Yksinäiset esisynttärit

Jeesus saapui firman pikkujouluihin siinä vaiheessa iltaa, kun maa ulkona oli vielä märempi kuin miesten vessan lattia. Pelastaja ei heti tiennyt, kuinka toimia. Hänen edellinen visiittinsä oli ollut katastrofi, jota muisteltiin vuosituhansia.

Jeesuksen suurin tavoitteensa oli tällä kertaa vetää edes hiukan matalampaa profiilia, mutta toimittaa kuitenkin asiansa.

Jeesus luovi tiensä kohti keittiötä. Hänen pettymyksekseen tarjoilut olivat vaatimattomia. Jeesus ei voinut vastustaa kiusausta käydä vessassa, katseilta suojassa, taikomassa hiukan parempaa meren purtavaa itselleen.

Viinikin on jotain halpaa, Jeesus tuhisi partaansa, ei tästä miksikään rohkaisuksi ole.

Tyhjäksi juotuja pulloja oli riittämiin. Niinpä sankarimme laski pulloihin vettä ja tarttui toimeen: hetkessä ne muuttuivat viineiksi.

Ohjelmanumeron alkaessa Jeesus oli ehtinyt käydä jatkamassa viinipulloaan kolme kertaa vessan puolella. Silti Hänen silmänsä suuntasivat terävästi eteenpäin.

Täällä on vihdoin jonkun tutun ammatin edustajia, Jeesus mietti.

Nyt minulla on toivoa löytää seuraaja.

Jeesus malttoi hädin tuskin mielensä tanssin loppuun asti. Vihdoin Hän säntäsi kohti nuorta stripparia.

“Saisiko sitä jutella", Jeesus aloitti vaatimattomasti.

Nainen oli jo painumassa takahuoneeseen, katsahti Jeesusta, ja kuin salamaniskusta jäi paikalleen.

“Mitä mieltä olet taivaasta ja helvetistä", Jeesus pääsi viimein asiaan.

Strippari pyörähti korkeilla kannoillaan. Mulkaisi peräänsä.

“Sä ootkin vaan joku jeesustelija."

Se oli niin tarkkanäköinen havainto, että Jeesus ei tiennyt, mitä vastata.

Jeesus siirtyi takavasemmalle juomaan yksin. Toisiinsa kietoutunut pari oli kaatua Jeesuksen päälle, mutta Jeesus väisti. Avionrikkojat, Jeesus tiesi, ja yritti aloittaa keskustelua.

“Olisiko teillä hetki aikaa?"

Ei ollut.

Jeesus kävi juhlien jokaisen osanottajan vuorollaan läpi. Kukaan ei lämmennyt Hänen keskusteluyrityksilleen. Jeesus oli jo masentua. Hän ei jaksanut enää edes lähteä piiloon tekemään ihmeitään. Kukaan Häntä kuitenkaan huomaisi. Muutama kala ja viinitilkka vain köyhempien antimien tilalle.

Elämän koulun hikipinko Eki hieraisi silmiään.

“Juotko sä pelkkää vettä? Ihmekös tuo, että sulla on tylsää."

Eki pujotti kätensä Jeesuksen hartialle.

“Ota mun pullosta, Jesse. Kyllä pikkujouluina sentään pitää pitää hauskaa, perkele!"

Jeesus kummasteli Ekin tapaa liittää samaan lauseeseen Hänen syntymäpäivänsä ja perkele, mutta yritti kovasti opetella uuden maailman tavoille ja pysyi hiljaa. Häntä ilahdutti kovasti, että kaikki ihmiset Hänen ympärillään viettivätkin Hänen syntymäpäiväänsä, vaikkakin jollain uudella tavalla.

Ei minulla niin kova käännytystyö olekaan edessä, Jeesus mietti.

Tihrusti yhden liikutuksen kyyneleenkin.

Hertta-Mari Kaukonen
Kirjoittaja on viettänyt neljä aattoiltaa sisarustensa kanssa baarissa