Leffa-arvio: Jane Austenin jalanjäljillä

Luin yläasteella kaikki käsiini saamani Jane Austenin romaanit ja muodostin hyvin pitkälle niiden pohjalta näihin päiviin asti säilyneen mielikuvani romanttisesta rakkaudesta.

Austenin ja juristi Tom Lefroyn rakkaussuhdetta elämänkerrallisesti kuvaava elokuva Jane Austenin jalanjäljillä onnistui palauttamaan minut hetkessä loistokkaiden romaanien maailmaan, jossa mikään ei ole tärkeämpää kuin kerran elämässä kohdalle osuva oikea rakkaus, mutta siirappisuus ei pysty peittämään yhteiskunnallisia epäkohtia.

En ole kuitenkaan ollenkaan varma pystyykö katsoja, joka ei tunne Austenin tuotantoa, uppoamaan tunnelmaan heti alkuminuuteilla. Elokuvassa on kuitenkin niin kovin paljon vähemmän tilaa Austenin tunnelmia luovalle kielelle kuin hänen kirjoissaan.

Austenin romaanien rakkaustarinat keskittyvät sadunomaisesti avioliittoa edeltävään aikaan, mille löytyy elokuvasta varsin luonnollinen selitys. Leffa antaa myös kauniisti ymmärtää Austenin ja Lefroyn kokeneen lähes identtisen rakkaustarinan kuin Austen kirjoitti romaaniinsa Ylpeys ja ennakkoluulo.

Jane Austenin jalanjäljillä on toteutettu samaan tyyliin kuin kyseisen rakkausromaanin filmatisointi, mikä nostattaa kyseisen elokuvan katsoneen katsojan kasvoille muutaman vinon hymyn.

Austenin kirjailijan ura jää elokuvassa sivujuoneksi. Tulevan kirjailijan on alusta asti helppo kirjoittaa nerokasta tekstiä, eikä hän koe elokuvassa minkäänlaisia inspiraation puutoksia. Yhteiskunta ja suku yrittävät tehdä kaikkensa, että Austenista ei tulisi naisena kirjailijaa, vaan hän keskittyisi rakkauden tai ainakin aviomiehen metsästämiseen.

Jane Austenin jalanjäljillä jätti mieleeni kysymyksen, olisiko Austenista voinut koskaan tulla maailmankuulua kirjailijaa, jos hän olisi saanut itse kokea rakkaustarinan, joka ei olisi ollut pelkkää romantiikkaa, vaan olisi edennyt myös onnellisen arjen tasolle.

Austenin uransa ja ehdottoman moraalinsa takia tekemät uhraukset tuntuvat kohtuuttoman suurilta. Austenista maalataan elokuvassa virheetöntä, kaiken osaavaa marttyyria, joka paikoitellen surkeista ja varsin köyhistä olosuhteistaan huolimatta onnistui päättämään oman elämänsä suunnan kaikkien muiden alistuessa kohtaloonsa. Yksikin kunnon roso päähenkilön hahmossa olisi ollut tervetullut.

Hertta-Mari Kaukonen

* * * ½