Pieni pallo

Muuan englantilainen insinööri, James Finlayson, saapui 1800-luvun alun Pietariin.

Englannin lait kielsivät koneiden viennin, mutta ovelat venäläiset kiersivät pykälää kutsumalla insinööritaitoa teollistamaan maataan.

Finlaysonin eräs ryyppyilta Pietarin yössä kävi erityisen kohtalokkaaksi Tampereelle. Silloin Finlayson nimittäin kuuli, että täällä on valjastamaton koski. Loppu on historiaa.

"Historiankirjoituksemme on paikallaanpysyvyyden historiaa. Tosiasiassa avaintapahtumat tapahtuvat jossain muualla ja säteilevät vaikutuksiaan meille", professori Mikko Lehtonen sanoo olohuoneensa sohvalla. Lehtonen vetää Liikkuva maailma -tutkimusprojektia Tampereen yliopistossa.

"Historiaa ei ole kirjoitettu suhteiden ja liikenteen näkökulmasta, vaikka olemme aina olleet kansainvälisiä. Ihmisen ensisijainen olotila on aina ollut liike", Lehtonen toteaa.

Homo sapiens on yli 100 000-vuotias, viljelytaito noin 10 000. Varsin lyhyt aika on oltu paikallaan.

"Olemme viehtyneet ajattelemaan, että tämänhetkinen elämämme on erityisen erityistä", Lehtonen toteaa.

Samaa sanoo professori Pauli Kettunen Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta.

Pääasiassa Pohjanmaalta muutti liki 300 000 ihmistä Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, saman verran 1960-luvulla paremman elintason perässä Ruotsiin.

"Ajatellaan, että mennyt maailma oli suljettu, mutta silloinkin on ollut valtavaa liikkuvuutta", Kettunen sanoo puhelimessa.

Hetkinen, hetkinen, professorit. Aina on liikuttu, mutta onhan tämä tahti nyt jotain vallatonta. Pakettimatkat 1960-luvulla, interrail 1970-luvulla ja kehityksen viimeistelevä Ryanair kumppaneineen 2000-luvulla. EU, Schengen!

Ihmiset ravaavat vaihdoissa, työharjoitteluissa, matkoilla. Ystävystyvät, rakastuvat, tekevät lapsia pitkin poikin maailmaa.

"Kyllä tuon tuostakin tulee niitä, jotka sanovat suoraan, että esimerkiksi nyt kun Erasmus-vaihto-opiskelu loppuu, haluaisin hakea Erasmus-harjoitteluun, kun espanjalainen tyttöystävä jäi sinne, ja takaisin pitäisi päästä", kertoo kansainvälisten asioiden koordinaattori Kaisa Kurki Tampereen yliopistosta.

Suomalaiset yliopisto-opiskelijat ovat voineet osallistua Erasmus-ohjelmaan vuodesta 1992 alkaen. Silloin vain 14 opiskelijaa tuli Erasmuksen kautta Tampereelle, himppusen enemmän lähti.

Tänä vuonna luvut ovat ihan eri luokkaa. Kaikkien vaihto- ja harjoitteluohjelmien kautta Tampereelle tuli 508 opiskelijaa ja 454 lähti, valtaosa juuri Erasmuksen kautta.

"Noin 30 prosenttia Tampereen yliopiston opiskelijoista lähtee ulkomaille, kun verrataan sisäänottomääriä lähteneiden määrään", Kurki sanoo.

Tosin osuus oli samaa luokkaa, 29 prosenttia, jo vuonna 1999.

Entä ammattikoululaiset? Elääkö akateeminen maailma kansainvälisyyskuplassa kuvitellen kaikkien muidenkin reissaavan?

Lehtonen allekirjoittaa väitteen. Akateemiset ovat hänen mukaansa etuoikeutettuja reissaajia.

"Akateemisilla ja duunareilla on erilaiset toimintatilat, jotka tulevat erilaisesta kulttuuripääomasta. Yhteiskuntaluokka periytyy."

"Akateemisissa piireissä kansainvälisyys on normi. Täytyy olla matkustussivistystä, muuten ei käy normaalista."

Lehtonen heittääkin, että ihminen on jatkuvasti kahdessa työssä: palkkatyössä ja imagotyössä. Reissausnormia häiritsee nimittäin paine olla yhä ekologisempi. Akateemisen lentomatkustajan tulee tuntea huonoa omaatuntoa ja hyvitellä sitä edes päästömaksuilla.

"Ole avarakatseinen, mutta älä saastuta", Lehtonen summaa.

Opetusministeriön korkeakoulujen kansinvälistymistrategia, joka ulottuu vuoteen 2015, kannustaa yhä enemmän kansainväliseen yhteistyöhön.

Korkeakouluista on tehtävä "aidosti kansainvälisiä opiskelu- ja työyhteisöjä" - kilpailukyvyn nimissä tietysti!

