Insinöörisieluinen aktivisti

Opiskelukaverini Oras Tynkkynen moikkaa, kun olen syömässä toimituksen kanssa kaupan salaattibaarissa. Moikkaan takaisin ja juoksen hänen peräänsä: irtoaisikohan haastattelu? Oras suostuu mielellään, mutta hänellä ei ole kalenteria mukana. Avustaja sopii kuulemma kaikki menot, joten Oras ei tiedä, mitä hänen kalenteriinsa on merkitty.

Käy ilmi, että avustajia on kaksi. Saan vain toisen kiinni. Avustaja Heikki Korpela valittaa, ettei hänellä ole suoraa pääsyä Oraksen kalenteriin, mutta hän tarkistaa asian ilmeisesti toiselta avustajalta. Ollaan tultu aika kauaksi niistä ajoista, kun Oras lähti kahville tai syömään samana päivänä kun hänelle laittoi yhden tekstiviestin.

Kun palaan toimitukseen, päätoimittaja ihmettelee, kenen jääkiekkoilijan perään oikein juoksin. Oras ilahtuu silminnähden päätoimittajan kommentista leveistä hartioista, kun tapaamme muutaman päivän päästä kahvilassa. Oras on kirjoittanut vuosia sitten Voimaan miesten ulkonäköpaineita käsittelevään kolumniin, että alkoi käydä salilla saadakseen lisää massaa. Harrastus jatkuu yhä.

"Mahtavaa! Leveät hartiat! Pidän tästä lähin tätä takkia aina päällä!" Oras nauraa makeasti.

Hän näyttää edelleen vapaa-ajan vaatteissaan kovin tavalliselta, vaikka onkin jo toisen kauden kansanedustaja. Orasta ei tunnista kadulla, koska hän ei pidä pukua kuin töissä. Kansanedustaja käyttää silmälaseja, vaikkei näössä ole mitään vikaa, minkä on arveltu johtuvan nuoren poliitikon uskottavuuden hakemisesta. Taustalla on astetta oudompi selitys.

"Mä halusin jo aika pienenä lasit ja ajattelin niiden sopivan mulle. Olen edelleen sitä mieltä. Tosin mä halusin pienenä myös hammasraudat, enkä saanut niitäkään", Oras nauraa.

Tarjoudun maksamaan Orakselle Aviisin piikkiin kahvin. Oras kieltäytyy, koska hänellä on niin iso palkka. Hän käy ostamassa itse omenamehunsa.

Oras nousi eduskuntaan vuonna 2004, jolloin hän oli päätoiminen opiskelija. Hänen tulonsa yli kymmenkertaistuivat kuukaudessa. Nyt hän saa noin 5500 euroa puhtaana käteen. Samaan aikaan osa hänen kavereistaan kitkuttaa edelleen opintotuella tai luvattoman huonopalkkaisissa järjestöhommissa.

Miltä se oikein tuntuu?

"Alkuaikoina tuntui vaikealta, kun sai niin hirveen paljon rahaa - ja kun vielä tiesi, että veronmaksajathan sen maksaa vastentahtoisesti. Ja samaan aikaan yhteiskunnassa on hirveän paljon sellaisia, jotka joutuvat tulemaan toimeen paljon vähemmällä. Sen takia mä palkkasin yhden ihmisen omilla rahoillani."

Oraksen avustaja Heikki Korpela saa 1050 euroa kuussa osa-aikatyöstään Oraksen kukkarosta. Päälle tulevat työnantajakulut. Oras ei kuitenkaan jakele rahojaan: hän ei juuri tarjoa eikä lainaa, ettei raha tulisi ihmissuhteiden väliin.

Oras elää melko samalla tavalla kuin ennen poliitikon uraansa. Helsingissä hän asuu viikot vuokralla. Tampereella kansanedustaja on jakanut omistamansa asunnon kämppiksensä kanssa jo vuosia. Syksystä asti hän on asunut yksin, ensimmäistä kertaa ikinä, vaikka muutti vanhempiensa luota jo 15-vuotiaana. Hän totuttelee asumaan yksin, koska ei halua hankkia uutta kämppistä remontin keskelle.

"Toinen syy on se, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nirsommaksi tulee kämppisten suhteen. Kun ei ollut varmaa loistokämppistä tiedossa, en viitsinyt etsiä ollenkaan."

Yksi selkeä etu lompakon paksuudesta Oraksenkin mielestä löytyy, vaikkei hän juuri rahaa arvostakaan. Jos kansanedustaja tarvitsee jonkun kirjan graduaan varten, hän voi ostaa sen ilman, että hänen tarvitsee roikkua lainausjonoissa niin kuin muiden opiskelijoiden. Silti Oras valittaa yliopiston kirjaston huonoja aukioloaikoja, sillä hänkään ei ole voinut välttyä jatkuvalta lainailulta gradua tehdessään. Aukioloajoissa ei oikein oteta huomioon esimerkiksi Helsingissä työssäkäyviä.

"Nordenstrengin Kalle soitteli alkuviikolla ja patisteli, että pitäisi saada gradu jätettyä, kun tiedotusopin laitoksella on vähän vajetta tutkintotavoitteissa tänä vuonna. On Kalle kyllä painostanut johdonmukaisesti ennen vajettakin", Oras naurahtaa.

Oras tietää poliitikkona, kuinka kalliita ikuiset opiskelijat ovat yliopistolle. Oras kertoo kuitenkin, että olisi jättänyt gradun joka tapauksessa lähiviikkoina tarkastettavaksi. Oras on opiskellut niin kauan, ettei kehtaa kertoa tarkkaa vuosikurssinsa numeroa.

"Gradun sovittaminen työhön on onnistunut hiton huonosti. Jos tekee 12-tuntisia työpäiviä viikolla ja 6-tuntisia viikonloppuna, on kohtuullisen vaikea irrottaa rauhallista aikaa lukea lähdekirjallisuutta. Käytännössä se on onnistunut vain, kun on ollut istuntataukoa eduskunnasta."

Oras ei ole pystynyt keskittymään graduunsa paloina, vaikkapa puoli tuntia kerrallaan, muiden kiireiden keskellä. Itse asiassa Oras on tehnyt graduaan koko ajan kansanedustajana toimiessaan. Kun hän pääsi eduskuntaan, melkein kaikki läsnäoloa vaativat opinnot oli tehty. Gradussa on ollut yllättävän paljon puuhaa. Ei mikään ihme, sillä kansanedustaja kuulostaa hiukan perfektionistilta. Oras selittää, ettei hänellä ole luonnetta huitaista gradua kasaan muutamassa viikossa. On odotettavissa, että hänen gradunsa saa hyvän arvosanan.

"Laskin jossain vaiheessa, että mulla on 120 lähdettä. Jossain vaiheessa oivalsin, että tällä metodilla voi jatkaa gradun tekoa vielä seuraavat 15 vuotta, koska aina löytyy joku uusi kiinnostava lähde. Lopulta päätin, että nyt on viimeiset kaksi menossa."

Tiedotusopin laitos järjesti Helsinkiin yhden gradupiirin. Oras alkaa nauraa ja asettelee sanojaan yrittäessään kiittää laitosta järjestelystä:

"Musta se oli laitokselta fiksusti ja hienosti tehty. Jokainen sosiologi repii peräluukkunsa, kun mä sanon tämän: asiakaslähtöisyyttä - jos nyt tällaista kirosanaa saa Tampereen yliopistossa sanoa ilman, että erotetaan - kyllähän tällaista saisi olla paljon enemmän. Mietitään, mitä opiskelijoiden tarpeet ovat ja miten yliopisto voi tulla opiskelijaa vastaan."

Oras tekee graduaan lihavien representaatiosta televisiosarjoissa. Hän on valinnut aineistokseen viikon ajalta pääkanavien kaikki suomalaiset ja amerikkalaiset televisiosarjat.

Oras ei ole katsonut vuosiin juurikaan televisiota, koska ei ole ehtinyt eikä viitsinyt.

"Se on ollut hauskaa erityisesti, koska on vähän outsider-ote. Osa intertekstuaalisuudesta menee minulta ohi, koska en ole välttämättä seurannut niitä sarjoja, mihin aineistoni sarjoissa viitataan. Ulkopuolisena voi toisaalta saada freesimpiä tuloksia."

Oras on kateellinen mitattavan tutkimuksen tekijöille.

"Vaikka itse olenkin yhteiskuntatieteilijä, on mulla kuitenkin insinöörin sielu. Toivoisin, että voisin sanoa juu tai ei jostain asiasta, kun olen sen kanssa vuosia paininut. Vaikkakin pitää olla itsetuntoa, että pystyy väittämään, että ne asiat nyt on aikalailla näin. Silti toivoisin, että olisi enemmän kättä pidempää eikä olisi vain oman pääkoppansa varassa."

Suurin syy Oraksen opintojen venymiseen on hänen työnsä hallituksen ilmastopoliittisena asiantuntijana. Hän on joutunut kahden viimeisen vuoden aikana tekemään samaan aikaan graduaan ja massiivista hallituksen tulevaisuusselontekoa ilmasto- ja energiapolitiikasta. Selonteko valmistui lokakuussa ja vapautti energiaa gradulle.

Haastatteluhetkellä Oras oli valmistautumassa Kööpenhaminan joulukuiseen ilmastokokoukseen, jossa yritetään saada aikaan ilmastosopimus Kioton sopimuksen jatkoksi. Hän tuskailee, että aika sopimusneuvotteluissa käy vähiin.

Ilmastokokoukseen lähtee useiden eri järjestöjen mielenosoittajien bussikuljetuksia Helsingistä ja Turusta. Oras on itsekin osallistunut vastaaviin mielenosoituksiin.

Mietitkö nykyisin koskaan kummalla puolella aitaa sinun pitäisi olla?

"Mä en koe, että siinä olisi eri puolella aitaa. Pääasiassa kansalaisjärjestöjen tavoite on sama kuin itselläni, hallituksella ja EU:llakin eli ilmastomuutoksen rajoittaminen siedettävälle tasolle."

Mielenosoittajien mielestä poliitikkojen tavoitteet ovat liian alhaalla, jotta niillä voitaisiin torjua ilmastomuutosta.

"Totta kai ne on liian alhaalla. Mitä nopeammin saadaan päästöt leikattua nollaan, sen parempi. Mutta osa aktivisteista ei halua kirittää politiikkoja tekemään isompia päätöksiä, vaan pysäyttää Kööpenhaminan ilmastokokouksen."

Kansalaisjärjestöjen radikaalilla anarkistisella laidalla ajatellaan, että YK:n ilmastosopimusneuvottelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Radikaalit aktivistit ajattelevat, että pitää murtaa ensin kapitalismi ja katsoa sitten, mitä tehdään. Tynkkynen ei symppaa radikaaleja aktivisteja yhtään, mutta on mukana edelleen maltillisemmassa liikehdinnässä sen verran, kun pystyy.

"Jos joku mielenosoitus marssii eduskuntatalon portaille ja vaatii eduskunnalta toimia, on pikkusen skitsofreenista multa olla siellä osoittamassa mieltä. Sen takia mä tarkemmin mietin, mihin kannattaa lähteä mukaan. Olin esimerkiksi vähän aikaa sitten ilmastomuutoksen vastaisessa mielenosoituksessa Ihmistulvassa Helsingissä."

Hän jakaa aktivismin 1990- ja 2000-lukujen sukupolviaktivismiin. 1990-luvun aktivistit pitävät kansalaistottelemattomuutta hyväksyttävänä vain, jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: Ensinnäkin teon on oltava ehdottoman väkivallatonta. Toisekseen se tehdään omin kasvoin ja siitä kannetaan rikosoikeudellinen vastuu. Kolmannekseen kansalaistottelemattomuuden tulee olla viimeinen keino toimia, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu, kuten adressin keräämistä ja keskustelutilaisuuksien järjestämistä. Oras tuntee itsensä varsin vanhaksi seuratessaan aktivismin uusia tuulia.

"Nyt kun katsoo 2000-luvun radikaalia aktivismia, mikään näistä kolmesta meidän vanhoista periaatteista ei toteudu. Kun näillä vanhoilla ehdoilla tehdään kansalaistottelemattomuutta, se on kuitenkin aina parempi kuin apatia ja se, että ei välitetä siitä että maailma on menossa vessanpöntöstä alas."

Radikaali toiminta rantautui Suomeen 1990-luvun puolessa välissä. Ensin tavallisen aktivistiporukan liepeillä toimi radikaali siipi. Nyt radikaaleja on enemmän. Jopa Vihreän liiton rinnalle on syntymässä uusi puolue radikaalivihreät.

Oras on joutunut vain kerran poliisiasemalle, vaikka hänellä on pitkä aktivistimenneisyys. Häntä vastaan ei ole koskaan edes nostettu syytettä tai kirjoitettu sakkoja. Tampereella oli Maailman kauppajärjestön WTO:n vastainen mielenilmaus vuonna 2001. Mielenosoittajat yrittivät levittää ison banderollinsa rautatieaseman päälle.

"Siinä oli sellainen pieni ongelma, että katolla oli valvontakamerat. Poliisit tulivat tosi nopeasti. Me ei taidettu saada edes sitä banderollia levitettyä. Meidät vietiin poliisiasemalle, ja siellä otettiin tiedot ylös."

Oras olisi edelleen valmis rikkomaan lakia hyvän asian puolesta mutta ei kansanedustajan roolissa toimiessaan, koska se ei olisi uskottavaa. Hän ei usko aktivistin toimille löytyvän estettä poliittisen uran jälkeen.

"Esimerkiksi jos Suomi päättäisi lähteä Irakin sodan tyyppiseen hyökkäyssotaan, silloin voisin toimia. Kansalaistottelemattomuuden viehättävä piirre on ollut ainakin Gandhin ajoista, että kansalaistottelemattomuudella on klassisessa merkityksessä pyritty myös puolustamaan lakia, ei vain vastustamaan sitä."

Kansalaistottelemattomuudella on taisteltu kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomia järjestelmiä vastaan, kuten apartheidia vastaan Etelä-Afrikassa.

"Jos Suomi aloittaisi hyökkäyssodan, se todennäköisesti olisi kansainvälisen oikeuden vastainen. Itse asiassa lain rikkominen sen puolesta, että noudatettaisiin kansainvälistä lakia ja oikeutta, olisi aika eleganttia."

Myös ilmastokriisin välttäminen voisi saada Oraksen harkitsemaan kansalaistottelemattomuutta. Oras ottaa esimerkiksi Isossa-Britanniassa vastikään käydyn oikeusprosessin, jonka periaatteen mukaisesti voi hänen mielestään perustella hyvin laajasti kansalaistottelemattomuutta.

"Greenpeacen aktivistit sulkivat hiilivoimalan köyttämällä itsensä hiilivoimalan hiilenkuljetushihnaan. Oikeudessa vaadittiin korvauksia siitä, että hiilivoimala oli suljettuna. Tuomio oli lopulta vapauttava, koska aiheuttamalla vahinko pyrittiin estämään suurempi vahinko eli ilmastonmuutoksen eteneminen."

Oras ei ole suunnitellut tulevaisuuttaan juurikaan. Sen verran hän osaa sanoa, että voisi jatkaa niin poliitikkona, toimittajana kuin järjestöaktivistinakin. Oras ei kuitenkaan toivo toimivansa kansanedustajana koko aikuisikäänsä.

"Eduskunnassa perusidea on se, että pystyy tuomaan päätöksentekoon jotain kansalta. Jos on 25 vuotta istunut eduskunnassa, kuinka hyvin ja uskottavasti enää pystyy olemaan mikään välittäjä. Ja kuinka paljon uutta annettavaa voi enää olla? Toivottavasti on hirveän paljon. Mä en luota itseeni niin paljon, että uskoisin mulla olevan."

Vihreitä arvosteltiin raskaasti uuden yliopistolain puolesta äänestämisestä. Oras haluaa palata muutaman kuukauden takaiseen debattiin. Hän pitää uutta yliopistolakia sen lopullisessa muodossaan olosuhteisiin nähden ihan hyvänä.

"Mua hämäs ehkä kaikkein eniten yliopistolakikeskustelussa muutosvastarinnan klangi. Vitsi kun meillä on tää hieno sivistysyliopisto, johon ei saa tikullakaan koskea, niin kaikki on hyvin. Tosin silloin, kun yliopistolakikriitikot vaivautuivat muotoilemaan konkreettista kritiikkiä, mä olin monesti ihan samaa mieltä."

Hänen omat yliopistokokemukset eivät ole kovinkaan ruusuisia. Opettajien taso on vaihteleva, eikä ohjausta Oraksen mielestä juuri ole.

"Juhlittu akateeminen vapaus tuottaa monessa tapauksessa hirveesti hyvää. Joissakin tapauksissa vapaus tuottaa myös sitä, että joku tyyppi vain homehtuu jossain laitoksella vuosikymmeniä eikä saa juuri mitään aikaiseksi akateemisesti eikä missään muussakaan mielessä."

Oras ei ole itse tehnyt opinnoissaan minkäänlaisia sivupolkuja, vaan hänellä on tulossa lähes minimilaajuinen maisterin tutkinto. Vain puoli opintoviikkoa kertyy ylimääräistä. Hän kuvailee tutkintoaan putkitutkinnoksi, joka on syntynyt hitaasti.

"Se vaivaa mua erityisesti, että tehottomuus sinänsä olisi ydinarvo sivistysyliopistossa. Jos hirvittävän tehottomasti on järjestetty kaikki, se olisi vapauden mittari. Jos asiat on järjestetty tehokkaasti, yliopisto voi käyttää niukkoja eurojaan just siihen, mihin niitä tarvitaan eli opetukseen ja tutkimukseen eikä esimerkiksi hallintoon."

Yliopistolain pelätään aiheuttavan pienten laitosten lakkauttamisia. Oras ei pidä sitä välttämättä huonona asiana.

"Yliopistolain ei minun mielestäni pitäisi johtaa siihen, että humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita karsitaan. Sen sijaan se saisi johtaa siihen, että joka yliopistossa ei ole joka ainetta. Sitten profiloidutaan. Sellaisessa ajatuksessa, että joka hiivatin yliopistossa pitää olla vaikkapa naistutkimusta - niin paljon kun mä naistutkimusta kannatankin - ei ole mitään järkeä."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Oskari Rantala, kuva

Oras Tynkkynen

- 32-vuotias sinkku
- yhteiskuntatieteiden kandidaatti tiedotusopista, valmistumassa maisteriksi
- sivuaineet: ympäristöpolitiikka, naistutkimus ja japanin kieli
- vihreiden kansanedustaja, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija ja vihreiden varapuheenjohtaja
- toiminut järjestöaktivistina, toimittajana ja tutkimusapulaisena
- asuu Tampereen keskustassa
- harrastukset: kuntosali, musiikki ja juoksu
- nettisivut: http://www.orastynkkynen.fi