Tm on arkistosivu.
Voit siirty Aviisin uudelle sivustolle tst.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Sarjakuva-arvioita: Ornette Birks Makkonen – Taskussa, Kramppeja ja nyrjähdyksiä 6 ja Väritetyt unet

Nyt selviää, miksi Amy Winehousea ei nähty Provinssissa

Pauli Kallio ja Ville Pirinen: Ornette Birks Makkonen - Taskussa. Suuri Kurpitsa 2007.
Pauli Kallio ja Mika Lietzén: Kramppeja ja nyrjähdyksiä 6. Egmont Kustannus 2007.
Pauli Kallio ja Kati Kovács: Väritetyt unet. Arktinen Banaani 2007.

Sarjakuvakirjoittaja on vaarassa jäädä unohduksiin, kun sarjakuvia edelleen useimmiten luetaan sarjana kuvia. Ansiot menevät helposti piirtäjän piikkiin, etenkin kun monet tunnetuimmista sarjakuvataiteilijoista ovat itse sekä kuvittaneet että kirjoittaneet työnsä.

Pauli Kallion työnjäljen kuitenkin tunnistaisi, vaikka käsikirjoittajan nimeä ei albumissa mainittaisi ensinkään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Helsingin tai Tampereen kadulla astelee vastaan John Lennon tai Damon Albarn.

Yksi Kallion tavaramerkeistä on juuri musiikkiin liittyvällä nippelitiedolla brassailu - tai pikemminkin: hänen päähenkilönsä tykkäävät pudotella nimiä. Kallio itse kirjoittaa suosikkinsa osaksi tarinaa.

Poppareille ja rokkareille voi suositella etenkin Ville Pirisen piirtämää Ornette Birks Makkosta, jonka monet tuntevat jo Soundi-lehdestä. Taskussa-pokkarin aiemmin julkaisemattomassa Ornette Birks Makkosen helteisessä maakuntamatkassa selviää, miksi Amy Winehousea ei nähty viime kesänä Kuvernementti- eli Provinssirockissa. Tai miksi useimmat eivät häntä nähneet.

Kalliolta on syksyn aikana ilmestynyt Ornette-pokkarin lisäksi kaksi muutakin albumia.

Kramppeja ja nyrjähdyksiä 6 kokoaa yhteen 2002-2006 julkaistuja strippejä. Piirtäjänä on Mika Lietzén. Elämänmakuiset Krampit voi nähdä suorana esikuvana esimerkiksi JP Ahosen Villimmälle Pohjolalle.

Väritetyt unet on Kati Kovácsin kanssa tehty sarjakuvatrippi, jossa arki on harmaata, mutta unet täynnä värejä, elämää ja puhuvia polkupyöriä. Tunnistin itseni täydellisesti unesta, jossa Pauli Kallio -niminen päähenkilö joutuu toistamiseen armeijaan.

Kaikki kolme albumia eroavat toisistaan tyyliltään ja realismin asteeltaan, mutta maailma on kaikissa samalla tavalla tavallista ihmistä lähellä.

Vaikka Ornette Birks Makkosen seikkailut ovat usein melko psykedeelisiä muusikkovieraineen, niissäkin viehättää se, miten demokraattisesti tähdet ja tavalliset pulliaiset toisiaan härnäävät.

Yhdessä tarinassa The Whon Pete Townshend esimerkiksi suunnittelee baarin nurkkapöydässä uutta rock-oopperaa The Kinksin Ray Daviesin kanssa. Ornettekin olisi tervetullut seuraan, mutta hän ei halua moiseen sekaantua.

"Minä puhun siitä vahingollisesta kunnianhimosta, joka ajaa Waterloo Sunsetin tekijän taiteilemaan teema-albumin toisensa perään!" Ornette saarnaa torilla kannustaville ihmismassoille.

Totta se on. Maailma tarvitsee paljon enemmän Ornette Birks Makkosta ja muita Kallion sankareita kuin uusia rock-oopperoita.


Tuomo Tamminen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitteriss
Tampereen yliopisto