Miehen työ

Tasa-arvon nimissä lehtimiehistä on tehty toimittajia ja saamamiehistä velkojia, mutta siviilipalvelusmies pysyy miehenä. Miehen työ tämä toden totta onkin: helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin naisen päästä siviilipalvelukseen. Miesten kouluun naisia on otettu avosylin vastaan jo vuosikausia.

Tuntematon kanssaihminen esitti minulle pikkujouluissa kiperän kysymyksen: mikä ajaa terveen nuoren miehen palvelemaan isänmaataan siviilinä? Kysymys ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen laatuaan. Tälläkin kertaa sen esitti armeijan käynyt mies.

Siviilipalvelushakemuksessa vakuutin "vakaumukseen perustuvien syiden estävän minua suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta", mutta se ei riitä. Minun pitää tuoda vakaumukseni julki joka ikisessä kahvipöytäkeskustelussa. Toisin olisi, jos olisin valinnut armeijan harmaat.

Käsi pystyyn, kuinka moni on käynyt armeijan vakaumuksen perusteella? Veikkaan, että vähemmistö. En tiedä, miten oli isänmaallisuuden ikonin Paavo Nurmen vakaumuksen laita. Hän nimittäin kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa, koska ei mielestään pystynyt sitä täyttämään. Ainakin hän otti valan vakavammin kuin monet sen vannoneet.

Siviilipalvelus valitaan, armeijaa ei koskaan. Armeijaan vain mennään. Niin muutkin tekevät ja niin kuuluu tehdä. Siviilipalvelukseen liittyy aina jotakin epäilyttävää. Se on huonompi vaihtoehto, joka vaatii perusteluja. Se on erikoinen valinta, joka ei sovi terveelle nuorelle miehelle.

Tänä vuonna siviilipalveluksen kesto lyheni kuukaudella sen rangaistusluonteisuuden poistamiseksi, mutta jos siviilipalvelus olisi tasaveroisessa asemassa armeijan kanssa, siitä kerrottaisiin yhtä avoimesti kuin asepalveluksesta. Puolustusvoimat mainostavat tarkoituksellista työtään, mutta siviilipalvelusmainoksia en ole nähnyt missään.

Pikkujoulujen terveelle nuorelle miehelle vastasin kysymyksellä: miksi armeija? Vastaus tuli kuin tykin suusta: se on velvollisuus ja sinne on mentävä. Niinkö? Itse tein lopullisen päätöksen siviilipalveluksesta, kun pääsin haluamaani palveluspaikkaan. Vakaumukseni vahvistui itsekkäistä syistä. Pitäisiköhän pyytää anteeksi, kun eivät ne armeijaankaan enää ota.

Juho Hakkarainen
Kirjoittaja on Aviisin siviilipalvelusmies