Median käyttötapa muuttuu, uutisten merkitys säilyy

Kiinnostavuudesta on tullut kiristyvässä mediakilpailussa toimitusten tärkein uutiskriteeri. Toimittajien mielestä jokaisessa jutussa pitää olla vastaanottajalle lisäarvoa.

Kolmen yliopiston yhteisessä Kohti kiinnostavaa journalismia -tutkimuksessa on selvitetty ihmisten suhdetta uutisiin.

Hankkeen yhtenä tutkijana toimi Heikki Heikkilä Tampereen yliopistosta. Hänen mukaansa tutkimus osoitti, että lähes kaikki ihmiset seuraavat päivittäin uutisia.

"Mediatalojen ei tarvitse olla huolissaan. Uutisilla on iso merkitys ihmisille riippumatta siitä onko yksittäinen uutinen tylsä tai kiinnostava."

Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen muistuttaa, että mediatalojen pärjääminen riippuu paljon muustakin kuin uutisten kiinnostavuudesta. Kysymys on ennen kaikkea siitä, haluavatko ihmiset maksaa verkkouutisista.

"Esimerkiksi Hesarin maksumuuri ei vaikuta kovin onnistuneelta. Monet tuskin haluavat maksaa Hesarin avoimesta verkkotarjonnasta", Väliverronen kritisoi.

Heikkilän mielestä eri uutisvälineiden käyttö ei ole toisilta pois, koska ihmiset ovat median sujuvia sekakäyttäjiä.

"Jos ihminen avaa tietokoneen, se ei tarkoita, että sama henkilö ei katso televisiota tai lue sanomalehtiä."

Väliverronen myöntää, että median päällekkäinen käyttö yleistyy. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin seinä vastaan, koska aika on rajallinen luonnonvara.

"Silloin ihmiset eivät enää välttämättä halua maksaa yksittäisestä lehdestä, vaan mieluummin jostakin mediatalon paketista", hän arvelee.

Heikkilän mukaan yleisö lukee uutisia odotettua poliittisemmin ja kriittisemmin. Toimittajien ja yleisön tavat arvioida journalismia poikkeavat selvästi toisistaan.

"Toimittajat näkevät uutistekstin neutraalina, mutta yleisö etsii uutisista poliittisia merkityksiä", Heikkilä sanoo.

Väliverrosen mielestä siinä ei ole mitään uutta, että uutismediaa luetaan oman elämänkokemuksen ja poliittisten silmälasien läpi.

"Se on hyvä kehityssuunta, että kaikkien instituutioiden, myös median, toimintaa arvioidaan kriittisesti."

Tutkimus osoitti yllättäen, että ihmiset keskustelevat mieluiten toistensa kanssa isoista yhteiskunnallisista ongelmista kuten työttömyydestä ja vanhustenhoidosta.

"Tuntuisi hölmöltä sanoa mediataloille, että kirjoittakaa yhteiskunnan epätasa-arvosta. Se on isompi käsite, jota ymmärtääkseen pitäisi lukea mieluummin filosofiaa ja politiikan tutkimusta kuin uutisia", Heikkilä tähdentää.

Hänestä journalistisesta näkökulmasta ei voi kirjoittaa joka päivä juttuja pelkästään yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Sen sijaan median pitäisi tuottaa aineksia ihmisten keskusteluihin.

"Ihmiset kaipaavat journalismilta syvällisyyttä ja analyyttisyyttä", Heikkilä korostaa.

Väliverrosen mukaan tämä on yleinen tulos, kun ihmisiltä kysytään mediaa koskevia arvostuksia. Kyselyissä ja haastatteluissa ihmiset usein vastaavat niin kuin "kunnon kansalaisen" oletetaan vastaavan.

"Jos katsotaan klikkauksia ja verkkoliikennettä, saadaan vähän erilainen tulos."

Ryhmissä oli yllättävän paljon näkemyseroja, ja poliittiset jännitteet olivat suurimmillaan työttömien ja sosioekonomisesti varakkaimman ryhmän välillä.

"Havaitsin kaikuja luokkaristiriidasta", Heikkilä kertoo.

Osallistujien tavat seurata uutisia olivat hyvin samanlaisia kaikissa ryhmissä. Ainoastaan opiskelijat erottuivat joukosta, koska he seuraavat mediaa selvästi muita ryhmiä enemmän.

"Opiskelijat seuraavat netistä esimerkiksi snoukkaamista ja lukevat blogeja syömishäiriöstä."

Uutiset ovat ihmisille tärkeitä, mutta välineellä ei ole väliä.

"Jos mediatalot ajavat paperilehdet alas ja satsaavat verkkotarjontaan, ihmiset seuraavat perässä", Heikkilä uskoo.

Väliverrosen mielestä monet paperilehtien uskollisimmat lukijat eivät halua siirtyä lainkaan verkkolehtiin. Samalla nuoremmat lukijat pitäisi houkutella maksullisen verkkojournalismin käyttäjiksi selvästi paperilehtiä halvemmilla tilaushinnoilla.

"Jos he ovat tyytyväisiä sisältöön ja käyttösovelluksiin, hintoja voi pikkuhiljaa nostaa. Pelkään, että monet tilaajat katoavat murroksen aikana, jos hinnoittelu ei ole kohdallaan eikä maksumuureja pidetä perusteltuina."

Juho Mäkelä

Kelluva kiinnostavuus

Kohti kiinnostavaa journalismia -hankkeen tutkimuskohteena oli yhdeksän yleisöryhmää, joista kolme oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, kolme Pirkanmaalta, kaksi Jyväskylästä ja yksi Oulusta.

Kukin ryhmä kokoontui keskustelemaan omasta mediankäytöstä ja journalismista yhdeksän kertaa vuosina 2009 ja 2010.

Hankkeen tutkijoina ovat toimineet Heikki Heikkilä ja Laura Ahva Tampereen yliopistosta, Jaana Siljamäki Jyväskylän yliopistosta ja Sanna Valkonen Helsingin yliopistosta. Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.
Hankkeen tuloksena on kirjoitettu kirja Kelluva kiinnostavuus: Journalismin merkitys ihmisen sosiaalisissa verkostoissa.

Esa Väliverronen kommentoi tutkimuksen väitteitä yleisellä tasolla, koska hän ei ole vielä ehtinyt lukea kirjaa.