Lukukausimaksut tekevät tuloaan jo lähivuosina

"Osa Erasmus Mundus -maisteriohjelmista on jo maksullisia. Siitä on helppo edetä kaikkiin ulkomaisiin tutkinto-opiskelijoihin ja lopulta myös suomalaisiin. Tämä ei luultavasti tapahdu seuraavan hallituksen aikana mutta ehkä jo sitä seuraavan."

Näin visioi hallintotieteiden tohtori, yliassistentti Jussi Kivistö Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitokselta. Hänen näkemyksensä mukaan yhteiskunnan varat eivät riitä enää maksuttomaan korkeakoulutukseen, kun suurten ikäluokkien eläköityminen lisää muiden julkisten palveluiden menoja.

"EU:n ilmapiiri on muuttunut maksullisia yliopistoja suosivaksi. Osaltaan vaikuttavat myös globaalien koulutusmarkkinoiden synty ja muuttunut asennoituminen julkisten palveluiden järjestämistapoihin", Kivistö listaa.

Suomen ylioppilasliikkeen lähivuosien tärkeimpiä tavoitteita on maksuttoman koulutuksen säilyttäminen. Tamyn hallituksen puheenjohtaja Simo Autio uskoo, ettei lukukausimaksujen tuleminen ole alkuunkaan itsestään selvää.

"Maksut ovat poliittinen kysymys. Jos maksuton koulutus nähdään arvokkaana, poliittista tahtoa täytyy riittää sen säilyttämiseen. Ja vaikka maksujen porttiteoria on mahdollinen, se ei ole pysäyttämätön."

Opetusministeriössä pohdittu jo pari vuotta

Ensisijaisesti korkeakoulutuksen maksullisuutta on kaavailtu EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Käytäntö on voimassa monin paikoin Eurooppaa.

Ulkomaalaisten lukukausimaksuja on perusteltu oikeudenmukaisuudella. Koska 97,9 prosenttia Suomen korkeakoulujen rahoituksesta on julkisia varoja, voidaan kysyä, onko oikein, että suomalaiset veronmaksajat kustantavat myös ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden opinnot.

"Nimenomaan maksuttomuus vetää kansainvälisiä opiskelijoita Suomeen. Nykyisellään ulkomaiset opiskelijat ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa selvästi heikommassa asemassa kuin suomalaiset, joten eivät he täällä ilmaiseksi siipeile", Autio kuittaa.

Vuonna 2005 opetusministeriön asettama työryhmä tutki mahdollisuutta periä maksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta. Se päätyi tulokseen, että lukukausimaksut voisivat vaihdella 3 500:sta 12 000 euroon.

Nykyhallituksen ohjelmassa puhutaan jo tiettyjen maisteriohjelmien maksullisuudesta EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.

"Nämä ovat Erasmus Mundus -ohjelmia. Niiden apurahoista opiskelijoille huolehtii kuitenkin toistaiseksi EU-komissio, joten niihin pääsyn edellytyksenä ei ole varallisuus vaan opiskelijan pätevyys. Kyse on kokeilusta", Kivistö täsmentää.

Passiivirekisteri vai Australian malli?

Viime vuosina on esitetty toiveita, että myös suomalaiset maksaisivat korkeakoulutuksestaan. Koska 1990-luvun laman jälkeen universaaleja hyvinvointipalveluja on karsittu, myös korkeakoulutus voi olla kohteena.

"Yhteiskunta on muuttunut valtavasti siitä, kun maksuton korkeakoulutus toteutettiin 1960-70-luvuilla. Opiskelijoiden määrä on kuusinkertaistunut, ja sosiaali- ja terveyspalveluita on lisätty rajusti. Nekin tarvitsevat julkista rahaa aivan eri määriä kuin ennen", Kivistö kertoo.

Maksullisuuden puolesta on vedottu myös siksi, että siten saataisiin karsittua haamuopiskelijoita viemästä paikkoja muilta. Tämänsuuntaisesti on puhunut Tampereen yliopiston kansleri Jorma Sipilä.

"Kannattaisin mieluummin SYL:n passiivirekisterimallia. Rekisterissä ollessaan ei voisi suorittaa opintoja eikä saisi opintososiaalisia etuja", Autio ehdottaa.

Maksujen toivotaan niin ikään nopeuttavan valmistumisaikoja ja työelämään siirtymistä. Maksuilla opiskelijoista voisi tulla myös opintopalveluiden asiakkaita, minkä on arveltu parantavan opetuksen laatua.

Moni avaus maksullisuuteen päin on tullut elinkeinoelämän suunnalta. Myös korkeakouluilla itsellään on kiinnostusta, sillä maksut tietäisivät niille lisärahoitusta.

Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ehdotti keväällä noin 3 000 euron maksua vuodessa. Kyse olisi varjomaksusta, josta opiskelija vapautettaisiin, ellei maksuttoman opiskelun ylärajaksi säädetty aika ylity. Tämän jälkeen opintoja voisi jatkaa omalla kustannuksella.

"Alojen ja opiskelijoiden elämäntilanteiden erilaisuuden takia tällaiset mallit olisivat todennäköisesti hyvin epätasa-arvoisia", Autio arvelee.

Kivistö suhtautuu Raivion ehdotukseen varauksella, sillä tämä ei esittänyt kunnon perusteita maksun suuruudelle. Kivistön mukaan esitettyä parempi malli olisi niin sanottu tulosidonnaisten valtionlainojen malli, jossa Australia on edelläkävijä.

"Opiskelija maksaa lukukausimaksunsa valmistumisen jälkeen erillisenä verona, joka on 4-8 prosenttia tuloista. Australiassa vuosimaksut ovat opintoalasta riippuen 2 400-5 000 euroa vuodessa, joten opinnot on maksettu noin 8-12 vuodessa."

"Suomessa on voimakkaan progressiivinen verotus, joka vastaa osaltaan tähän. Toistaiseksi ei ole esitetty kunnon malleja siitä, miten maisterivero toimisi yhdessä yleisten verotusratkaisujen kanssa", Autio miettii.

Australiassa koulutuksesta ei tarvitse maksaa etukäteen, joten opiskelijat ovat periaatteessa tasa-arvoisessa asemassa erilaisista taustoistaan huolimatta. Siellä ulkomaalaisopiskelijat joutuvat kuitenkin maksamaan opinnoistaan "käteisellä".

Kivistö epäilee, että Suomessa tällainen opiskelijoiden eriarvoisuus tuskin saisi kannatusta. Australiassa ongelmana on myös se, että jos opiskelija häipyy maasta ennen valmistumista, lasku jää maksamatta.

"Pitäisi selvittää tarkasti, millaisia kustannusrasituksia ja yksityisiä hyötyjä korkeakoulutus tuottaa kenellekin. Jos maksullisuus joskus tulee, se pitää joka tapauksessa räätälöidä tarkasti Suomen hyvinvointimalliin sopivaksi", Kivistö kiteyttää.

Maksullisten korkeakoulujärjestelmien malleja

Perinteinen lukukausimaksu:
- Opiskelija huolehtii itse kustannuksista, jotka maksetaan rahalla ennen lukukauden alkua
- Maksut hoidetaan usein perheen varoin, säästöin, lainalla tai stipendein
- Käytössä muun muassa USA:ssa, Japanissa ja ympärillä Etelä-Amerikkaa

Koulutussetelimalli:
- Opiskelijalle annetaan valtion maksama koulutusseteli, joka on tietyn lukukausimaksun suuruinen
- Setelillä opiskelija saa ostaa palveluita korkeakouluista siten, miten parhaaksi katsoo
- Mikäli opinnot venyvät yli määrärajan (esimerkiksi seitsemän vuoden), seteli siirtyy opiskelijan itsensä maksettavaksi
- Ei käytössä OECD-maissa

Tulosidonnaisten valtionlainojen malli:
- Koulutussetelin tavoin valtio hoitaa opiskelijan vuosimaksut yliopistoille
- Valmistuttuaan opiskelija kuitenkin maksaa kaikki lukukausimaksut takaisin valtiolle erillisenä tuloverona, jota maksetaan keskimäärin 8-12 vuotta
- Lukukausimaksut ovat erisuuruisia sen mukaan, mitä alaa opiskelee
- Käytössä esimerkiksi Australiassa, Isossa-Britanniassa ja Thaimaassa

Graduate Tax -malli:
- Kiinteä vero, jolla kuitataan lukukausimaksut valmistumisen jälkeen
- Maksu on kaikille sama riippumatta opintoalasta tai opiskeluajasta
- Eitoistaiseksi käytössä missään

Olli Koikkalainen, teksti
Nelli Salmi, kuvitus