Muslimina Mansessa

Ihan yliopiston vieressä, Yliopistonkatu 60:ssä, on Tampereen mittapuulla ainutlaatuinen paikka: toinen Tampereen kahdesta moskeijasta.

Ovessa lukee Tampereen islamin yhdyskunta, ja sen avaa paikan pomo, yhdyskunnan puheenjohtaja Mustafa Kara.

"Oikeastaan tämä on mesjid, rukouspaikka. Moskeija on omalla tontillaan oleva, erillinen rakennus, mutta voi tästäkin sanoa moskeija, niin ihmiset eivät mene sekaisin sanojen kanssa", Kara sanoo.

On perjantai, muslimien pyhä päivä. Kaksi miestä on saapunut rukoilemaan yhdyskunnan rukoussaliin.

Salin lattia peittyy persialaisista matoista, etuseinällä on kirjahyllyllinen Koraaneja.

"Arabiaksi, ranskaksi, somaliksi", Kara luettelee. "Ja muutama kappale suomeksi."

"Meillä käy ihmisiä ainakin 30 maasta."

Opiskelijoitakin käy, tosin enimmäkseen Hervannasta, yliopistolta muutama, vuodesta riippuen.

Kun mies saapuu rukoilemaan, hän jättää kengät ja päällysvaatteet naulakkoon ja peseytyy. Pitkulaisessa kylpyhuoneessa on lavuaarit ja penkit. On pestävä kasvot, kädet kyynärpäihin saakka ja jalat. Sitten mies voi vielä pukea päälleen puuvillaisen, ohuen kaavun, mutta arkivaatteissakin voi rukoilla.

Niin, mies. Miehet ja naiset eivät saa rukoilla samassa tilassa. Jos nainen saapuu rukoilemaan, eristetään hänelle oma tila rukoussalin takaosasta rullaverholla.

Tuttavuus Karan kanssa ei ala parhaalla tavalla. Puhumme ensi kerran puhelimessa, eikä se mene hyvin. Etsin ensin haastateltavaksi naista, joka käyttäisi burkaa.

Burka on koko vartalon peittävä vaate, hijab taas kiedotaan hiusten ja niskan suojaksi.

"En tiedä kuin muutaman burkaa käyttävän naisen Tampereella, eikä heiltä kyllä saa haastattelua. He eivät liiku kodin ulkopuolella", Kara sanoo puhelimessa.

No entä pelkkää päähuivia? Karan mielestä juttuideani on väärillä raiteilla jo alun alkaen.

"Huiveista on tehty mediassa kamalan iso juttu."

Unohdetaan burkat. Kara lupaa johdattaa Aviisin islamin saloihin henkilökohtaisesti.

"Sen verran sanon, että Koraanin mukaan uskovan naisen on peitettävä hiuksensa."

"Oletteko koskaan ajatelleet, että kristinusko määräisi huivin vain Marialle ja ortodoksinunnille. Rukous, paasto ja huivi, eivät ne ole vain islamin keksintöjä", Kara sanoo.

Kara saapui Suomeen 21 vuotta sitten Turkista. Pirkkalalainen firma tarjosi miehelle metallialan töitä.

Nykyisin Kara tekee leipätyötä Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa, mutta kertoo viettävänsä suuren osan vapaa-ajastaan Yliopistonkadulla.

Kara on tottunut puhuja. Hän käy vuosittain kymmenien lukioiden maailmanuskontojen kurssilla, sosiaalialan oppilaitoksissa ja poliisiammattikorkeakoulussa kertomassa islamista - ja oikomassa ennakkoluuloja.

"Ei tarvitse mennä kuin nettiin, keskustelupalstoille, niin näkee, miten paljon ihmisillä on ennakkoluuloja. Sanotaan, että kuulin tai luin, muttei koskaan muisteta, että mistä."

Maahanmuuttajien mukana muslimien määrä on kasvanut tasaisesti. Tilastokeskus laskee islamilaisiin seurakuntiin kuuluvan yli 8 000 jäsentä, mutta reiluimmat arviot Suomessa asuvien muslimien määrästä liikkuvat noin 40 000:ssa.

Islam hätyyttelee toiseksi suurimman uskontokunnan paikkaa; ortodokseja on Suomessa noin 60 000.

Asiat ovat muuttuneet 20 vuodessa. Vuonna 1989 ulkomaalainen oli outolintu, muslimi vielä oudompi, eikä rukouspaikkoja ollut mailla halmeilla.

Tai oli, mutta tamperelaisten tataarien moskeija Hämeenkadulla oli auki vain perjantairukouksen aikaan.

"Tutustuin muutamaan muuhun muslimikaveriin. Tulimme siihen tulokseen, että tarvitsimme sielunruokaa täällä ihmeellisessä maassa ja oman paikan, jossa voimme rukoilla", Kara kertoo.

"Ensin päätimme kokoontua yhden kaverin luona, nostimme tuolit ja pöydät pois tieltä."

"Kukaan ei suostunut vuokraamaan meille tilaa. Sitten aina kun saimme tilan, vuokraa alettiin nostaa jopa kaksinkertaiseksi, kolminkertaiseksi. Viisi vuotta sitten ostimme tämän omaksi."

Rukous. Se on toinen islamin peruspilareista. Ensimmäinen on tietysti usko yhteen ja ainoaan Jumalaan. Kolmas on almuvero, eli köyhien auttaminen, neljäs paasto, eli ramadan, ja viides pyhiinvaellus.

Islamissa on myös selkeä tapaoppi: alkoholi ja päihteet, sianliha ja väärin teurastettu liha ovat kiellettyjä. Joutuuko tamperelainen muslimi olemaan kasvissyöjä?

"Halal-lihaa kyllä tuodaan tänne pakastettuna, mutta Koraani kieltää itsekseen kuolleen tai petoeläimen tappaman lihan syömisen. Kirjakansan, kristittyjen ja juutalaisten, toimesta teurastettua lihaa saa syödä. Jokainen kuitenkin tekee, miten itse kokee parhaaksi."

Tapakristitty on aikamme sana, mutta onko olemassa tapamuslimeja?

Kara arvioi, että Tampereen muslimeista suuri osa harjoittaa uskontoa aktiivisesti; 10-15 prosenttia ei rukoile ja vain viisi prosenttia ei paastoa.

"Kristityt kuuluvat kirkkoon hautapaikan tai kirkkohäiden vuoksi. Meillä ei ole sellaista. Kristillisessä kirkossa on myös leipäpappeja, jotka sanovat, etteivät usko kaikkeen, mitä Raamatussa sanotaan."

Kara naurahtaa.

"Ei meillä ole ketään, joka ei usko Koraaniin ja sen opetuksiin."

Kara löytää lisää kritisoitavaa kristinuskosta. Esimerkiksi sen, että Raamatun neljä evankeliumia on valittu satojen evankeliumien joukosta.

"Miksi ei otettu kaikkia kolmeasataa? Islamia moititaan siitä, ettei saa tehdä reformeja, ei edes pilkun paikkaa saa vaihtaa, mutta tämä takaa sen, että Koraani pysyy alkuperäisenä."

"Koraani vahvistaa nykytiedettä eikä kumoa sitä", Kara sanoo.

Hän kertoo esimerkin. Vaikka mikroskooppi keksittiin vasta 1800-luvulla, jo Koraani osaa kertoa, mistä vauvat tulevat.

Koraanissa puhutaan pisarasta, joka takertuu, muuttuu jauhetuksi lihapalaksi, saa luut ja sitten ehjän lihan.

"Pisara, eli sperma, takertuu kohtuun. Jakautuva solu näyttää jauhetulta lihapalalta, sitten muodostuvat luut ja sitten vasta iho. Kaikki tämä on Koraanissa, on ollut paljon ennen kuin tiede on kehittynyt."

Seuraa monta muuta tarinaa siitä, kuinka Koraani on ollut aikaansa edellä. Tarinoita kristinuskon ja islamin eroista, tarinoita profeetoista ja lukemattomia lainauksia Koraanista.

"Tämä on pitkä tarina. Onko teillä aikaa, tilataan vaikka pitsat ja jutellaan", sanoo Kara taas yhden pitkän tarinan jälkeen ja alkaa nauraa.

Kara toivottaa tervetulleeksi keskustelemaan uskonasioista milloin vain. Jos ei uskon, niin yleissivistyksen vuoksi.

"Kukaan ei ole tullut haudasta takaisin kertomaan totuutta. Kyllä elämän tarkoitus täytyy selvittää täällä maan päällä."

"Pohdi, jos se tuntuu järkevältä, se valuu sydämeenkin."

Verna Leinonen, teksti
Meeri Koutaniemi, kuvat

Samaa sukua, eri maata

Abraham on islamin ensimmäinen profeetta. Sama mies, joka seikkailee Vanhassa testamentissa. Raamattu kertoo tarinan näin:

Abraham on naimisissa Saaran kanssa, mutta he eivät onnistu saamaan lapsia. Saara käskee Abrahamin makaamaan orjattarensa, Hagarin kanssa. Hagar tuleekin raskaaksi, mutta käy liian äänekkääksi jalkavaimoksi, jolloin Saara alkaa piiskata häntä. Hagar pakenee.

Autiomaassa Jumala ilmestyy hänelle ja käskee hänen nöyrästi palata. Hagarin ja Abrahamin pojasta tulee Ismael.

Mitä tapahtuu Abrahamille ja Saaralle? He epäilevät, voivatko yhdeksänkymppisinä saada vielä lapsia, mutta ihmeitä tapahtuu.

"Ja minä toteutan sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan."

Ismaelin sukuhaarasta syntyy Muhammed, islamin viimeinen profeetta, Iisakin jälkeläisistä Jeesus. Islam sanoo Jeesuksenkin olevan profeetta, kristinusko taas uskoo Jumalan pojaksi.

Samaa sukua, mutta eri maata, sillä kristinuskon ja islamin yhtäläisyydet tyssäävät alkuunsa. On helpompi listata yhtäläisyydet kuin erot: yhteistä on usko yhteen Jumalaan, hyviin tekoihin, ihmisen syntisyyteen sekä paratiisiin.