|
Baari on puoliltapäivin hiljainen. Muita asiakkaita ei näy, vaikka on lauantai. Tilaan vaalean belgialaisen oluen. Se on maultaan erinomainen ja kepeä, mutta siemaillessa tulee hieman syyllinen olo: ollaanko tässä nyt ottamassa seitinohutta päiväkänniä, vaikka töissä pitäisi olla?
Pyry Hurulaa ja Heikki Uotilaa ei kaljan litkiminen haastattelun lomassa kuitenkaan haittaa, päinvastoin. Miehet ovat Boomareiden olutseuran eli BOSAn aktiiveja, Uotila entinen ja Hurula nykyinen puheenjohtaja.
He ovat jo vuosia tuoneet uudenlaista juomakulttuuria opiskelijoiden kiljunhuuruiseen alkoholielämään. Myös keskellä päivää voi ottaa laadukkaan ja maittavan oluen. Aina ei tarvitse juoda humaltuakseen.
"Tiedetään, mitä juodaan ja juodaan, mitä tiedetään", Uotila tiivistää ajatuksen.
Alkoholin suosio harrastuksena on kasvanut. Erilaisia olut-, viski- ja viinikerhoja on syntynyt ympäri maata. Myös BOSAsta on kasvanut virkeä poikkitieteellinen olutseura.
"Meitä yhdistää yhteinen pääaine, olut", Hurula nauraa.
Olisiko suomalainen humalahakuinen juomakulttuuri siis viimein muuttumassa hillitymmäksi ja laatua arvostavaksi?
Suomessa alkoholiin suhtautuminen on perinteisesti ollut kaksijakoista. Viinan kiroista varoitellaan ahkerasti, mutta samalla kännääminen on keskeinen osa juomakulttuuria.
Syyllisyyden tunne päiväoluesta onkin tyypillinen suomalainen reaktio. Lounaalla kaljaa ruokajuomaksi kittaavaa katsotaan edelleen vähintään epäilevästi. Pikkujouluissa ryypystä kieltäytymistä saakin sitten selitellä.
20 vuotta ravintola-alalla työskennellyt Tuula Tikkanen on kuitenkin huomannut alkavan muutoksen suomalaisessa juomakulttuurissa.
"Kun sain ensimmäisen ravintolani, olivat viinit pikkupulloissa. Silloin sanottiin, etteivät tamperelaiset juo viiniä kahviloissa."
Nyt Tikkanen pyörittää samppanjabaari Santéta keskustassa. Tamperelaiset ovat löytäneet huhtikuussa avatun kohtauspaikan ja asiakkaita on riittänyt.
"En usko, että tämä olisi ollut mahdollista viisi vuotta sitten", hän arvelee.
Viinimestariksi kouluttautuneen Tikkasen kokoamalta listalta löytyy samppanjoiden lisäksi puna- ja valkoviinejä tutuilta ja myös vähemmän tunnetuilta tuottajilta. Juomat eivät ole halpoja, ne ovat hyviä.
Saan maistettavaksi Bollinger-samppanjaa. Lasillisen hinnalla saa Alkosta kaksi halpaa punkkupulloa. Maku on raikas, sopivan kuiva ja rapsakka. Kaltaiseni viinijunttikin ymmärtää, että nyt ollaan hyvän äärellä.
Samppanjabaariin ei tullakaan humaltumaan, vaan viihtymään ystävien ja hyvien juomien parissa.
"Tämä on kohtauspaikka, johon tullaan juomaan porukalla pullollinen esimerkiksi ennen ravintolailtaa tai sieltä tullessa", Tikkanen kuvailee.
Laadun kaipuu näkyy myös pienpanimoiden ja käsityöläisoluiden kasvaneena suosiona.
"Panimoiden myynti Suomessa on laskenut, mutta me olemme vuodesta 2009 kasvaneet noin 10 prosenttia joka vuosi. Nyt tuotantoa ei pysty enää lisäämään, vaan tarvitsemme lisää käymisastioita", Nokian panimon panimomestari Riitta Sulkama kertoo.
Suunta on tuttu maailmalta. Yhdysvalloissa, jossa nykypäivän kuumimmat oluttrendit luodaan, bulkkioluet ovat menettäneet markkinaosuuksiaan jo vuosia. Laadukkaat tuotteet kelpaavat kuluttajille, vaikka hinta olisi kovempi.
Nokian Keisari-brändillä ei myydä bulkkiolutta, vaan erikoisempia tuotteita, kuten luomuolutta tai kisoissa menestynyttä American Pale Alea. Tuotteet on kuitenkin tarkoitettu harrastajapiirejä laajemmalle kuluttajajoukolle. Hinta on pyritty pitämään maltillisena ja alkoholiprosentti alle 4,7:ssä, jotta olut saadaan myyntiin myös vähittäiskauppoihin.
"Vähittäiskauppaan menevän oluen teko on vaikeaa. Esimerkiksi hyvien lagereiden alkoholiprosentti on yleensä yli viisi", Sulkama kertoo.
Samaa asiaa surevat myös Hurula ja Uotila. Kunnon oluita saa lähinnä vain ravintoloista, sillä Alkossa on keskitytty väkevämpiin juomiin. He sättivät kilvan valtion viinamonopolia.
"Systembolaget Ruotsissa tarjoaa laajan valikoiman oluita ja lisäksi kuukausittaisia erikoisuuksia. Se pyrkii kehittämään juomakulttuuria, kun taas Suomessa keskitytään suojelemaan Alkon asemaa", Uotila puhisee.
Suomalaisen alkoholisääntelyn kiemurat ovat tulleet Hurulalle ja Uotilalle erittäin tutuiksi. Harrastuksesta on tulossa työ, sillä miehet ovat perustaneet oman panimoyrityksen SoriBrewingin.
Nimi on kuitenkin ainoa asia, joka muistuttaa Tampereesta. Hurula ja Uotila aikovat lähteä suomalaista kieltokulttuuria pakoon ja perustaa panimonsa Viroon. Lahden toiselle puolelle houkuttavat pienemmät kustannukset sekä kannustavampi yritysverotus.
Tärkein syy on kuitenkin itse tuote, jonka laadusta ei haluta tinkiä. Suomessa yli 4,7 prosentin vahvuisia juomia saa myydä Alkon tai ravintoloiden ulkopuolella, ei edes verkkokaupassa.
"Emme ole valmiita tekemään kompromisseja, oma motivaatiohan siinä menisi", Uotila julistaa.
"Se on vähän kuin taiteilijalle sanottaisiin, että käytä vain sinistä ja keltaista äläkä vaan tee taulustasi liian isoa", komppaa Hurula.
Virossa oluesta voi tehdä juuri sen vahvuista, kuin maku vaatii. Sitä voidaan myydä verkkokaupan kautta kaikkialle maailmaan, myös Suomeen.
Hurulalla ja Uotilalla on paljon tarinoita vastaavista suomalaisen alkoholipolitiikan älyttömyyksistä. Heidän kesällä julkaisema blogikirjoitus aiheesta on kiertänyt netissä Yhdysvaltoja myöten.
Tampereen yliopistosta kauppatieteiden tutkintoa viimeistelevä kaksikko on ottanut sosiaalisen median markkinointikanavat haltuun. SoriBrewing on Suomen toiseksi seuratuin panimoyritys Twitterissä.
Myös rahoitus panimolle on tarkoitus hankkia uusimpien trendien mukaisesti joukkoistamalla.
"Tai vanha juttuhan tämä itse asiassa on. Esimerkiksi Saksassa on jo satoja vuosia sitten kerätty rahaa kyläyhteisön jäseniltä, jotta saadaan oma panimo", Uotila hymähtää.
Tavoite on kerätä yli puoli miljoonaa euroa. Omistajaksi voi ryhtyä pienimillään 500 euron panostuksella. Paketin edut kasvavat summan mukana ja enemmän sijoittaneille on luvassa myös osinkotuloja. Pikavoittoja havittelevia enkelisijoittajia ei kuitenkaan haeta, sillä panimotoimintaan on tarkoitus sitoutua pitkällä tähtäimellä.
"Haemme ihmisiä, joiden sijoitushorisontti on sama kuin Warren Buffetilla, eli ikuinen. Kyllä tämä loppuelämän unelma-ammatti on", sanoo Hurula.
Juho-Matti Paavola, teksti
Samuli Huttunen, kuvat
Alkoholin kokonaiskulutus on parin viime vuoden lähtenyt laskuun aikana vuosikymmenten nousujohteisen trendin jälkeen. Ovatko suomalaisten alkoholin kuluttajien tottumukset muuttuneet niin, että laatu menee määrän edelle?
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen erikoistutkija Pia Mäkelä suhtautuu kokemukselliseen tietoon maltillisesti.
"Uskoisin, että jossakin määrin esimerkiksi viinien myynnissä tällaista maltillista kehitystä on tapahtunut. Kulttuurinen muutos lienee kuitenkin hitaampaa kuin taloudellisten nousu- ja laskukausien aiheuttamat heilahdukset."
Tilastollista tukea suurelle ja äkkinäiselle juomakulttuurin murrokselle ei löydy. Alkon myydyimpien tuotteiden listalta löytyy lonkeron lisäksi halvimpia viinejä ja viinoja.
Olutmarkkinoita taas hallitsevat ulkomaisten omistamat jätit Sinebrychoff ja Hartwall sekä hieman pienempi kotimainen Olvi. Muille jää vain murusia.
THL:n laajan Suomi juo -raportin, jota Mäkelä on ollut toimittamassa, mukaan humalajuomisella on edelleen vahva asema suomalaisessa alkoholikulttuurissa. Alkoholin käyttö keskittyy viikonloppuihin, ja se on säilyttänyt paikkansa irtiottoa mahdollistava sosiaalisena voiteluaineena.
Pinnan alla kuitenkin muhii muutos. Alaikäisten alkoholin käyttö on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla.
"Jos tällä on pysyviä vaikutuksia näiden sukupolvien juomiseen aikuisiässä, saattaa kulutus ja haittojen määrä kääntyä pysyvämpään laskuun", Mäkelä arvelee.
Kulttuurinen muutos puree kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Mikäli alkoholinkäytön haittoja yhteiskunnassa halutaan vähentää nopeasti, ovat rajoitukset tehokkain tapa.
Molempia keinoja voi hyödyntää yhtäaikaisesti. Kulttuurista muutosta on vaikea saada aikaan lainsäädännöllä tai muuten keskitetysti ohjaamalla.
"Se, mitä poliitikot voivat tehdä on käyttää kirjallisuudessa ehdottomasti tehokkaimmiksi todettuja keinoja, jotka liittyvät taloudelliseen ja fyysiseen saatavuuteen."
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen