|
Tiedän, että ihmisillä on paikkansapitäviä ennakkoluuloja Forssasta, ja haluan tässä vahvistaa niitä.
Forssa on lounaishämäläinen teollisuuskaupunki, jossa kaikki kävivät Finlaysonilla tai Parmalla töissä ja pelasivat koripalloa. Demarit hallitsivat tukevasti kaupungintalolla, ja toisinajattelijoita katsottiin kieroon. Forssassa toimi oma Suomi-Neuvostoliitto-seura, ja venäjää opiskeltiin innokkaasti.
Tehtiin ystävyyskaupunkimatkoja, ja tuliaisiksi saatiin pussikaupalla nyt niin trendikkäitä Lenin-pinssejä. Neuvostoliiton hajoamista ei mitenkään juhlittu, sillä ystävieni vanhemmat menettivät työpaikkansa vientialan tehtaissa sen myötä.
Lama iski Forssaan rajusti. Seuraukset näkyivät välittömästi kotoisassa betonilähiössäni. Autot paloivat soihtuina yössä, ja naapuritalossa toimi huumevälityskeskus ja bordelli.
Yläasteella vallitsi totaalinen anarkia, ja vain vahvimmat selvisivät. Kävin kouluni väkivaltaisten sekakäyttäjien kanssa, ja koulupäivästä ei milloinkaan puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
Miten tällainen kasvuympäristö sitten voi tukea nuorta? Aivan - ei mitenkään.
Siellä oltiin täysin omillaan. Voi niitä ressuja, jotka ajautuivat väärään seuraan - ja sitä oli runsaasti tarjolla.
Kymmenen Tampereen-vuoden jälkeenkin minua puistattaa, kun muistelen railakasta nuoruuttani. Forssa rankataan edelleen Suomen väkivaltaisimpien kaupunkien joukkoon.
Mutta on Forssassa jotain hyvääkin. Listaan lopuksi muutamia kivoja asioita.
1) Vorssan murre ei lähde minusta, ja pidän siitä. Nopea puhetyyli ja lounainen aksentti ilahduttavat minua ja kanssaihmisiäni. Ja se on todellakin V niinkuin Vorssa. 2) “Fossa - r ei äänny", opetti ruotsinopettajamme lukiossa. 3) Forssan vanha puuvillatehdas on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde.
Anna Nieminen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen