Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Aviisi jakaa Finlandia-palkinnon

Virallinen Finlandia-raati unohti Tervon taas, mutta Aviisi muisti. Jari Tervon Aviisin Finlandia -palkintoputki ei katkea vieläkään.

Kyllä vanha kansa tietää: ei kahta ilman kolmatta. Aviisin tämänvuotinen Finlandia-palkinto myönnetään kirjailija Jari Tervolle hänen romaanistaan Layla. Tamperelaisesta alkoholiliikkeestä ostettu puolen litran palkintopullo on jo lähetetty matkalle kohti kirjailijaa.

Aviisin arvovaltainen palkintoraati kiittää Tervon romaania sen kerronnallisista ratkaisuista, kuten näkökulmatekniikan oivaltavasta hyödyntämisestä. Jännittävimmillään nuoren kurditytön hurja pako Turkista kaukaiseen Finlandiyaan on henkeäsalpaavaa luettavaa. Monisäikeistä juonta on ryyditetty lukuisilla yllättävillä käänteillä. Teoksen loppupuolella kahden vahvan päähenkilön - elämän laitapuolta kulkevan Helenan ja 15-vuotiaan Laylan - tiet kohtaavat.



Layla on Tervon romaaneista synkin ja viestiltään painavin. Lukija joutuu jatkuvasti uudelleenarvioimaan sitä, kuka tarinassa on hyvä ja kuka paha. Vaikka tuttua tervomaista huumoriakin tekstistä löytyy, saa hirtehisyys nyt hieman väistyä, kun Tervo on tarttunut niinkin vaikeaan aiheeseen kuin ihmiskauppaan. Kirjailijan itsensä mukaan teosta oli silti ilo kirjoittaa.

"Jokainen kirja vaatii oman sävellajinsa. Minulla ei ole omaa tyyliä, mutta kirjoillani on", Tervo toteaa.

Tervo tutkii romaanissaan naisen asemaa muun muassa prostituution valossa. Seksibisneksen likaisiin kuvioihin sotkeutuvat tavalla tai toisella romaanihenkilöistä useimmat. Kirjassa kuvataan prostituution karmeimpia puolia kaikkine rikoksineen ja julmuuksineen.

"Kolme, neljä vuotta sitten Helsingissä paljastui prostituutiorinki, joka toimi eri puolilla kaupunkia, myös Liisankadulla, kuten romaanissani. Tosielämän ringissä toimi yhtenä työntekijänä nuori virolainen, kehitysvammainen nainen. Se oli niin ruokotonta ihmisarvon polkemista, että halusin kirjoittaa ihmiskaupasta."

Tervo tarttuu kirjassaan myös kunniaväkivallan käsitteeseen. Kirjailija kertoo Laylan vanhimman veljen Nasirin suulla, että kunniamurhia tehdään myös Suomessa, suomalaisten toimesta - miehet tappavat naisiaan oletetun kunniansa vuoksi, mutta heidän uskontonsa on humala, jonka suojiin he oikeudessa vetäytyvät.

Jari Tervoa on useissa yhteyksissä tituleerattu alleviivatusti mieskirjailijaksi, joka kirjoittaa miesproosaa. Laylassa Tervo kirjoittaa kuitenkin paljon naisnäkökulmasta. Siihen kirjailija on elämänsä ajan valmentautunut.

"Olen tutkinut naisia 52 vuotta, ja nyt tuntuu siltä, että työ on pahasti kesken", kirjailija kommentoi, ja lisää olevansa riemuissaan tästä keskeneräisyydestä.

Layla ottaa omalla tavallaan osaa myös viime aikoina julkisuudessa käytyyn vihapuhekeskusteluun. Eräässä teoksen henkilöistä, islamilaisuuden leviämistä vastustavassa filosofian ylioppilaassa Mika Jaussissa, voi halutessaan nähdä paitsi suomalaisten koulusurmaajien, myös Anders Behring Breivikin piirteitä. Rasismiin kirjailijalla on nollatoleranssi.

"Sivistyneessä yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä, mutta rasismi ei ole mikään mielipide. Se on rikos."



Tervon synkästä ja julmasta kirjasta löytyy myös toivonpilkahduksia. Layla päättyy pikkupoika Ilmarin kirkkaaseen, viattomaan ääneen: "äiti".

Seuraavan kirjan aiheista Tervo on vaitonainen, mutta paljastaa sentään jotakin. Jatkossa hän haluaisi kirjoittaa pienistä pojista.



Juho Hakkarainen, teksti





Finlandian ennätysmies



Tervon kustantamossa WSOY:ssä ollaan ilahtuneita kirjailijan poikkeuksellisesta menestyksestä Aviisin Finlandia-mittelössä.

"Jari Tervo taitaa olla ennätysmies lajissaan, kun saa palkinnon jo kolmannen kerran", toteaa kustantaja Leena Majander.

Kustantamossa ei lainkaan vähätellä palkinnon merkitystä. Majanderin mukaan kaikki palkinnot kannustavat kirjailijaa ja kustantajaa eteenpäin.

"Olisimme toki toivoneet, että Tervon parhaaksi romaaniksi arvioitu Layla olisi ollut myös virallisten Finlandia-ehdokkaiden joukossa, mutta palkintolautakunnat tekevät valintansa omista lähtökohdistaan."

Majanderin mukaan Tervo on nyt hyvässä luomisen vireessä. Kustantaja povaa kirjailijalle menestystä jatkossakin.

"Kyllä hän vielä virallisen Finlandiansakin voittaa, jollakin toisella kirjalla."





Aviisin Finlandia



Aviisin jakama Finlandia-palkinto on arvoltaan 15,98 euroa ja se myönnetään puolen litran vodkapullon muodossa. Palkinnon voivat voittaa kirjailijat, joiden nimi on Jari Tervo.



Aviisin Finlandia-palkinnot:

2008: Jari Tervo: Troikka

2009: Jari Tervo: Koljatti

2010: Palkinto jätettiin jakamatta. (Sattumoisin Tervolta ei ilmestynyt uutuusromaania kyseisenä vuonna.)

2011: Jari Tervo: Layla






Aviisin raati kommentoi muita Finlandia-ehdokkaita



Isänmaan tähden


Jenni Linturi : Isänmaan tähden. Teos 2011. 233 s.



Esikoiskirjailija Jenni Linturin poikkeuksellisen sotaromaanin keskushenkilö on vapaaehtoismies Antti Vallas, joka soti sotansa SS-joukoissa Kaukasuksella.

Isänmaan tähden on tarkkanäköinen tutkielma siitä, miten sodan kauheudet voivat värjätä likaiseksi koko loppuelämän. Sodan ääretön epäinhimillisyys rikkoo kaikki mittasuhteet, eivätkä menneet koskaan ole pelkästään menneitä. Romaani on myös muistutus siitä, että tietyissä olosuhteissa moraali joustaa kuin kuminauha.

Isänmaan tähden kuvaa paitsi sotaa, myös muistia: kahdeksankymppisen veteraanin mielessä mennyt ja nykyinen sekoittuvat, eikä katolta pudonnut vanhus enää tunnista lähimmäisiään.

Hoivaaja muuntuu mielessä kauan sitten kaatuneeksi aseveljeksi.

Tampereen yliopistossa tiedotusoppia opiskelleen Linturin tausta näkyy hänen kirjoittamisessaan. Linturi kirjoittaa toimivaa, päälausevetoista proosaa, jossa ei ole mitään keskeneräistä.



Lause: "Ei sota ole traagista, se on paskamaista."

Kenelle: Jäärälle, jonka mielestä naiset eivät osaa kirjoittaa sodasta.




William N. Päiväkirja


Kristina Carlson: William N. Päiväkirja. Otava 2011. 158 s.



Vuonna 1999 Finlandian saaneen Kristina Carlsonin uuden romaanin päähenkilö on William Nylander, suomalaissyntyinen kasvitieteen uranuurtaja, jolle kirjailija on sommitellut fiktiivise päiväkirjat. William N. Päiväkirja käsittelee tutkijan viimeisiä vuosia Pariisissa.

Carlson eläytyy hienosti originellin tiedemiehen rooliin. William on kyyninen mies, jossa on piilotettuna tilkka romantikkoa. William sairastelee loppuaikoinaan paljon, mutta pitää yhteyttä ulkomaailmaan etenkin kirjeiden välityksellä. Tärkeä turva on Iisalmessa asuva sisar Elise.

Williamissa on paljon myös taiteilijaa. Hän innostuu taidemaalari Georges SeuratÂ’n pointillismista ja näkee siinä yhteyksiä omaan yksityiskohtaiseen jäkälätutkimukseensa.

William N. Päiväkirja on taitavaa kerrontaa, jossa on tavoitettu hyvin Pariisin kylmien asuinhuoneiden, omnibussien ja ravintola Duvalin tuoksuvien lounaiden tunnelma - koko 1800-luvun lopun Pariisin hehku.



Lause: "Elän kuin köyhä taiteilija, vaikka olen tiedemies, eikä jälkimaailma muista minua vaikka uhraisin tieteelle koko elämäni."

Kenelle: Biologiaan kallellaan olevalle päiväkirjatirkistelijälle.





Minä, Katariina

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava 2011. 601 s.


Viihdekirjallisuuden kirjoittamisesta syytetty ja kiitetty Laila Hirvisaari liitettiin uuden romaanin myötä vakavasti otettavien kirjailijoiden joukkoon. Hirvisaaren 41. romaani Minä, Katariina on suuri historiallinen teos, joka kertoo maineikkaan Katariina Suuren tarinan. Se on kasvukertomus, jossa itsepäisestä tytöstä sukeutuu mahtava itsevaltias. Valtiattarella on luonnollisesti valtiattarenheikkoudet, mikä tekee tarinasta mielenkiintoisen.

Hirvisaari kuvaa taitavasti 1700-luvun yhteiskuntaa, naisen asemaa ja luokkaeroja, jotka näkyvät räikeinä Venäjän hovissa. Katariinan uskollinen kuuntelija, ylikamariherra Leon piikittelee keisarinnalle tuon tuosta siitä, ettei tämä lopettanut maaorjuutta, vaikka olisi siihen kyennyt.

Hirvisaaren romaanissa valtapeli, vehkeily ja juonittelu on kuin suoraan liukkaimmista saippuaoopperoista, mutta niinhän taisi todellisuudessakin olla.



Lause: "Minä makaan niin monen miehen kanssa kuin haluan, ja niin kauan kuin pidän siitä, ja niin kauan kuin nautin siitä, ja se ei kuulu kenellekään."

Kenelle: Hillosokeroidun kronikan ja häikäilemättömän juonittelun ystävälle.





Huorasatu

Laura Gustafsson: Huorasatu. Into 2011. 295 s.



Laura Gustafssonin Huorasatu on ehdokkaista räväkin, mutta ei pelkästään tuhmien sanojensa vuoksi. Gustafsson hyödyntää antiikin myyttejä ja tutkii niiden avulla ajankohtaisia asioita, kuten paskaduuneja, lööppijulkisuutta ja naisen asemaa nyky-yhteiskunnassa.

Huorasadussa jumalten ja kuolevaisten maailmanjärjestykset ovat sekaisin: jumalat puhuvat kuin nykyteinit ja tavisten elämässä tapahtuu kummia. Tyylilajejakin vaihdellaan kuin sukkia: yhtäkkiä itku vaihtuu nauruksi, rakkaus väkivaltaiseksi pornoksi tai tekstimassan sekaan pujahtaa ruokablogista napattu mokkapalaohje. Uudenmuotoisten luomiskertomusten avulla selitetään esimerkiksi klitoriksen synty. Huorasatu on todellakin sika, joka on syönyt kaikkea.

Gustafsson rienaa ja riepottelee niin, ettei ironialta säästy kukaan - lukijaa puhutellaan "saatanan sovinistina" ja horjuupa siinä samassa hieman feminismi(t)kin: "Â’Tämä on pöyristyttävääÂ’, sanovat eräät feministit. Â’Tämä on just parastaÂ’, sanovat toiset feministit."



Lause: "Voi vittu teidän kanssanne ja vittu tämän maailman ja kaiken kanssa muutenkin."

Kenelle: Ei ainakaan tiukkapipoisimmalle moraalinvartijalle. Tai sittenkin - ehkä juuri hänelle.





Hytti nro 6

Rosa Liksom: Hytti nro 6. WSOY 2011.



Lyhyen proosan mestari Rosa Liksom on kirjoittanut ehjän romaanin, joka sijoittuu Neuvostoliiton ehtoopuolelle, 80-luvun loppuun. Hytti nro 6 on junamatkan kuvaus, jossa matkustetaan konkreettisesti Moskovasta Mongoliaan, mutta mielen matkoja tehdään muuallekin.

Romaanin päähenkilö on poikaystävänsä Moskovaan jättänyt nuori suomalaistyttö, arkeologian opiskelija, jonka määränpää on Ulan Bator. Tytön hyttikaveriksi sattuu vanha ja elämää nähnyt venäläismies, joka kertoo tytölle rupisia tarinoitaan, halusi tämä sitä tai ei. Tyttö on vaitonainen,mies puhuu. Matkanteko sujuu verkalleen, ja pysähdyksiä tapahtuu tuon tuosta milloin mistäkin syystä. Junan ikkunoista näkyy romua ja roskaa - hajoavaa yhteiskuntaa.

Hytti nro 6 nyökkää kunnioittavasti klassisen venäläisen kirjallisuuden suuntaan. Liksomin lause on kaunis ja rönsyilevä, mutta tarpeen tullen myös rujo. Kuvaus on niin tarkkaa, että lukiessa tuntee neuvostojunan hajun.



Lause: "Kaikki on liikkeessä, lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset."

Kenelle: Rumankauniista neuvostoromantiikasta kiinnostuneelle junamatkailun ystävälle.





Kallorumpu

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu. Teos 2011. 340 s.



Eeva-Kaarina Arosen romaani poikkeaa todellisuudesta ainakin siinä suhteessa, että siinä Mannerheim-elokuva on valmistunut. Erikoisen elokuvan ensi-ilta tapahtuu Helsinkiläisessä hylätyssä varastohallissa. Elokuvan keksipisteenä on yksi päivä, 13. marraskuuta 1935, ja yksi talo: Mannerheimin silloinen koti Kaivopuiston Kalliolinnantiellä.

Talossa järjestetään illalliskutsuja. Henkilögalleria on laaja. Kameraan tarttuu niin silmäätekeviä kuin vähäosaisiakin. Vieraana talossa on myös Mannerheimin aikuinen tytär Sophie.

Aronen on tarttunut aiheeseen, jota on käsitelty kirjallisuudessa laajasti. Silti hän onnistuu maalaamaan omanlaisensa kuvan suurmiehestä. Mannerheim kuvataan etäisenä, kopeanakin hahmona, joka osasi sentään joskus väläyttää sydämellistä puoltaan.

Kallorumpu on mosaiikkimainen, taitava rakennelma, jota lukiessa ei aina ole aivan helppo seurata, kuka puhuu. Näkökulmien sirpaleista Aronen rakentaa kuitenkin ehjän kudelman, jonka koko komeus paljastuu vasta kirjan lopussa.



Lause: "Sinä päivänä minä päätin elämänikäisestä tehtävästäni: olisin salakuuntelija, keräilijä, muistelija, todistaja."

Kenelle: Hänelle, joka voi kavahtamatta katsoa trikkikuvattua suurmiestä.





| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto