|
Pekka-Eric Auvisen "puhdistusoperaatio" Jokelassa pysäytti itse kunkin miettimään, kenen syytä tragedia lopulta oli ja miten sen olisi voinut välttää. Auvinen oli toki viime kädessä itse vastuussa, mutta ammuskeluun johtaneen kehityksen taustoihin on voitava puuttua jatkossa.
Yksinkertaisiin selityksiin taipuvaiset ovat löytäneet syylliseksi nuorisoa huonoilla esimerkeillään turmelevan internetin. Eivätkä nämä jeesustelijat ole unohtaneet sitäkään raskauttavaa asiainhaaraa, että ampuja piti metallimusiikista. Olipa hän perehtynyt Nietzschen ajatuksiinkin, huh-huh.
Nuoren miehen pää siis täyttyi huonoista esimerkeistä, joita hän saattoi imeä ja jakaa vapaasti netin kautta. Ja kun hän vielä kuunteli väkivallan läpäisemää musiikkia ja oli taipuvainen nihilismiin, loogisesti päätellen oli vain ajan kysymys, milloin hän lähtee kouluun lahtausretkelle.
Ei kai tässä sitten auta muu kuin lakkauttaa internet, sillä ennen nettiaikaahan maailmassa ei tapahtunut mitään julmuuksia tai kukaan ei ainakaan saanut tietää niistä mitään kautta. Miksei poltettaisi samaan syssyyn myös hevilevyt ja Nietzschen teokset, sillä eihän Auvisenkin riivannutta pahuutta saada muuten likvidoitua keskuudestamme.
* * *
On naurettavaa väittää, ettei Jokelan murhenäytelmää olisi tapahtunut ilman nettiä tai "vaarallisiin" ajatuksiin johdattelevaa kirjallisuutta ja musiikkia. Pelkät vaikutteet tai esimerkin näkeminen eivät tee kenestäkään tappajaa, vaan syyt löytyvät huomattavasti syvempää.
Auvinen oli mieleltään sairas ja olisi tarvinnut huomattavasti kokonaisvaltaisempaa hoitoa kuin pelkän lääkityksen. Mutta mitenpä hän olisi voinut edes saada sellaista, kun kansalaisten mielenterveydestä huolehtiminen ei ole kuulunut tehostamisdiskurssiin hurahtaneiden päättäjien intresseihin enää vuosikausiin.
Nyt kun valtiolla kerran on varaa veronalennuksiin ja valtionvelan lyhentämiseen, ei pitäisi tuottaa suuria vaikeuksia palauttaa kuntien valtionosuudet edes lähelle sitä tasoa, mitä ne olivat ennen lama-ajan leikkauksia. Niiden turvin myös koululaisten mielenterveyden tarkkailu voitaisiin saattaa lähemmäs säädyllistä tasoa.
Osasyy tapaukseen oli myös aseiden saannin helppous. Ampuminen on kaiketi joillekin tarpeellinen harrastus, mutta miten ihmeessä Auvisen kaltaiselle vasta-alkajallekin voidaan myöntää itselataava pistooli, jota saa säilyttää myös ampumaradan ulkopuolella?
Asekäytäntöihin on onneksi jo suunnitteilla pieniä muutoksia. Mutta tarvitaanko toinen Jokela, ennen kuin mielenterveyspalveluita tajutaan rahoittaa riittävästi?
Olli Koikkalainen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen