Päiväni bilettäjänä

Kämppis löysi lähipubin seinästä julisteen. Photoshopin taidonnäytteessä mainostettiin "karkeloita Hirvipubissa". Julisteen alalaitaan oli painettu kasvokuva vanhemmasta herrasta ja teksti "bilettäjänä Jouni Virtanen".

Juliste herätti kysymyksiä. Mitä ihmettä piti sisällään tämä Virtasen Jounin bilettäjän virka? Miten Jouni oli päätynyt bilettäjäksi? Oliko Jouni bilettäjänä karkeloissa omasta tahdostaan, vai oliko Hirvipubin henkilökunta päättänyt arpoa tehtävään jonkun ja lyhin korsi oli jäänyt Jounin kouraan?

Jounin innoittamina päädyimme miettimään, millainen olisi bilettäjän toimenkuva. Jokaisia juhlia varten valitaan bilettäjä. Valinta voidaan suorittaa arvalla tai kivisaksetpaperilla, mutta kun bilettäjännakki napsahtaa, ei tehtävästä voi perääntyä mihinkään syyhyn vedoten. Sikainfluenssa tai lemmikkihamsterin kuolema eivät ole riittäviä perusteita. Erittäin huono syy on myös se, että ei vain tee mieli bilettää.

Bilettäjän tulee juhlien alusta asti nostattaa paikan tunnelmaa. Bilettäjä imuroi kiduksiinsa kaikkia tarjolla olevia viinaksia. Jos juomat loppuvat kesken, hän vaikka tarvittaessa valmistaa mikrossa pikakiljua. Bilettäjä riehaantuu yhtä lailla iskelmistä kuin uusimmista pyllynpyörityshiteistäkin. Hän on se tyyppi, joka huutaa keikkapaikkojen eturivissä soita paranoidia keuhkojensa voimalla.

Bilettäjä irstailee ja hilluu alasti. Kaikenlainen meuhkaaminen ja riehuminen ovat suositeltavia puuhia bilettäjälle. Bilettäjä ei saa missään olosuhteissa lopettaa bilettämistä niin kauan kuin yksikin juhlavieras on hereillä. Jos bilettäjä kuitenkin kaipaa virkistystä, voi hän tarvittaessa vaikkapa kumota kaljatuopin päähänsä.

Ensin ajatus bilettäjästä tuntui irvokkaalta. Ei kukaan voi olla juhlien ilopillerinä puolipakolla koko iltaa, ei sellaista saa vaatia. Sitten tajusin, että me nimenomaan elämme bilettäjien yhteiskunnassa. Pestille on tilausta.

Työpaikkailmoituksissa ei kysytä enää hakijan pätevyyttä, vaan etsitään hyviä tyyppejä. Tv-ohjelmissa tavikset yrittävät epätoivoisesti todistaa olevansa bilettäjiä. Poliitikot laulavat karaokea, esiintyvät alastonkuvissa ja hankkivat salarakkaita saadakseen bilettäjän maineen. Bilettäjä nauttii runsaasta sosiaalisesta pääomasta, joten jokaisen on oltava päivästä toiseen bilettäjänä, halusi tai ei.

Jatkuva bilettäminen käy raskaaksi. Välillä yksinkertaisesti ketuttaa, eikä tee mieli sosialisoida. On armeliaampaa, jos jokaisen tarvitsee olla bilettäjänä vain harvoin. Ehdotankin, että työpaikoilla ja opiskelupiireissä ryhdytään valitsemaan Päivän bilettäjä. Bilettäjä hoitaa hauskuuttamisen ja muut saavat huokaista helpotuksesta. Ah, tänään saan taas olla oma tylsä itseni, sillä onneksi meillä on bilettäjä.

Mari Kuusinen