Kirjamarkkinat

Joulu tulee ja mainosmiehellä seisoo. Se koettaa kaikkivoipaisuusharhoissaan kiihottaa meissä ostotarpeita. Myös kirjallisuus kutsutaan mukaan pikkujouluorgioihin. Kirjoja myydään kirjallisuuspalkinnoilla, takakansien mainosteksteillä ja mielikuvilla kirjailijoista.

En omista televisiota eikä postiluukustani putoile mainoksia. Sukulainen pohti kyläillessään ostopäätösteni motiiveja. Sotien­jälkeiseen sukupolveen syntynyt oli nyt huolissaan siitä, miten tiedän ilman mainoksia, mitä minun tarvitsee ostaa.

Tänä vuonna minun ei tarvitse punnita omia kirjojen osto- tai lukuperusteitani. Istun Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon esiraadissa, ja kustantajat lähettävät niteitä sellaisella tahdilla, ettei muuta ehtisi lukea.

Tulenkantaja-palkinnon tarkoituksena on löytää kuluvan vuoden suomenkielisestä kaunokirjallisesta sadosta kirja, jolla on suurin vientipotentiaali. Jo esiraatilainen tietää kiusallisen hyvin, että valitettavan monet ulkokirjalliset asiat näyttävät vaikuttavan kirjan vientikelpoisuuteen.

Silti loistava teksti on pääasia. Sen pitää olla.

Siksi esiraatilaisen on helppo unohtaa ulkokohtainen. Suomessa kun ei ilmesty kovin montaa loistavaa kirjaa vuodessa. Seulonnan jälkeen jää toki tilaa myös makuasioille. Ja makuasioista voi kiistellä loputtomiin.

Varsinainen raati voi ehdokasjoukosta sitten valita voittajan vaikkapa vientimarkkinat mielessään. Hyvä teos on joka tapauksessa aina enemmän kuin näkyvyys tai palkintoehdokkuudet, joita se kerää.

Silloin tällöin tärkeä kirja jää liian vähälle huomiolle. Ei siitä tarvitse olla huolissaan. Kyllä hyvä kirjallisuus pärjää. Antaa vaikka historian opettaa: omammekin on täynnä merkkiteoksia, jotka menivät aikalaisiltaan ohi. Joskus kirja kirjoitettiin kuulemma ikuisuutta varten.

Kirjallisuus kavahtaa tuotteistamista. Se kuuluu sen luonteeseen. Silti mainosmies luettelee faktat: "Kirjan elinkaari päättyy alelaariin!" "Kirjan on osuttava ajan hermoon!" "Kirjailijan imago myy!" Kustantaja uskoo mainosmiestä ja makuloi vasta vuosi sitten ilmestyneitä kirjoja. Esikoiskirjailijakin uskoo ja masentuu, kun ei nousekaan ilmiöksi.

Mutta ei mainosmiestä tule uskoa. Se on harhainen. Valehtelee. Luulee vielä puhuvansa totta.

Titta Minkkinen
Kirjoittaja toivoo joulupukilta
kovia ja loistavia paketteja