Piratismi on juoksutaksin ottamista

Piratismi on monien mielestä tekijänoikeuksien ja rikosten harmaata aluetta, jossa ei oikeastaan ole uhreja, vaan kuka tahansa voi kopioida tuotetta tekijän kärsimättä. Kun kuluttajat puoltavat ja sisällöntuottajat vastustavat piratismia, huomaamme väittelijöiden omat eturistiriidat.

On selvää, että meille itsellemme enemmän hyödyksi olevat asiat ja palvelut tuppaavat olemaan "oikein". Ajattelin nyt sitten skrivauttaa pari senttiä aiheesta.

Olin viime vuoden loppupuolella Helsingin rautatieasemalla pennittömänä keskellä yötä. Bussiin ei ollut rahaa, ja laskuhumala vaivasi. Kävelyn sijasta ajattelin ottaa vanhan liiton juoksutaksin, vaikka polveni reistailikin.

Järkeilin itselleni, ettei se nyt kovin paha läppä ollut; taksikuski menettäisi vain hieman aikaa ja bensaa. Ei paha. Taksilla Itikseen ja maksun hetken koittaessa luikin sukkana pensaikkoon. Turha siellä takana osoitella sormella, olette tekin sitä tehneet. Tai jos ette ole, niin ainakin pitäisi.

Mitkä muka olivat taksikuskin todelliset menetykset? En minä aikonutkaan maksaa taksista, joten se ei ollut keneltäkään pois. Enkä mä myöskään autoa vienyt, sehän jäi kuskille itselleen. Niinkuin sanottu, hän menetti vain vähän aikaa ja bensaa.

Samalla tavallahan piratismikin toimii: jos ei aikonut tuotetta alunperinkään ostaa, niin kuka siinä muka menettää mitään?

Tekijät häviävät vain vähän aikaa biisien tekoon ja studiokulut. Ja kyllä se seuraava poka sen poistaa. Voi olla, että taksikuskin pitää huolehtia autolainan lyhennyksistä, mutta kunnon studiolaitteiden hinnat pyörivät samoilla nurkilla. Harva maksava asiakas ysäriladan kyytiin hyppäisi.

Luulen, että juoksutaksin ja waretetun levyn erona on vain ja ainoastaan turvallisuus. Torrentteja voi latailla ihan rauhassa omassa himassaan vihaisten artistien ja levy-yhtiömiesten häiritsemättä, mutta juoksutaksista kiinni jääminen saattaa tietää aika konkreettista satikutia. Riippuen tietysti kuskista.

Voiko arvoja mitata rahassa? Ilman tekijänoikeusrikkomuksia meillä ei olisi hiphop-musiikkia eikä ilman piratismia keikoilla kävisi niin paljon ihmisiä. Ainakin omilla keikoillani käy paljon enemmän porukkaa kuin levyhyllyillä. Itse en siitä kärsi, vaan pikemminkin levy-yhtiö.

Esimerkiksi Radiohead ja NIN ovat tehneet levyjä suoraan nettiin, ja niistä kuluttajat maksavat omantunnon mukaan. Idea on osoittautunut kannattavaksi. Bändit ovat tienanneet levyillä hyvän siivun päisää. Ehkä tulevaisuudessa meitä odottaa musiikkiteollisuus ilman levy-yhtiöitä. Ne alkavat käydä tarpeettomiksi. Musiikin teko on lähempänä tavallista ihmistä kuin ennen, eikä levy-yhtiön kaltaisia rahoittajia kotistudioiden aikakaudella enää tarvita.

Kyllähän taksikuski otti hyvää kiekkaa. Huusi tappouhkauksia perään ja uhosi vielä soittavan poliisit, kun naama oli kamerassa(, joista vain 30 prosenttia toimii.)

Kaipa hänkin jossain vaiheessa tajuaa, ettei äitiä aina kannata uskoa. Elämä ei ole reilua.

Seppo "Steen1" Lampela
on helsinkiläinen rap-artisti