Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ylioppilaskunta on demokratiakasvattamo!

Aviisin mielipidepalstalla on viime aikoina käyty ilahduttavasti keskustelua ylioppilaskunnan ja koko yhteiskunnan kannalta tärkeästä kysymyksestä - eli demokratian tilasta. Jaakko Stenhäll (14/2011) ja Joel Linnainmäki (13/2011) vaativat ylioppilaskuntaan suorempaa demokratiaa. Demokratian tila ylioppilaskunnassa on Stenhällin mukaan surkealla tolalla, koska edustajistovaalien äänestysprosentti on alhainen ja näiden vaalien jälkeen edustajisto sekä sen valitsema hallitus sulkeutuvat broilerikasvattamoon päättämään ylioppilaskunnan asioista.



Demokratia on toiminut puutteellisesti niin kauan, kun se on ollut tapa hoitaa yhteistä päätöksentekoa. Elämme jatkuvaa demokratian kriisiä, jossa ongelmina on muun muassa ihmisten vähäinen osallistuminen, vallan kasaantuminen omistavalle luokalle ja taantumuksellisten liikkeiden autoritaariset valtapyrkimykset. Siksi demokratiaa tulee jatkuvasti kehittää.

Ylioppilaskunnat ovat tarpeeksi pieniä ja joustavia yhteisöjä, joissa voidaan kehittää päätöksenteon demokraattisuutta erilaisin kokeiluin, mutta samalla tarpeeksi suuria, että kokeilujen toimivuudesta voidaan vetää jotain johtopäätöksiä. Tässä mielessä kannatan lämpimästi suoremman demokratian hankkeita ylioppilaskunnissa.

Sen sijaan, että soimaisin Tamya epädemokraattisuudesta, pidän ylioppilaskunnan päätöksentekoon osallistumisen kynnystä harvinaisen alhaisena. Edustajistovaaleihin voi kuka tahansa lähteä ehdokkaaksi. Läpi pääseminen ei edellytä tuhansien eurojen vaalibudjettia, eikä vaalityötä tarvitse tehdä kohtuuttomasti, mikäli haluaa mukaan edustajistoon. Tämän vuoden vaalien ehdokkaista vajaa puolet on tulevan edustajiston aloittaessa sen varsinaisia tai varajäseniä.

Ylioppilaskuntapolitiikassa mukana olevaa vähemmistöä nimitetään pikkupoliitikoiksi ja edustajistoa broilerihautomoksi. Tässä haukutaan aivan väärää puuta. On kohtuutonta, että aikaansa yhteisiin asioihin käyttävät henkilöt saavat korruptoituneen eliitin maineen. Edustajiston korruptio tarkoittaa kokouksissa tarjottavaa sämpylää ja kupillista kahvia sekä paria vuosittaista saunailtaa.

Ylioppilaskunnan parlamentaarisen päätöksentekomyllyn pyörittäminen on tärkeä osa ylioppilaskunnan kasvatustehtävän hoitamista. Jos edustajistossa toimineet henkilöt toimivat tulevaisuudessa edustajina jossakin toisessa edustuksellisessa elimessä - kuten kunnanvaltuustossa tai eduskunnassa - en näe tässä mitään paheksuttavaa. On vain hyvä, että ihmisille kertyy yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa tarvittavia taitoja ja kokemusta näinkin ruohonjuuritason päätöksenteosta.



Opiskelijoilla on myös useita muita mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan Tamyn toimintaan. Tamy on juuri perustanut joukon kaikille avoimia valiokuntia, joiden tehtävänä on valmistella päätöksentekoon tulevia asioita. Tamyn jäsenillä on mahdollisuus tehdä edustajistolle ja hallitukselle aloitteita. Tamyn vuosittaiseen toimintasuunnitelmaan pyydetään aloitteita ainejärjestöiltä ja muilta yhdistyksiltä. Tamyn säännöt mahdollistavat myös jäsenäänestysten järjestämisen, mutta sellaisia ei ole vuosikausiin pidetty. Sähköisinä äänestyksinä ylioppilaskunnan yleiskokoukset voisivat olla paikallaan merkittävimmistä asioista päätettäessä.

Syitä siihen, miksi kaikki opiskelijat eivät ole tietoisia näistä oikeuksistaan tai edes jäsenyydestään ylioppilaskunnassa, pohditaan jatkuvasti. Kuten Stenhäll toteaa, yksi syy on varmasti se, ettei kukaan tietoisesti liity ylioppilaskunnan jäseneksi, sillä jäsenyys on automaattista. On myös mahdollista, että opiskelijat eivät koe tarpeelliseksi osallistua. Tämä kertonee osittain siitä, että ylioppilaskunta on hoitanut asiansa hyvin, mutta myös siitä, että nuoria ihmisiä huolettavat elämässä ensisijaisesti muut kuin yhteiskunnallis-poliittiset kysymykset.

Demokratia syntyy vapauksista ja vastuista. Se ei ole vain muodollisia vapauksia vaikuttaa, vaan sen välttämätön edellytys on aktiiviset kansalaiset, jotka kantavat vastuuta elinympäristöstään. Kansalaisuuteen kasvamisen suhteen pohtisin erityisesti yliopiston tilaa kasvatus- ja sivistysinstituutiona. Ylioppilaskunta muodostaa puitteet, joissa opiskelija voi toteuttaa kansalaisuuttaan.



Mikko Niemelä

Kauttaan lopettelevan edustajiston jäsen (Viva)



| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Jaakko Stenhäll (01.12.11, kello 12:37)

    En mielestäni leimannut toimijoita korruptoituneiksi - kritisoin enemmän verkostoitumisen merkitystä kaikessa päätöksenteossa ja hallitusvalinnoissa. Itsekin pikkupoliitikkona (niin puoluehallituksessa kuin -valtuuskunnassakin olleena) tiedän näiden myönteisenkin puolen, mutta tuo tie johtaa samalla broileroitumiseen - jota ei voi pitää ihailtavana kehityksenä.

    Vaikka siis asiat toimivatkin ilman korruptiota, päätöksenteko voi silti kaivata avoimuutta, sillä on kummallista ajatella, että tulevaisuuden demokratia toimisi samalla tavalla kuin nykyinen. Tai ainakaan, että sen tulisi toimia, kun käytössä on esimerkiksi sosiaalinen media ja muut viestintävälineet.

    Erityisesti siis ihmettelen kirjoituksessasi tätä kappaletta: "Ylioppilaskunnan parlamentaarisen päätöksentekomyllyn pyörittäminen on tärkeä osa ylioppilaskunnan kasvatustehtävän hoitamista. Jos edustajistossa toimineet henkilöt toimivat tulevaisuudessa edustajina jossakin toisessa edustuksellisessa elimessä - kuten kunnanvaltuustossa tai eduskunnassa - en näe tässä mitään paheksuttavaa"

    En näe, että on kovin paljoa mieltä kasvattaa enää päättäjiä samalla muotilla kuin ennenkin: pyörittämään päätöksentekomyllyä joka toimii tietyllä tavalla. Jos edustajistolla on käytössään esimerkiksi nykyisenkaltaiset viestintävälineet kysyä jatkuvasti mielipiteitä valitsijakunnaltaan (joka yliopistossa on saavutettavissa vielä helposti), kannattaako vanhaan kulttuuriin kasvaa? Vai pitäisikö vanhoihin käytäntöihin suhtautua avoimen kriittisesti ja alkaa luomaan uutta? Olisiko jäsenmaksun maksaneiden ihmisten ääni kuitenkin niin arvokas, että se kannattaa tavoittaa, vaikka vaaleihin ei haluaisikaan lähteä ehdolle?

    Vihreissä tämä on alkanut toimia (ks. esim. www.vihreat.fi/node/7200) ja samalla jäsenistö ottaa aktiivisesti kantaa myös kyselyiden kautta tärkeiden ohjelmien ja teemoja valmisteluun.

  2. Mikko Niemelä (01.12.11, kello 17:19)

    Siitä, mitä Tamy on viime aikoina tehnyt päätöksenteon avoimuuden lisäämiseksi ja jäsenmaksun maksaneiden ihmisten äänen kuulemiseksi, voi lukea Tamyblogin uusimmasta postauksesta: tamyblogi.wordpress.com/2...

    Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa, mutta virtaan on astuttava, jos jonkinlaista demokratiaa haluaa lähteä toteuttamaan. Toisin sanottuna demokratia ei voi, eikä sen tule toimia samalla tavalla tulevaisuudessa kuin tällä hetkellä se ylioppilaskunnassa toimii, mutta jonkinlaisia olemassa olevia käytäntöjä ihmisten tulee aina toteuttaa. Tamyn päätöksentekomylly ei kasvata päättäjiä johonkin muottiin, vaan päättäjiksi kasvetaan tekemällä päätöksiä tässä myllyssä sen myllyn kehittämisestä. Jokainen edustaja ja hallituksen jäsen tietysti heitetään keskelle tietynlaista valmista päätöksentekokulttuuria, jonka opiskelua ensi vuoden alku uusille edustajille ja hallitukselle on. Tällaisen valmiin systeemin oppiminen on edellytys sille, että siihen voi saada myös tietyn kriittisen etäisyyden, jolloin systeemit eivät enää näytäkään niin valmiilta. Jos ylioppilaskunnan toimintatavoissa huomataan jokin epäkohta ja se korjataan, ja sitten myöhemmin edustajana toiminut henkilö törmää jossain muussa päätöksentekoelimessä tai työelämässä vastaavaan ongelmaan, on hänellä jo kokemusta ja ajatuksia tällaisten ongelmien korjaamiseksi. Tällä tavoin ylioppilaskunnassa kasvaa aktiivisia kansalaisia, jotka voivat luoda edistystä koko yhteiskuntassa.

    Demokratian ja avoimuuden edistäminen on tärkeä tavoite, mutta on oleellista pystyä näkemään ongelmat siellä, missä niitä eniten todellisuudessa on. En väitä, että ylioppilaskunta olisi täydellinen, mutta ylioppilaskunnan avoimuudesta ja demokraattisuudesta voi ottaa oppia esimerkiksi yliopistolla tai kuntahallinnossa. Juurikin siksi ylioppilaskunnalla olisi mahdollisuus nykyistä enemmän toimia edelläkävijänä. Kun Tamyn toimintatapoja perusteettomasti moititaan, tällaisen edelläkävijän roolin ottaminen vaikeutuu.

    Vihreät eivät muuten ole ainoa puolue, jonka ohjelmatyössä käytetään suoraan kaikille jäsenille avoimia välineitä. Minun keskeinen pointtini on se, että välineiden kehittämistä vaikeampi ja vähintään yhtä tärkeä kysymys on ihmisten motivaatio - kokemus ihmisenä olemisen väistämättömästä yhteiskunnallisuudesta. Aikamme ongelma on teknokraattisten näkökulmien korostuminen, samalla ylioppilaskunnan, yliopiston ja kansakunnan sivistysprojektin vaipuessa jonnekin innovaatioden museon galleriaan.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto