Lopullinen totuus: Suomessa ei ole valtionpuoluetta, eikä Suomi kaipaa myöskään valtionkirkkoa!

Suomi on hyvin pitkälle maallistunut maa. Lainsäädännössä kuitenkin pyritään pitämään kiinni impivaaralaisesta uskontoja suosivasta yhtenäiskulttuurista, jota ei ole enää vuosiin ollut olemassa. Johtavat poliitikot eivät halua nähdä, että Suomi on nykyään moniarvoinen ja -kulttuurinen maa.

Tästä ikävästä päähänpinttymästä on hyvänä esimerkkinä pääministeri Kiviniemen toteamus, että uskontoa ja politiikkaa ei pidä sekoittaa. Hyvä näin, mutta hän meni saamaan hengenvetoon lausumaan, että käykää äänestämässä seurakuntavaaleissa. Mitä ihmettä! Pääministeri puhui itsensä pussiin.

Pääministeri ei näköjään ole ollenkaan tajunnut, mitä tarkoitetaan politiikan ja uskonnon sekoittamisella. Kiviniemen kommentti olisi ymmärrettävä, jos sen olisi lausunut iranilainen poliitikko.

Suomen pitäisi kulkea kohti aidosti tunnustuksetonta yhteiskuntaa, jossa millään uskonnolla, puolueella tai filosofialla ei ole erityisasemaa tai -oikeuksia. Suomessa kaikki poliittiset puolueet ovat tasa-arvoisessa asemassa, toisin kuin vaikka Kiinassa.

Tunnustuksettomuuden tulisi olla totta myös vakaumusten, johon uskonnot lasketaan, osalta. Suomessa ei toteudu vakaumusten tasa-arvo, koska Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on paljon lainsäädännöstä nousevia erityisoikeuksia. Suomessa ei ole valtionpuoluetta, eikä Suomi kaipaa myöskään valtionkirkkoa.

Suomessa lähdetään aivan liian helposti ajatuksesta, että kristillinen yhtenäiskulttuuri voisi normittaa keskustelun lähtökohdat. Näin toimimalla jätetään suurin osa mielipiteistä syrjään. Tämä tulee hyvin esille sukupuolineutraalin avioliittolain ympärillä käydystä keskustelusta.

Ajankohtaisen Kakkosen Homoilta-keskustelun lähtökohdat olivat kuin suoraan yhtenäiskulttuurin käsikirjasta. Ensimmäinen tunti keskusteltiin siitä, mitä kirkko ja Raamattu sanovat homoseksuaalisuudesta ja homoseksuaalien ihmisarvosta.

Tunnustuksettomassa yhteiskunnassa avioliiton muodosta päättävät lainsäätäjät, Suomen tapauksessa kansanedustaja. Kirkolla tai uskonnolla ei tulisi olla veto-oikeutta lainsäädäntöön. Lainsäädäntö perustuu rationaaliseen harkintaan ja yleisiin ihmisoikeuksiin, ei Raamatun tai muun "pyhän" kirjan sanaan.

Evankelisluterilaisen kirkon kaltaiset ulkoparlamentaariset toimijat, joiden sanomiselle annetaan painoarvoa jostakin historiallisesta syystä, ovat erittäin ongelmallisia toimivan demokratian kannalta. Tottakai yksittäinen kansalainen tai kansanedustaja voi käyttää argumentteinaan Raamatusta nousevia mielipiteitä. Näissä tapauksissa jää kuulijan vastuulle päättää, kuinka pätevänä argumenttia pitää.

Avioliiton osalta vakaumusten ja homoseksuaalien tasa-arvo voidaan toteuttaa kerralla. Suomen tulisi siirtyä yleisesti muualla Euroopassa sovellettavaan tapaan avioliiton solmimisessa. Euroopassa vain valtiollisen viranomaisen edessä solmittu avioliitto on valtion kannalta lainvoimainen. Mikäli pari haluaa omalle liitolleen jokin uskonnollisen yhteisön siunauksen, niin he voivat hakea sitä tältä yhteisöltä.

PetriKarisma
Diplomi-insinööri ja Vakaumusten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (5)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

jr (27.11.10, kello 12:06)
Suomalaisista ylivoimainen enemmistö kuuluu kirkkoon, joten on toki luonnollista että se näkyy yhteiskunnassa.

Jos Kiviniemi kehottaa äänestämään seurakuntavaaleissa, niin ei se ole politiikan ja uskonnon sekoittamista. Eihän hän kehoittanut esim. äänestämään keskustalaisia.

Mikäli esim. jollain puolueella olisi vastaava jäsenmäärä ja kannatus kuin kirkolla niin toki se näkyisi jonkinlaisena erityisasemana ja näkyvyytenä yhteiskunnassa.

Tämä on demokratia, joten enemmistön ehdoilla toimitaan aika monessa asiassa. Esim. vain 57 % suomalaisista kannatti EU:hun liittymistä, mutta olemme jäseniä. Kirkolla on paljon suurempi kannatus, joten sen erityisasema on perusteltua.

Mielestäni kirkon sanomisille ei anneta suinkaan painoarvoa historiallisista syistä, vaan koska a) yleensä piispat puhuvat aika hyvin b) ihmiset kuuluvat kirkkoon ja heillä on aika samanlainen arvomaailma kuin kirkolla
Petri Karisma (27.11.10, kello 12:31)
Perustuslain 6§ yhdenvertaisuudesta kertoo seuraavaa

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Ja 11§ Uskonnon ja omantunnon vapaudesta

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tämän on Professori Martin Scheinin todennut: "Perustuslaissa säädetyt uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuusperiaate merkitsevät yhdessä, että julkisen vallan tulee kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia."

ELI, emme voi vedota jonkin yhteisön jäsenmäärään rikkomatta perustuslakia. Todellista demokratiaa on, kun valtionkirkon osalta ruvetaan noudattamaan perustuslakia.
Ilkka T. (29.11.10, kello 12:18)
Petri tarkoittanee "valtionkirkkojen", ovathan ortodoksikirkon suhteet valtioon luterilaista jopa tiiviimmät. Vai onko niin, että kyse on periaatteen lisäksi myös jostakin muusta - jos jäsenmäärällä ei ole merkitystä niin molempien erityisasemaahan tulisi kritikoida ihan samanlaisella effortilla.
A. Salminen (07.01.11, kello 3:39)
"Tunnustuksettomassa yhteiskunnassa avioliiton muodosta päättävät lainsäätäjät, Suomen tapauksessa kansanedustaja. Kirkolla tai uskonnolla ei tulisi olla veto-oikeutta lainsäädäntöön. Lainsäädäntö perustuu rationaaliseen harkintaan ja yleisiin ihmisoikeuksiin, ei Raamatun tai muun "pyhän" kirjan sanaan."

Edellinen on pelkkää tyhjäinpäiväistä sekä myös valheellista jaaritusta. Kirkolla tai uskonnolla ei ole Suomessa mitään veto-oikeutta lainsäädäntöön, kuten kirjoittaja väittää. Suomessa lainsäätäjät päättävät jo tällä hetkellä laeista, mutta uskonnonvapaus koskee myös politiikkoja ja politiikkaa. Demokratiassa ei voi olla vaatimusta, että poliitikon tai politiikan pitäisi olla tunnuksetonta. Jos poliitikot ovat tunnustuksellisia, silloin myös politiikka on tunnuksellista. Näin on demokratiassa.

"Suomen pitäisi kulkea kohti aidosti tunnustuksetonta yhteiskuntaa, jossa millään uskonnolla, puolueella tai filosofialla ei ole erityisasemaa tai -oikeuksia."

Kanta perustuu kirjoittajan subjektiiviseen mielipiteeseen. Jos oletetaan, että on samoin subjektiivinen kanta, että Suomen EI pitäisi kulkea kohti tunnustuksetonta yhteiskuntaa, on kyse siitä, että kirjoittaja haluaa vain omalle subjektiiviselle kannalleen enemmän valtaa. Mitään rationaalisia tai arvoihin perustuvia perusteluja - vaikka kirjoittaja itse vetoaa juuri siihen, että lainsäädännön tulisi pohjautua näihin - kirjoittaja ei esitä sen puolesta, millä tavalla valtion tunnuksettomuus parantaisi hyvinvointia valtiossa. Antiteistien itsetarkoitus on saada omalle maailmankatsomukselleen enemmän valtaa, ja tätä he sanovat katsomusten tasa-arvoksi.

"Avioliiton osalta vakaumusten ja homoseksuaalien tasa-arvo voidaan toteuttaa kerralla. Suomen tulisi siirtyä yleisesti muualla Euroopassa sovellettavaan tapaan avioliiton solmimisessa."

Tässäkään kirjoittaja ei kykene esittämään mitään perusteluja. Tosiasia on, että homot ovat Suomen lainsäädännössä tasa-arvoisia. Sellaista lakipykälää ei ole, jossa eroteltaisiin heterot ja homot.

Avioliittolaissa lukee, että avioliiton voi solmia mies ja nainen. Tämä perustuu biologiaan miehestä ja naisesta, joka perustuu faktaan ihmisen lisääntymisestä, jolloin avioliittolaki perustuu johonkin objektiiviseen, kuten lakien tuleekin. Sellaista kuin homoavioliitto ei voi olla olemassa, koska se ei perustu mihinkään. Homoliitto on jotain muuta kuin avioliitto.

Tällä hetkellä avioliittolaki ei ole epätasa-arvoinen, koska se ei perustu asenteisiin, vaan objektiiviseen määritelmään mies ja nainen. Jos avioliittolakiin kirjoitetaan, että myös samaa sukupuolta olevat voivat solmia avioliiton, tulee laista asenteisiin perustuva eli epätasa-arvoinen. Ei olisi enää perustetta olla hyväksymättä esim. ryhmäavioliittoa. Niin kauan, kuin käsite avioliitto, ja näin myös avioliittolaki, perustuu biologiaan, ei laissa ole epätasa-arvoa. Epätasa-arvo kuin myös sekasorto yhteiskunnassa alkaa siitä, kun vaaditaan lakeihin jotain, mikä ei perustu mihinkään, kuten esim. homoavioliittoa.

Lait eivät ole leikin asia, vaan niiden varassa on koko yhteiskunta, joten kellään ei ole oikeutta vaatia sukupuolineutraalia avioliittoa vain argumentilla "mun mielestä homoja syrjitään".

Mitä tulee ihmisoikeussopimuksiin, niin ne ovat vain sopimuksia, eli on virheargumentti sanoa, että lakien pitää perustua ihmisoikeuksiin. Kirjoittajan mielestä vain ko. sopimukset sopivat hänen maailmankatsomukseensa ja tämän takia hän niihin vetoaa. Mitään perusteluja hän ei edes yritä esittää millekään, mikä on tyypillistä antiteisteille. Perustelujen tilalle suolletaan virheargumentteja, kuten "vanhanaikaisuus", "tasa-arvo", "suvaitsevaisuus" jne., eli käsitteitä, jotka eivät tosiasiassa ole käsitteitä, koska niitä ei ole määritelty johdonmukaisesti.

Sukupuolet ovat olemassa joka tapauksessa, ja ovat tutkitusti vieläpä erilaisia, joten sellaista kuin sukupuolineutraalisuus ei ole olemassakaan.
Markus (23.01.11, kello 19:16)
"Suomen pitäisi kulkea kohti aidosti tunnustuksetonta yhteiskuntaa, jossa millään uskonnolla, puolueella tai filosofialla ei ole erityisasemaa tai -oikeuksia."

Suomessa monikulttuurisuus on valtionuskonto ja filosofia, josta on tullut virallinen oikea mielipide. Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kriittinen arviointi on väärää mielipidettä ja tällaisia mielipiteitä esittävät leimataan sivistymättömiksi junteiksi ja rasisteiksi.

Juutalaisten pahuus oli natsi-Saksassa yhteiskunnan filosofia ja nyt vastaava on monikulttuurisuus. Sitä ei voi kyseenalaistaa leimautumatta väärää mieltä olevaksi.