"Suomea brändätään houkuttelevaksi paikaksi, jotta maantieteellisen paikan siteistä vapautuneet, innovatiiviset työntekijät haluaisivat tulla tänne suorittamaan työtään", Kettunen sanoo.

Paikallistasolla brändäystä tekevät kunnat, kansainvälisellä tasolla koko Eurooppa.

Brändätessä kaivetaan esille positiivisia puolia: suomalaiset ovat tekniikka- ja keksintömyönteistä väkeä! Ollaan, ollaan! Tämä on innovaatioiden luvattu maa!

Kilpailukyvyn nimiin on jauhettu 1970-luvulta asti. Sieltä alkaa myös nykymuotoisen, yltiöglobaalin talouden tarina.

Öljykriisi ja Nixon olivat niin sanotun valuuttakursseja säännelleen Bretton Woods -järjestelmän loppu. Sen jälkeen maa toisensa jälkeen purki valuutan ja korkojen sääntelyjärjestelmiään.

"Suomessa päätökset tehtiin hyvin vähällä poliittisella keskustelulla. Päätökset nähtiin välttämättömyyksinä. Ne olivat lähinnä Suomen Pankin sanelemia", Kettunen kertoo.

Kettusen mukaan sen jälkeen läpi puoluekentän on puhuttu kilpailukyvystä. Vasemmistokin puolustaa kilpailukykyä ja vannoo sen takaavan hyvinvointivaltion jatkumisen

Voisiko talouskasvun oravanpyörästä hypätä pois? Voisiko koko Suomi downshiftata? Kettusen mukaan se riippuu kansallisvaltion globaalista asemasta. Valtiot eivät ole katoamassa, mutta toimintaympäristö on globaali.

Suomen on yksin paha alkaa huudella. Globaalin talouden kulmilla notkuu paljon kovempiakin kundeja.

"Vaikka me olisimme paikallamme kuin tatit, olemme osa globaaleja työmarkkinoita", Kettunen sanoo.

Paperitehtaat toisensa jälkeen sulkevat ovensa. Selluloosa vatkataan nyt jossain muualla kuin Kemijärvellä ja Varkaudessa.

Samaan aikaan perussuomalaiset räsäyttävät kymmenen prosentin kannatuksen lasikaton rikki, ja politiikantutkijoilta menee yöunet.

Lehtosen mielestä oikeistopopulismin kannattajia ovat juuri globaaleilla työmarkkinoilla häviäjän rooliin joutuneet.

"Miltä se nyt tuntuu, kun joku professori tulee jauhamaan suvaitsevaisuudesta, ja itse istut kotona työttömänä ja maahanmuuttaja ajaa entistä bussiasi", Lehtonen heittää esimerkin.

Työvoima ja pääoma ovat saaneet liikkua vapaasti viimeiset 40 vuotta. Tullanko tämä aikakausi muistamaan hurjan sääntelemättömyyden aikana, villin lännen kapitalismina?

"Globaali talouskriisi on saanut suuntautumaan yhä enemmän kansalliseen protektionismiin. Eikä esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokousfiasko paljon luottamusta kansainväliseen yhteistyöhön luonutkaan", Kettunen sanoo.

Kettusen mukaan talouskriisin jälkeen on myös puhuttu paljon enemmän talouden sääntelystä ja esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IFM:n asemasta.

Florencio, Mario, Juan, Jimmy, Osmán, José. Siinä kuusi ensimmäistä nostettua; chileläisten kaivosmiesten selviytymistarinaa seurasi koko maailma.

Julkisuus käy yhä globaalimmaksi. Seuraako tästä tietoähky?

"Ehdottomasti", Lehtonen huudahtaa.

Viime viikonloppuna valittiin Suomen ensimmäisen Dancen voittaja. Tanssiohjelmaformaatti on Idols-Fullerin käsialaa ja ostettu 20 maahan.

Voittajasta, joensuulaisesta Sam Vaherlehdosta, tuli osa globaalia viihdetodellisuutta. Lehtonen ei kuitenkaan antaisi formaattikaupalle globalisaation erityisleimaa.

"Kulttuuriset ainekset ovat aina kiertäneet, ajatellaan vaikka romaania. Ei sitä ole Suomessa keksitty. Tosin näin kaupallinen ja teollinen hyödyntäminen, mitä formaatteihin liittyy, on uutta."

Ensisijainen olotilamme on liike. Nyt meitä pitkälti liikuttaa raha, mutta myös vaikkapa Erasmus- rakkaudet.

Ajatuksessa superkansainvälisestä 2010-luvusta on pientä leuhkinnan makua. On sitä ennenkin lähdetty.

Ja missä seuraava Finlaysonimme tällä hetkellä ryyppää, sitä ei kukaan voi ennustaa.

Verna Leinonen, teksti