Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kulmahuone: Perustulon perusteet

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous päätti pari viikkoa sitten monien muiden asioiden muassa, että SYL:n laatiessa näkemystä opiskelijan toimeentulon ja koko sosiaaliturvajärjestelmän kehittämisestä se ottaa "huomioon perustulon ympärillä käydyn keskustelun". Tamy on ajanut perustuloa jo useamman vuoden, ja on hyvä, että myös valtakunnallinen kattojärjestömme alkaa harkita samaa.

Sekä perustulon kannattajista että vastustajista löytyy heitä, joiden mielestä perustulon tavoite on massiivinen varallisuuden uudelleenjako rikkailta köyhille. Olen vahvasti eri mieltä. Tai totta kai perustulon voi toteuttaa niinkin, mutta samaanhan päästäisiin nykymallissakin vaikkapa tuplaamalla toimeentulotuen määrä (ei sillä että siinä jotain järkeä olisi). Perustulo itsessään ei sen paremmin kavenna kuin lavennakaan tuloeroja. Kyseessä on vain erilainen tapa järjestää sosiaaliturva.

No, mikä siinä sitten on niin erinomaista? Omasta mielestäni varsin hyvä kiteytys löytyy samasta SYL:n toimintasuunnitelman kohdasta kuin edellinenkin lainaus: "Tavoitteena on järjestelmä, joka kohtelee kansalaisia yhdenvertaisesti, ehkäisee kannustinloukkuja ja vähentää byrokratiaa."



Aloitetaan byrokratian vähentämisestä. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on erilaisten tukijärjestelmien viidakko, jonka ymmärtää kunnolla korkeintaan sosiaalipolitiikan professori. Systeemi pakottaa ihmiset tuhlaamaan aikaansa kaavakerumbaan ja Kelassa vierailemiseen, vaikka siihen tuhrautuneen ajan voisi käyttää vaikkapa työnhakuun.

Myöskään tasaveroiseksi ei nykyistä järjestelmää voi kehua. 25-vuotiaan töissä käymättömän Kelalta saama rahasumma on erikokoinen riippuen siitä, saako hän opintotukea, työmarkkinatukea vaiko sairaspäivärahaa. Reilua? Tuskin.

Ja se kannustavuus: Nykysysteemissä on monia tilanteita, jossa työssäkäyvä henkilö saa vain hieman enemmän (tai jopa vähemmän) rahaa kuin töitä vailla oleva. Jos kaupan kassalla 25 h viikossa istumalla saa käteen satasen enemmän kuin kotiin jäämällä, on henkilön reaalinen tuntipalkka euron luokkaa. Työnteon kannattavuus on tässä yhteydessä vain huono vitsi. Ongelma on tuttu myös opiskelijoille, mutta tulorajojen poistamista vaativilta unohtuu se, että opintotuki on sosiaaliturvan muodoista työntekoon eniten kannustava. Loogista olisikin aloittaa kannustinloukkujen purkaminen sieltä vähiten kannustavasta päästä - tai mieluiten laittaa koko systeemi uusiksi.



Tekstin, vuoden ja oman puheenjohtajakauteni lopuksi haluan esittää toiveen kaikille perustulon kriitikoille: jos tiedätte järjestelmän, joka on tasapuolisempi, kannustavampi ja selkeämpi kuin perustulo, niin kertokaa ihmeessä. Minä en ainakaan sellaista keksi.



Ilkka Tiensuu

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen puheenjohtaja



| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto