Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Pelaaminen ei ole enää pelkkää lasten leikkiä

Mikä saa aikuiset miehet lähtemään keskellä metsää – pelaamaan?

Tämä viattomalta näyttävä mökki kätkee sisälleen kolmekymppisten miesten täyttämän pelihelvetin.
Tämä viattomalta näyttävä mökki kätkee sisälleen kolmekymppisten miesten täyttämän pelihelvetin.

Luodit viuhuvat ja vastustajan pilkkahuudot kaikuvat korvissa marraskuisen lempääläläisen perämetsän siimeksessä, kun hyökkään kohti tukikohtaa. Tiputan vastustajan tarkalla laukauksella ja kuuntelen tyytyväisenä harmistunutta mutinaa vierestä. Joku huutaa apua. Takamus ei penkistä nouse, mutta kädet käyvät näppäimistöllä tiuhaan, kun virtuaalisotilaat ryntäävät auttamaan joukkuetoveriaan. Tunnelma on tiivis, sillä hävinnyt joukkue joutuu saunan lämmityspuuhiin.



Kuulun kaveriporukkaan, jolla on jo pitkään ollut tapana pari kertaa vuodessa kokoontua viettämään mökkiviikonloppua. Kohteeksi valitaan sopivan syrjäinen mökki. Kaljalaatikoiden ja grillimakkaran lisäksi mukaan pakataan tietokoneet.

Viikonlopun aikana pelataan paljon, mutta se ei alusta asti mukana olleen aktiivipelaaja Pasi Tuomisen mielestä ole Mökkilaneiksi kutsumamme tapahtuman paras anti.

"Kyllä minulle tärkeintä tässä ovat ihmiset. Tapaan sellaista porukkaa, jota en näe kovin usein."

Niinpä tyypillisenä viikonloppuna ensimmäinen ilta meneekin pääasiassa saunoessa, kuulumisia vaihtaessa ja maailmaa parantaessa. Pelaamisen makuun päästään yleensä vasta myöhemmin. Irtiotto arjen rutiineista kavereiden kanssa tekee hyvää.

"Monilla tulee kotona helläsäröä pelaamisesta. Täällä on 48 tuntia aikaa pelata ja rellestää niin paljon kuin haluaa", Tuominen virnistää.

Porukkamme koostuu kolmekymppisistä miehistä. Osa opiskelee, osa on töissä ja jotkut ovat perheenisiä. Tuoreen Pelaajabarometri 2011 -tutkimuksen perusteella pelaajajoukkomme ei pitäisi olla kovin poikkeuksellinen: aktiivisesti vähintään kerran kuussa digitaalisia pelejä pelaa 54 prosenttia suomalaisista, ja aktiivipelaajien keski-ikäkin on 35 vuotta.

Silti pelaaminen mielletään edelleen lasten touhuksi. Aikaisemmassa työssä nuoriso-ohjaajana Tuomiselle tuli vanhempien ymmärtämättömyys tutuksi.

"8-vuotiaat lapset saavat pelata K-15- tai jopa K-18-pelejä. Kun kysyt samoilta vanhemmilta, että ostaisitko lapsille ikärajallisia elokuvia, on vastaus ihan toinen."

Ajankäyttö harrastuksiin koetaan positiivisena asiana, mutta digitaalipelien parissa touhuamista ei arvosteta. Aktiivipelaamisessa aikuisiällä on jotain hävettävää. Kertoessani jutun kirjoittamisesta lanien osallistujille, oli ensimmäinen reaktio jyrkän kielteinen. Harva haluaa tulla tunnetuksi pelaajana.

Suurin osa aktiivisista digitaalipelaajista ei pidäkään itseään pelaajina. Kihlattuni naureskelee tyttökavereidensa kanssa meidän nörtteilylle, vaikka pelaa itse innokkaasti Angry Birdsiä kännykällä.

Tampereen yliopistolla pelitutkimuksen parissa projektipäällikkönä työskentelevä Janne Paavilainen on törmännyt tutkimushaastatteluissa samaan ilmiöön.

"Suomen suosituin tietokonepeli on pasianssi, mutta sitä ei pidetä oikeana pelaamisena", hän heittää esimerkin.

Mielikuva yksinäisestä sosiaalisesti rajoittuneesta pelaajapojasta on ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa pelaamien, myös digitaalinen, on monipuolista ja sosiaalista toimintaa.

"Jos ei harrasta pelaamista eikä ruudulla tapahtuva kiinnosta, keskittymistä vaativa pelaaminen vaikuttaa varmasti antisosiaaliselta. Mutta toinen peliharrastaja voi heti eläytyä peliin, koska tietää mitä ruudulla tapahtuu ja mihin siellä pyritään", Tuominen arvelee.

Sosiaalisuus on ollut osa pelien sisältöä alkuajoista asti. Ihmiset kerääntyivät pelihalleihin ja heti kotikoneiden yleistyttyä niitä oltiin jo kytkemässä samaan verkkoon.

Nykyään digipelaaminen on tekniikan kehittymisen myötä monimuotoistunut entisestään. Selaimessa pelattavat pikkupelit, Facebook-pelit ja erilaiset bilepelit, kuten karaoke, ovat suosittua ajanvietettä ja houkuttelevat uusia ihmisryhmiä pelaamisen pariin.

Nettiyhteyksien nopeuden kasvu on avannut uusia mahdollisuuksia. Lähes kaikki suosituimmat nykypelit tarjoavat moninpelimahdollisuuden, ja puheen käytön yleistyminen on helpottanut kommunikaatiota.

Meidän laniporukassamme on pääasiassa tuttuja pelien ulkopuolelta, mutta nettipelien parissa syntyy myös uusia kaveruussuhteita. Tuominen pitää aktiivisesti yhteyttä useisiin pelimaailmassa tapaamiin ihmisiin ja on jopa löytänyt töitä nettitutun kautta.

Ilmiö on tuttu myös Paavilaiselle. Hän on pelannut Team Fortress -pelin eri versioita samassa klaanissa jo vuodesta 2002 saakka. Aktiivinen porukka on järjestänyt myös vuotuisia tapaamisia, joissa voi tavata pelikavereita livenä.

"Lähinnä siellä saunotaan ja maistellaan olutta. Vaikka verkkopelit jätetään näiden tapaamisten ulkopuolelle, niin pelillisyys ja leikillisyys seuraavat vuokramökille asti", hän kertoo tapaamisten sisällöstä.



Myöskään sukupuolten välinen ero pelaajien määrän suhteen ei ole niin suuri kuin yleisesti uskotaan. Miehistä 60 prosenttia ja naisista 48 prosenttia pelaa aktiivisesti. Pelaamisen muodot sen sijaan vaihtelevat suuresti. Naiset pelaavat pieniä selainpelejä jopa miehiä innokkaammin, mutta monimutkaiset tietokone- ja konsolipelit ovat edelleen miesten heiniä.

Tuominen arvelee tämän johtuvan digipelaamisen teknisyydestä. Ohjelmointi ja tekniikka eivät ole naisia perinteisesti kiinnostaneet, joten pelien tekijöistä suurin osa on edelleen miehiä.

"Miehet ovat suunnitelleet pelejä enemmän itselleen. Kun jossain välissä herättiin siihen, että myös naisille voisi myydä pelejä, mieskehittäjät heittivät sekaan vähän ihmissuhdejuttuja ja vaaleanpunaista ja ajattelivat sen riittävän."

Tietokonepelaamisen maailma on edelleenkin varsin miehinen. Erilaiset urheilu- ja väkivaltapelit ovat suosittuja. Istumme Paavilaisen kanssa Informaatiotieteiden yksikön pelihuoneessa ja asiaa havainnollistaakseen hän nappaa käteensä muutamia läheltä löytyneitä pelien myyntipakkauksia.

Laatikoiden kuvat sisältävät lähinnä lihaksikkaita miehiä, isoja aseita ja hirviöitä.

"Pelilehtien kansista lähtien pelimaailma on ollut ja on edelleen miehinen, mutta se linnake on murtumassa", Paavilainen arvelee.



Mökkilanien jälkeen olo on väsynyt, mutta tyytyväinen. Reipas valvominen yhdistettynä oluen nauttimiseen saa kropan muistuttamaan, että ikää on jo tullut. Ympäristö puolestaan muistuttaa, että aikaihmisen ei pitäisi enää tietokoneella pelata. Kavereiden tapaaminen ja yhdessä pelaaminen on kuitenkin siinä määrin hauska kokemus, että pienen kuittailun kestää.

Asenteetkin ovat muuttumassa. Ensimmäiset digipelien parissa koko elämänsä varttuneet sukupolvet ovat aikuistumassa, ja pelaamisesta on tulossa yhtä hyväksytty ajanviete kuin elokuvista.

"Jokaisella sukupolvella on oma juttu, jota pitää pelätä ja halveksia. Nykynuorista seuraavalla on jo uusi mörkö", Tuominen tiivistää ajatuksensa.



LAN on lyhenne sanoista local area network, suomeksi lähiverkko. Se on rajoitetulla maantieteellisellä alueella (esimerkiksi mökissä) toimiva tietoliikenneverkko, jonka kautta voi jakaa tiedostoja ja pelata.

Lan-partyt eli suomalaisittain lanit ovat tapahtuma, jossa joukko ihmisiä kerääntyy samaan paikkaan ja jossa tietokoneet on kytketty toisiinsa lähiverkossa.

Ennen nopeita ja halpoja internet-yhteyksiä se oli paras tapa pelata tietokonepelejä kavereiden kanssa.

Suomessa järjestetään useita suuria pelitapahtumia. Suurin tapahtuma on yli 5 000 henkeä keräävä Assembly, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Kesäversio käsittelee tietokonekulttuurin ilmiöitä laajemmin, kun taas Assembly Winter keskittyy pelaamiseen.


Juho-Matti Paavola, teksti

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Juhana (13.12.11, kello 14:55)

    Meilläkin kaveriporukka pari kertaa vuodessa järjestää mökkilanit. Olen pitänyt sitä katoavana kansanperinteenä, joten mieltä lämmittävää lukea vaihteeksi jonkun muunkin teksti aiheesta. :)

    Uusi pelaajasukupolvihan ei lanittamisen päälle juuri ymmärrä (pl. Assemblyt ja vastaavat isot tapahtumat), vanha taas ei meinaa aina jaksaa poistua comfort zoneltaan ja raahata tietokonetta mukaan, ja LAN-vaihtoehtokin jo useasti puuttuu uusien pelien moninpelivalikosta. Mökkilanittakaamme siis innolla kun vielä pystyy. :)




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto