Neljä totuutta Johanna Korhosesta

Entinen työnantaja kertoo

Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen toimi Journalisti-lehden ex-päätoimittaja Johanna Korhosen työnantajana reilun kaksi vuotta.

“Johanna oli työyhteisössä aika pidättyväinen. Yleensä työkaverit tunnetaan, mutta Johanna jäi minulle tuntemattomaksi."

Nieminen uskoo, että Korhonen halusi itse vetäytyä toimitukseen, etäälle liiton muusta toimistosta. Nieminen lisää, että Journalisti-lehden puolella päätoimittaja on varmasti toiminut toisin.

“Monen monta pitkää keskustelua kävimme, mutta emme keskustelleet koskaan yksityisasioista. Uutiset puolisosta ja hänen poliittisesta aktiivisuudestaan ovat olleet minullekin uutisia."

Nieminen painottaa, että yksityisasioista ei tietenkään tarvitse puhua töissä, jos ei halua.

“Ei perhesuhteilla tai puolison poliittisella aktiivisuudella ole meille Journalistiliitossa pennin vertaa merkitystä toisin kuin eräille työnantajille näyttäisi olevan", Nieminen naurahtaa.

Niemisellä ja Korhosella tuli erimielisyyksiä esimerkiksi liiton edunvalvonnan ja rahankäytön uutisoinnista.

“Hän on erittäin tiukka omien journalististen kantojensa puolustamisessa. Ei auttanut, vaikka hänelle kuinka näytettiin, että olet väärässä."

Erimielisyydet eivät koskaan johtaneet kuitenkaan riitelemiseen tai huutamiseen.

“Hän osasi sekä haastaa ja kyseenalaistaa että toimia niin, että hänen näkemyksensä tulivat esille."

Nieminen ei pitänyt Korhosta helpoimpana alaisena, koska he olivat keskenään etäisiä.

“Omaan piikkiini voin ottaa sen, että emme onnistuneet keskenämme löytämään luontevaa ja aitoa vuorovaikutussuhdetta, mikä johti lehden toimituksen ja liiton muun henkilökunnan ja hallinnon eristäytymiseen liian kauas toisistaan."

Nieminen oli pitänyt Korhosta hyvin lahjakkaana toimittajana jo pitkään.
“Johanna on idearikas. Hän tekee ihan kunnianhimoista journalismia ja on hyvin määrätietoinen.“

Korhonen perusti syksyllä Suomen Journalistit -yhdistyksen, mitä Nieminen kritisoi.

"Yhdistyksen viranomaisille jättämissä säännöissä sanotaan selvästi, että kyse on ammattiliitosta, jonka tarkoituksena on sopimustoiminta ja edunvalvonta. Se tarkoittaisi journalistien rivien hajoamista."

Nieminen puolustaa silti Korhosta hänen Lapin Kansan -kohussaan.

“Minulla ei ole syytä epäillä, että Johanna olisi valehdellut."

Entinen työkaveri kertoo

"Aivan mahtava tyyppi!" Jussi Tuulensuu hihkaisee heti vastaukseksi, kun kysyn Johanna Korhosesta.

Journalistin ulkoasutoimittaja Jussi Tuulensuu on tuntenut Korhosen työkaverina ja esimiehenään vuoden 2006 alusta asti, jolloin Korhonen tuli Journalisti-lehteen päätoimittajaksi.

Kuvailleessaan Korhosta Tuulensuu käyttää vain ylistäviä ilmauksia.

Tuulensuun mukaan Korhonen ei toimittajana koskaan tyytynyt valmiisiin vastauksiin tai suomalaisille toimittajille tyypilliseen tapaan tehdä journalismia, jossa vain referoidaan muiden sanomisia, usein haastateltavien omasta aloitteesta. Korhonen otti asioista aina itse selvää.

“Hän on esimiehenä poikkeuksellisen suoraselkäinen ja rehti. Hän on hyvin lahjakas ja erityislaatuinen journalisti. En ole vastaavaan koskaan törmännyt."

Tuulensuu kuvailee Korhosta maanläheiseksi ihmiseksi, joka oli työpaikalla aina alaistensa käytettävissä.

"Johanna ei kahden ja puolen vuoden aikana kertaakaan sanonut, ettei jouda hoitaa jotakin asiaa, vaan hän oli aina kiinnostunut alaistensa asioista. Jos toimituksessa tarvittiin äkkiä jotakin, hän tarjoutui vaikka itse hakemaan sen kioskilta."

Erityisen suuren vaikutuksen Tuulensuuhun teki se, että Korhonen hoiti asiat heti, eikä jättänyt niitä odottamaan. Tuulensuu oppi Korhoselta, että puhelimeen on tartuttava heti.

“Saman tien, kun olimme puhuneet, että jollekin asialle pitäisi tehdä jotain, pöydän toiselta puolelta kuului: Â’Johanna Korhonen tässä Journalistista, hei!Â’"

Tuulensuu naureskelee, että samassa ajassa muut olisivat vasta miettineet, että mihinköhän tässä kannattaisi ottaa yhteyttä.

Puoliso ja lapset kävivät toimituksessa esittäytymässä. Toimitukselle Korhonen kertoi yksityiselämästään saman verran kuin muutkin työyhteisössä: jonkin verran mutta ei kovin paljon.

“Tunnen Johannan lähinnä työkaverina."

Tuulensuu ei halua ottaa kantaa Johanna Korhosesta välittyvään kuvaan mediassa, muuten kuin tyrmäämällä sen, että Korhonen olisi epäluotettava.

“Minulla on hänen alaisenaan sellainen tosikokemus, että hän on aina rehellinen ja oikeudenmukainen, jopa ylikorrekti."

Ylikorrektiudella Tuulensuu ei tarkoita tosikkoa.

“Johanna on hyvin iloinen, hauska ja huumorintajuinen. Hänen seurassaan minulla ei ole ollut koskaan tylsää."

Pikkusisko kertoo

Oululainen hammaslääkäri Henriikka Korhonen, 29, on 11 vuotta isosiskoaan Johanna Korhosta nuorempi. Hän ei näin ollen muista, millainen Korhonen oli lapsena.

“Mutta äiti on kertonut, että Johanna oli jo pienenä musikaalinen ja lauloi nuotilleen."

Henriikka muistaa Johannan olleen toimelias ja pidetty nuori. Isosiskon kavereita kävi paljon kotona. Johanna kävi myös paljon harrastuksissa: laulu- ja pianotunneilla.

Korhonen oli jo nuorena kiinnostunut toimittajan töistä ja pääsi jo kouluaikana töihin paikallislehteen.

“Johanna teki minustakin pienen jutun, koska minulla oli peltohiiri lemmikkinä", Henriikka kertoo hymyä äänessään.

Henriikalla ja Johanna ei tullut koskaan nuorempanakaan riitaa tai kilpailuasetelmaa, koska heillä oli iso ikäero ja molemmat ovat sovittelevia luonteita.

“Hän on aivan ihana isosisko! Meillä on kauhean hyvä ja läheinen suhde."

Vanhemmiten heidän välinsä ovat vain parantuneet. Heistä on tullut ystäviä.

“Ikäero tuntuu nyt pienemmältä, koska molemmilla on perhe ja pieniä lapsia."

Nykyisin Johanna on Henriikan mielestä hyvin samantapainen kuin nuorenakin eli tarmokas ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Kun Johanna ryhtyy johonkin, hän on valmis tekemään paljon asiansa eteen.

“Olen ollut todella yllättynyt, että Johanna saattaa mun miehen kanssa puhua pitkään autoista. Hän on kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy tietysti hänen toimittajan ammattiinsa."

Kun Henriikka ei tiedä jotain, hän soittaa Johannalle. Isosiskolla on hyvä yleissivistys ja hän tietää usein oikean vastauksen pikkusiskon kysymykseen.

Henriikka järkyttyi isosiskonsa potkuista.

“Pahinta oli, kun lehdissä väitettiin, että Johanna valehtelee."

Johanna on Henriikan mielestä oikeustajuinen ihminen, joka ei tee kompromisseja periaatteellisissa asioissa.

“Me sukulaiset olemme olleet ylpeitä, että Johanna on alkanut puolustaa asiaansa."

Henriikka on tyrmistynyt myös väitteestä, että Johanna tavoittelee rahallista hyötyä julkisuudella ja oikeusprosessilla.

“Johanna ei ole laskelmoija."

Henriikka on törmännyt väitteisiin, että erotustapauksessa on oltava muita syitä, kuin mitä julkisuudessa on ollut esillä.

“Johanna tuli kohdeltua todella väärin. Monen onkin sen takia vaikea uskoa tapausta todeksi, mutta ei potkuissa ollut mitään muuta syytä kuin perhesyyt. Täytyy toivoa, että oikeus voittaa!"

Johanna Korhonen kertoo

"Olen keski-ikäinen, jo aika pitkään journalismia tehnyt toimittaja, joka on toiselta ammatiltaan kirkkolaulaja. Olen tavanomainen perheenemo, jolla on kuuluisa puoliso ja kuuluisat kaksi lasta."

Johanna Korhonen ihmettelee itseensä kohdistunutta median kiinnostusta sen jälkeen, kun hän kertoi julkisuudessa potkuistaan Lapin Kansasta.

“Silti minua ei kaduta mikään, koska mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut?"

Korhonen korostaa puhuneensa koko ajan totta, joten hänellä ei ole mitään hätää. Korhosen tärkeimmät arvot ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, jotka ovat kirkastuneet entisestään tänä syksynä. Moni maahanmuuttaja on ottanut yhteyttä ja kertonut, että Korhosen esiintuoma syrjintätapaus on tuonut vähemmistöille henkisesti tilaa hengittää. He eivät koe olevansa enää niin yksin.

“Kannustusta on tullut todella paljon. Jos tämän tuen avulla ei pysy pystyssä, ei sitten millään."

Korhosen kuvailee itseään kohtuullisen tasaiseksi ja optimistiseksi ihmiseksi, joka ei lannistu mistään.

“En esimerkiksi koskaan huuda työpaikalla. Kotona saatan karjahtaa lapsille."

Korhonen on tuonut perhesuhteensa esille aikaisemmissa työpaikoissaan aina, kun ne ovat luontevasti tulleet puheeksi. Korhosen lapset kutsuvat Johannaa emoksi ja puoliso Pirkko Kotilaa äidiksi.

“Meidän perheellä on kaikki asiat hyvin. On suuri onni, että me on saatu tällainen perhe.

Meillä ei tule naisten ja miesten kotitöistäkään riitaa", Korhonen naurahtaa.

Toimittaja Korhonen on sitkeä ja tarmokas. Journalismissa hänelle on keskeistä tiedonvälitys merkityksellisistä asioista.

“Totuus on usein epämukavaa. Mutta ei se tarkoita sitä, että me toimittajat persoonina erityisesti haluttaisiin ärsyttää ketään. Mulla ei ole minkäänlaista tarvetta koskaan ärsyttää ketään."

Korhonen nousi Lapin Kansa -kohun jälkeen uudelleen julkisuuteen perustettuaan Suomen Journalistit -yhdistyksen.

“Tämä asia on kasvanut huimiin mittasuhteisiin, kun viis-kuus ihmistä meinasi perustaa yhdistystä, jota ei ole edes vielä olemassa. Tämä ei ole edes mitenkään minun hanke, vaan aloitteen tekijät ovat ihan muita. Journalistiliitto teki siitä johtopäätöksiä edes kysymättä, mistä on kysymys."

Korhosen mukaan uudesta yhdistyksestä ei ole missään nimessä tarkoitus tulla perinteistä ammattiliittoa, vaan journalistisen työn tulevaisuutta kehittävä ammattilaisyhdistys.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, kuva

Johanna Korhonen

Ikä: 40

perhe: rekisteröidyssä parisuhteessa toimittaja-toiminnanjohtaja Pirkko Kotilan kanssa, kaksi lasta

ammatti: työtön toimittaja ja kirkkolaulaja Vox Silentii -bändissä

työhistoria: Aloittanut toimittajana 1991 Helsingin Sanomissa, 1995—2006 toimittajana, päätoimittajana ja toimitusjohtajana Verkkotie Oy:ssä. Toiminut TV1:n Verkkoyhteys ja Ajan henki -ohjelmien juontajana. 2006—2008 Journalistin päätoimittaja.