajan.

Elorannan mukaan työnantajat eivät välttämättä tiedä humanistien osaamisesta, jos heillä itsellään ei ole yhtymäkohtia alaan.

"Tämä on tilanne, jonka toivoisi muuttuvan."

Työnhaussa hakijalla on mahdollisuus kertoa omasta taustastaan ja tuoda esille omia osaamisalueitaan.

"Humanisteilla on valtavasti osaamista. Toivoisin, että opiskelijat tunnistaisivat ja rohkeasti myös tunnustaisivat oman osaamisensa arvon ja näkisivät myös vaivaa kertoessaan siitä työnantajalle", Eloranta sanoo.


Humanistisia tai generalistisia taitoja voi olla vaikea itse tunnistaa, koska ne mielletään tietyllä tavalla abstrakteiksi. Eloranta nimeää humanistien osaamisalueiksi muun muassa tiedonhakutaidot, kyvyn löytää olennaisen ja hahmottaa kokonaisuuksia sekä luovuuden. Humanistien valtteja ovat myös viestintätaidot sekä puhe- ja kirjoitustaidot. Taidot ovat toki myös osittain tapauskohtaisia. Näiden päälle tulee vielä pääaineen tuoma syvempi osaaminen. Esimerkiksi kielitieteilijöiden kohdalla ehdoton valtti on erinomainen kielitaito.

Usein opiskelija vertaa omaa osaamistaan muihin saman alan opiskelijoihin eikä kenties tunnista sen erinomaisuutta verrattuna yleiseen tasoon. Kielitieteilijä ei esimerkiksi välttämättä osaa arvioida oman kielitaitonsa vahvuutta verrattuna samaa työpaikkaa hakeviin, koska vertaa sitä muiden saman alan ihmisten taitoihin.

"Opiskelijat tuntuvat myös usein ajattelevan, että työelämässä tarvittavat taidot ovat jotain tosi hienoa, glamoröösiä", sanoo Eloranta.

Todellisuudessa työelämässä käytetään ihan samoja taitoja kuin opiskellessa, kuten ryhmätyötaitoja ja kirjallista viestintää.

Generalistien taidoksi Eloranta näkee myös kyvyn omaksua uutta sekä tietynlaisen ennakkoluulottomuuden. Yhteiskunta muuttuu koko ajan ja kyvyt oppia uutta sekä soveltaa omaa osaamista ovat tärkeitä.

"Ammattikuvat ja -nimikkeet muuttuvat, ja vaikka ne pysyisivät samana, niin niiden sisältö saattaa muuttua", Eloranta pohtii.

Nenonen arvioi, että historiallisen ja kulttuurisen tiedon merkitys on kasvussa. Tällaisen tiedon hallitseminen ja omaksuminen onkin humanistien perusosaamista.


Humanistin kannattaa ehkä kurkistaa laatikon ulkopuolelle opinnoissaan. Eloranta toivookin humanisteilta ennakkoluulottomuutta sivuainevalinnoissa.

"Se voi tehdä hyvää tutkinnolle."

Nenosen mielestä taloudellisen vastuullisuuden tajuaminen on tärkeää, mutta se ei välttämättä edellytä kaupallisen alan opintoja.

"Kustannustietoisuus tarkoittaa sitä, että osaa tehdä realistisia arvioita omista resursseistaan ja ajankäytöstään", sanoo Nenonen.

Asian voi kääntää myös toisinpäin: kauppatieteilijälle, lääkärille tai kenelle tahansa voi yhtälailla olla avartavaa opiskella jotain oman tiedekuntansa ja alansa ulkopuolelta. Uusiin ihmisiin ja näkökulmiin tutustuminen voi avata aivan uusia maailmoja.



Reetta Eiranen & Matleena Sopanen



Yhteisyrittäjyyttä osuuskunnassa

Päivi Elonen toimii vuonna 2006 perustetun satakuntalaisen kulttuuriosuuskunta Nyyfiikin hallituksen puheenjohtajana. Kymmenen humanistiopiskelijan perustama Nyyfiiki on ensimmäinen Porin yliopistokeskuksen Academic Business Services -yrityspalveluiden avustuksella perustettu yritys. Osuuskunnan palveluihin kuuluu muun muassa historiikkien ja historiateosten sekä rakennus- ja maisemahistoriallisten selvitysten tekeminen.

"Yrittäjyyden kautta kulttuurialalle saadaan uusia ideoita", toteaa Elonen.


Idea osuuskunnan perustamisesta syntyi jo opintojen aikana, kun Elonen opiskelutovereineen mietti, mitä tehdä valmistumisen jälkeen. Yrityksen perustaminen ystäväjoukon kanssa tuntui hyvältä suunnitelmalta, sillä opintojen aikana tehdyt projektit olivat todistaneet yhteistyön sujuvan.

"Osuuskuntamuotoon taas päädyttiin muun muassa siksi, ettei toiminnan aloittamiseen tarvittu suurta pesämunaa, mikä sopi hyvin opiskelijoille", muistelee Elonen.

Nyyfiikiläisiä yhdistävät opinnot Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella.

"Osalla meistä on lisäksi aiempaa koulutusta toisilta aloilta, mutta joukkoon mahtuu myös täyshumanisteja", Elonen selvittää.

Osuuskuntaan tulleet työtarjoukset jaetaan aikataulujen sekä jäsenten erikoisalojen mukaan, mutta jokainen etsii työtehtäviä myös itsenäisesti. Tällä hetkellä Nyyfiiki ei työllistä jäseniään kokopäiväisesti, mutta tulevaisuudessa toimintaa pyritään laajentamaan.

Päivi Elonen, FM
Pääaine: historiantutkimus
Sivuaineet: taidehistoria, kulttuurintutkimus ja kasvatustiede


Poikkitieteellinen viestintäyrittäjä

Katri Syvärinen ryhtyi viestintäalan yrittäjäksi vuonna 2007 neljä vuotta valmistumisensa jälkeen. Hän on itsenäisenä yrittäjänä mukana Tenho-viestintätoimistoketjussa. Kyseessä on tavallaan franchising-yrittäminen: ketjun kolmella yrittäjällä on sama liikeidea, mutta omat erityisosaamisalueet.

Syvärinen tekee yrityksille viestinnän strategista suunnittelua ja monenlaisia kirjoitustöitä. Hiljattain ilmestynyt ensimmäinen kirjajulkaisu, hevostietokirjoihin erikoistuneen Vudekan kustantama Syvemmälle satulaan, kertoo kymmenen kilparatsastajan ja hevosammattilaisen tarinan.


Syvärisen opinnot olivat sangen poikkitieteellisiä. Hän ei pidäkään itseään perinteisenä humanistina. Markkinointi valikoitui sivuaineeksi halusta laajentaa näkökulmaa kaupalliseen suuntaan. Lisäksi Syvärinen on lukenut kielikonsultin erikoistumisopinnot.

Opinnoista Syvärinen kokee saaneensa ammatilliset valmiudet ja hän on tutkintoonsa tyytyväinen.

"Jos vielä olisin yliopistolla, lukisin vieläkin enemmän peruskursseja eri aineista."

Laaja yleissivistys auttaa pääsemään erilaisiin tilanteisiin sisälle.

Yrittäjyyteen Syväristä motivoi halu päästä vaikuttamaan omaan työhön entistä enemmän. Yrittäjyyteen liitetään usein riskejä, mutta Syvärinen huomauttaa, etteivät ne ole kovin suuria verrattuna nykypäivän työelämään. Hän kuitenkin uskoo, että yrittäjältä vaaditaan epävarmuuden sietokykyä.

Syvärinen ei koe kohdanneensa ennakkoluuloja humanistiyrittäjänä.

"Koulutustaustaa ei kauheasti kysellä."


Katri Syvärinen, FM
Pääaine: suomen kieli
Sivuaineet: tiedotusoppi, markkinointi


Kulttuurialan monitaituri

Forssalaisen Merja Isotalon Tmi Kulttuuripajasto täytti marraskuun alussa pyöreät 10 vuotta. Yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun entiset työnantajat halusivat olla nykyisiä asiakkaita.

"Opiskeluaikana ei olisi tullut pieneen mieleenkään", vuonna 1980 valmistunut Isotalo kommentoi yrityksen perustamista.

Kulttuuripajaston toimialaan kuuluu kulttuurialan koulutusta, konsultointia, julkaisutoimintaa ja tapahtumatuotantoa. Pintaraapaisuna voi mainita, että Isotalo esimerkiksi puhuu kulttuurin tuotteistamisesta ja on mukana maaseutumatkailuhankkeissa. Paikallista kulttuuria koskevista pohjaselvityksistä voi kehkeytyä myös julkaisuja. Niitä Isotalolla onkin tällä hetkellä parikymmentä.

"Työkseni kirjoitan koko ajan."

Tapahtumatuotanto on Isotalon mukaan yrityksen hauskin osasto, jossa myös työ ja harrastukset sekoittuvat.

"Vahingossa tulin perustaneeksi teatterin", nauraa Isotalo, joka myös käsikirjoittaa ja ohjaa.

Isotalo on kohdannut humanistiyrittäjänä myös ennakkoluuloja. Kerran kolmen insinöörin poppoosta tunnin keskustelun jälkeen yksi edelleen tiedusteli: “Mutta mistä sä saat rahaa?".

Isotalo joutuukin usein selostamaan liikeideaansa perin pohjin.

"Kulttuurialan yrittäjyys on sellainen ala, jossa rahan tekeminen ei ole pääasia."

Yrittäjyyteen suhtaudutaan Isotalon arvion mukaan nykyään erilailla kuin vielä 10 vuotta sitten. Se on tänä päivänä selkeämpi vaihtoehto.

"Humanistiyrittäjyys ei ole nykyään niin outo juttu."


Merja Isotalo, FM
Pääaine: kulttuurihistoria
Sivuaineet: suomalainen ja yleinen kansatiede,
teoreettinen filosofia, poliittinen historia, valtio-oppi, puheoppi

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto