Kunniamaininta: Kunnon keksi tekee hyvää

Keksiä, keksiä, keksiä. Miksi ihmeessä ukkomiehellä keksin saaminen on niin pirun vaikeaa? Tarjontaa olisi kyllä joka puolella, mutta sehän ei paremmalle puoliskolle sovi. Keksi on jotenkin niin tabu aihe hameväelle. Sitä ei voi kunnon aviomies ymmärtää. Kyllähän sitä ymmärtäisi, jos jatkuvasti olisi keksiä vonkaamassa tai napsisi salaa muiden keksejä. Mutta kyllä keksiä pitää saada ilman mitään erikoista vahtaamista.

Menepä nyt sitten vaikka keittiöön ja vain hieman kopeloit vaimon keksipakettia, niin kyllä tulee palautetta välittömästi. Hyvä ettei kuonoonsa saa. Sillä on niin hyvä vainu. Olivat keksit sitten kunnolla piilotettu tai lähes näkyvillä, aina jään kiinni. Ei voi mitään.

Meillä keksiä saa vain silloin kun on joku kylässä. Siis pääsääntöisesti. Vaimo oikein asettelee keksinsä näyttävästi esille ja tarjoilee niitä kaikille; myös minulle. Joskus jopa hieman kisailemme vieraiden kanssa, kuka saa keksiä enemmän ja kuka saa viimeisen keksin. Siitä tulee sellainen pieni jännitys koko hommaan. Mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä jännempää on. Onpa niinkin käynyt, että vieras on tuonut omat keksit tuliaisina kylään tullessaan. Nekin vaimo asettelee hienosti saataville. Näitä keksejä saan napsia niin paljon kuin kehtaan. Meillä ei lasketa, sanovat, ja laskevat kuitenkin.

Toisaalta on mukava käydä muilla kylässä. Niin kuin naisväellä on tapana huolehtia, ovat isäntäväen tarjottavat aina olleet hyvin esillä. Varsin usein on myös keksiä saatavilla; jopa useampaa laatua. Tällainen ajattelevainen ukkomies on hieman ujo ottamaan ensimmäistä keksiä, mutta siinä olon kotiutuessa alkaa kummasti tarjottavat maistua. Joskus vaimon ilmeestä näkee, ettei tule enää nauttia enempää. Se on kuulemma niin epäkohteliasta rohmuta niitä kaikkia, saa hävetä silmät päästä omaa miestänsä. Varsinkin jos isäntä tarjoaa keksiä, siitä pitää kuulemma kieltäytyä. Vaimo itse kyllä ottaa siltä useammankin kerran - nainen voi kuulemma niin tehdä, mutta ei mies. Vaikka luulen, etteivät sen isännän keksit ole sen parempia kuin emännänkään. Aina pitää olla korrekti ja kohtuus kaikessa. Vaimo on kyllä tässäkin asiassa oikeassa.

Poikamiehenä oli mukava olla. Silloin ei ollut kukaan vahtaamassa keksin kulutustani. Tosin silloin ei vielä osannut niin arvostaa tällaista vapautta, eikä ollut aavistustakaan siitä, että joskus joku rajoittaisi keksien saamistani. Ikä ja kokemus tuovat viisautta, sanotaan. Kyllä minä osasin jo ennen avioliittoa pitää keksinkäytön kurissa. Jokainenhan sen tietää, että liiasta keksin nauttimisesta tulee kipeäksi ja vannoo, ettei enää ikinä katsoisikaan keksiin päin, saati sitten koskisi siihen. Huolimattomasta keksien napostelusta vain maha kasvaa ja siitä voi seurata koko loppuelämäksi vaikeuksia.

Minä pidän sellaisista puolikovista kekseistä. Liian kova keksi ei oikein sovi minun luonteelleni ja toisaalta pehmokeksi sopii paremmin pehmomiehille. Usein saan katsoa sivusta kun jotkut kastavat keksinsä erittäin pehmeiksi ja kosteiksi ennen nauttimista. Minun mielestä se on jotenkin ällöttävää. Miksi ihmeessä pitää keksiä ottaa, jos sitä ei pysty heti nauttimaan, vaan täytyy ensin valmistella. Keksi pitää olla sellainen naturelli, ilman mitään hienouksia tai ällöttävyyksiä. Pidän enemmän kotitekoisesta keksistä kuin ostetusta. Kyllä sitä hyvää keksiä kaupungiltakin löytyy, mutta enimmäkseen siellä on vain torttua ja piirakkaa tarjolla. Hintalaatusuhde on kotikeksin puolella.

Joulusta minä pidän. Silloin saa anopilta piparia.

Nimimerkki "Smoke"