Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Köyhän kuukausi

Aviisi testasi, millaista on elää kuukausi pula-ajan ohjeita noudattaen

Henri Waltter Rehnström torjui hien hajua kuukauden ajan pelkällä talkilla.
Henri Waltter Rehnström torjui hien hajua kuukauden ajan pelkällä talkilla.

Olen luvannut kokeilla, riittääkö pelkkä opintotuki elämiseen noudattamalla Jaana Suorsan Köyhän kirjan ja Saimi Latosen Pula-ajan ruokaohjeita -vihkosen oppeja. Ylimääräistä haastetta köyhäilyyn tuo se, että opiskelen Turun yliopistossa ja elän kaukosuhteessa Tampereella asuvan tyttöystäväni Hertan kanssa.


Valmistautuminen, lauantai 1.11-sunnuntai 2.11

Selailen lauantaiaamuna Köyhän kirjaa opiskelijakämpässäni Turussa. Opus tarjoaa luontoa säästäviä pihistelyvinkkejä ruuanlaittoon, lääkintään, siivoamiseen, peseytymiseen ja kauneudenhoitoon.

Peseytymisvinkit vaikuttavat vähintäänkin epäilyttäviltä. Miten shampoon voi korvata mäntysuovalla? Ja estääkö huuhteluveteen lirautettu etikka muka hilseilyn? Myös hiusgeelin korvaaminen oluella kuulostaa erittäin omituiselta. Päätän kuitenkin sysätä ennakkoluuloni syrjään.

Aloitan säästölinjan. Halvan opiskelijaruuan nauttiminen ei kuitenkaan onnistu, sillä Turun opiskelijaravintolat ovat Pyhäinpäivän vuoksi kiinni. Ostan ruokani kaupasta. Lauantain ruokavalio koostuu lihapiirakoista, ranskalaisista, nakeista ja lakritsista.

Sunnuntai-iltana minulla nousee kuume. Ajaudun puolitokkurassa ystäväni kanssa ainejärjestön tiloihin, jossa meidän on tarkoitus nauttia popkornia illalliseksi. Popkornit palavat pohjaan ja savu leviää koko rakennukseen. Kävelen sateessa kotiin ja kaadun vuoteeseeni.


Ensimmäinen viikko, maanantai 3.11 - sunnuntai 9.11

Maanantaina alan toteuttaa Köyhän kirjan ohjeita hoitaessani flunssaani. Keitän kattilassa vettä ja lisään siihen suolaa. Panen pyyhkeen hupuksi pään päälle. Hengitän höyryä nenän kautta. Vaikka suhtauduin hiukan epäilevästi ohjeen tehoon, iltaa kohden oloni paranee. Huomaan, etten ole päivän aikana tuhlannut senttiäkään rahaa.

Tiistaiaamuna olen jo terve. Opintotuki on tullut. Maksan vuokran, jonka jälkeen rahaa jää 225,12 euroa. Vähennän siitä viikonloppuna käyttämäni 7,20 euroa, joten loppukuuksi rahaa on jäljellä 217,92 euroa.

Keskiviikkona matkustan Tampereelle. Syön vanhoja tähteitä jääkaapista. Hertta pyytää käymään kaupassa ostamassa suklaakeksejä.

“Voin käydä, mutta sinun täytyy antaa rahat. En saa tuhlata," totean.

Hertta mulkaisee, mutta kaivaa lompakkoaan.

Torstaina päätän, että huomenna aloitan kirjojen mukaan elämisen. Ostan meille ilta-ruuaksi ranskalaisia ja nakkeja sekä kahden litran kokiksen.

Perjantaina käyn hakemassa kirjastosta Pula-ajan ruokaohjeita -vihkon. Hämmästyn liharuokaohjeiden paljoudesta. Kuvittelin, että suomalaisten ruokavalio olisi sodan jälkeen ollut lähes kokonaan kasvispainotteinen. Jotkut ohjeet kummastuttavat. Miksi sienikeittoon tarvittavat punajuuret pitää upottaa kattilaan kokonaisina?

Valitsen kirjasta makkarakeiton ohjeen. HK:n sinisen lisäksi ostan perunaa, sipulia ja lanttua. Palsternakka olisi myös kuulunut joukkoon, mutta sitä ei löydy kolmannestakaan kaupasta. Vaikka keiton ainoa mauste on suola, ruuasta tulee yllättävän maukasta. Hertan kanssa syömme melkein koko kattilallisen kerralla.

Lauantai-iltana on ystävien syntymäpäiväjuhlat, joissa tarjoilu on ilmaista. Aloitan valmistautumisen Köyhän kirjan oppeja seuraten. Lasken ämpäriin vettä, lisään siihen pari tippaa Hertan hyllystä löytyvää mäntysaippuaa ja huljuttelen tukkaani siinä. Hoitoaineeksi minulla on valittavana joko omena- tai riisiviinaetikkaa jääkaapista. Päädyn edelliseen.

Hiukset vaikuttavat käsittelyn jälkeen puhtailta. Korvaan deodorantin talkilla, jonka Hertta sanoo olevan peräisin hänen äitinsä nuoruudesta 1970-luvulta.

Aluksi olut näyttää pitävän hiukset hyvin kasassa, mutta iltaa myöten ne lässähtävät hiukan. Hilsettä ei tipu olkapäille. Nuuhkin vaivihkaa kainaloitani. Hikikään ei haise. Kukaan ystävistäni ei huomaa, tai ainakaan mainitse, että ulkomuodossani on mitään uutta.

Sunnuntaiaamuna Hertta huomauttaa, että hiuksissani oleva kalja tehostaa vanhan viinan hajua. Koko sunnuntaipäivän ajan väsyttää. Vasta illalla haen itselleni ja Hertalle makkaraperunat grilliltä. Hertta maksaa laskun.


Toinen viikko, maanantai 10.11-sunnuntai 16.11

Maanantaina matkustan Turkuun. Sorrun ostamaan sikareita. Illalla en osta ruokaa lainkaan, koska opiskelijaravintolan lounas riittää koko päiväksi.

Tiistaina päätoimittaja soittaa. Vakuuttelen, että reportaasi etenee hyvin. Päätoimittaja ehdottaa, että noudattaisin ainakin viikon täydellisesti Köyhän kirjan ja Pula-ajan keittokirjan ohjeita. Saamattomuuteni köyhäilyssä hävettää niin paljon, että päätän aloittaa huomenna ohjeiden mukaan elämisen.

Keskiviikkoaamuna alan hoitaa itseäni Turussakin Tampereelta tuoduilla hygieniatarvikkeiden korvikkeilla. Lisään Köyhän kirjan peseytymiscoktailiini hampaiden pesun jälkeen hengityksen raikastamisen suolalla, jota kurlaan veteen sekoitettuna.

Nythän tämä alkaa sujua.

Torstaina matkustan Tampereelle. Valitsen pula-ajan ohjeista Talonpojan keiton. Ruoka maistuu paremmalta kuin aikaisemmin tehty makkarakeitto. Ehkä tämä johtuu siitä, että suolan lisäksi keiton maustamiseen saa käyttää myös meiramia.

Perjantaina toimitan Hertan pikakirjeen postin lajittelukeskukseen. Reissuun uppoaa rahaa 10.10 euroa, jotka Hertta maksaa takaisin tarjoten illalla baarissa olutta. Ostan itsekin kolme tuoppia.

Lauantaina menen muuttoavuksi, josta saan palkkioksi ilmaisen lounaan ja rahaa, jota en saisi tässä kuussa köyhäilykuurini takia käyttää. Päivälliseksi syömme Hertan kanssa sienikeittoa.

Ihmettelen edelleen, miksi punajuuret pitää upottaa kattilaan kokonaisina. Illalla vierailemme vanhempieni luona saunomassa. Löydän kaapista palasen mäntysuopaa, jolla pesen itseni.

Sunnuntaina valmistan ruuaksi Köyhän kirjan makaronilaatikkoa. Liha korvataan soijarouheella ja ruokakerma soijakermalla. Ruuasta tulee herkullista. Ostan geelin korvikkeeksi pullon ykkösolutta, jolla alan säännöllisesti kammata hiuksiani.


Kolmas viikko, maanantai 17.11-sunnuntai 23.11

Maanantaina syön lounaaksi eilisen tähteitä. Menen ilmaiseen elokuvaesitykseen Turussa, jonka aikana nautin kokista ja karkkia. Muuten en kuluta rahaa.

Tiistaina yritän säästää nälkääni opiskelijaravintolan lounashetkeen asti. En kuitenkaan voi vastustaa kiusausta vaan ostan kaupasta pari karjalanpiirakkaa ja yliopiston ruokalasta kupin kahvia aamiaiseksi venäjän tunnille.

Keskiviikkona käyn Tampereella. Haen samalla sinne unohtuneet Köyhän kirjan ja Pula-ajan ruokaohjeita. Valmistan illalliseksi ruskistettua kaalikeittoa. Lopetan suuni raikastamisen suolalla, koska siitä ei ole Hertan mielestä mitään hyötyä.

Torstai-iltana alkaa ainejärjestöni excursio Tukholman elokuvafestivaaleille. Jopa hytin vessassa käytän korvikemaisia hygieniatuotteina. Laivaillalliseen, oluisiin ja karkkiin menee tuhottomasti rahaa.

Perjantain ja lauantain vietämme Tukholmassa. Yövymme hostellissa, jonka ainejärjestö onneksi maksaa. Suuria määriä kruunuja kuluu elokuvalippuihin, ruokaan ja nautintoaineisiin.

Sunnuntaiaamuna saavumme takaisin Turkuun. Rahanmenetys harmittaa niin paljon, että tyydyn syömään pelkkää tuliaislakritsia ruuaksi. Nyt on säästettävä joka penni, ajattelen ja päädyn kavereiden kanssa baariin, jossa juon neljä tuoppia.


Neljäs viikko, maanantai 24. 22-sunnuntai 30.11

Maanantaina pääsen uudestaan rytmistä kiinni. Kulutan rahaa ainoastaan opiskelijaruokailun verran. Vaihdan matkalta jääneet kruunut euroiksi. Saan takaisin 7.35 euroa. Kaivan taskunpohjalta kolikoita ja huomaan, että loppukuuksi on rahaa jäljellä enää 16.70 euroa, vaikka olen käyttänyt jo muutakin rahaa kuin opintotukeni.

Tiistaina päätän syödä vain pelkän opiskelijalounaan yliopistolla. Otan kuitenkin liian vähän ruokaa, joten illalla iskee nälkä. Löydän sentään kaapin perältä hiukan makaronia ja ketsuppia.

Huomaan leuassani märkäpäisen finnin. Köyhän kirjan tarjoama vinkki kuulostaa mielenkiintoiselta: finnin pitäisi parantua hammastahnalla. Hieman epäillen sivelen nokareen Pepsodenttia finnin päälle ennen nukkumaanmenoa. Keskiviikkoaamuna finni on lopettanut märkimisen.

Matkustan Tampereelle viimeisillä rahoillani. Käyn Hertan rahoilla kaupassa ja laitan aikaisemmin valmistamaani sienikeittoa. Edellisen viikon kaalikeitto on Hertan jääkaapissa syömättä, koska se maistuu hänen mielestään puulle. Syön vanhan kaalikeiton pois, koska se on mielestäni vielä puolikuntoista.

Torstaina nautin viimeiset jämät kaalikeitosta, jota jatkan soijarouheella. Rahaa en kuluta päivän aikana ollenkaan. Peseytymisenkin jätän väliin, jotta mäntysaippuaa säästyisi.

Perjantaina syömme sienikeiton loppuun. Illalla on kuitenkin vielä hieman nälkä. Hertta antaa rahaa ja pyytää käymään hakemassa pari einespitsaa ja olutta.

Lauantaina valmistan aikaisemmin tehtyä makaronilaatikkoa, jota varten ei tarvitse ostaa juuri mitään uutta. Illalla on pikkujoulut, joissa tulee juotua viiniä ja kaljaa.

Sunnuntaina syömme lounaaksi eiliset makaronilaatikon jämät. Illalla pesen kylpyhuoneen lavuaarin ja WC-pöntön etikkaliuoksella. Lopputulos on melko säihkyvä, aivan kuten Köyhän kirjassa luvattiinkin. Hertta ei tosin ole minulle käsittämättömäksi jääneestä syystä samaa mieltä. Illalliseksi valmistan pula-aikaista kukkakaalia tomaattikastikkeessa.


Miten köyhäily lopulta sujui?

Kuukauden aikana meni rahaa yhteensä 314,82 euroa. Ylitin budjettini lähes sadalla eurolla. Näin ei olisi välttämättä käynyt, jos Tukholman-matka ei olisi osunut tälle kuukaudelle. Olen kuitenkin melko tyytyväinen rahankulutukseeni.

Pula-ajan keittokirjan ruuat olivat todella hyviä. Tosin sain välillä kuunnella napinaa, ettei niillä lähde nälkä. Kasvisruuan valmistaminen sai minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi.

Köyhän kirjan pihistelyvinkit auttoivat vähentämään rahankäyttöä kaikkeen turhaan. Tosin tuskin mäntysuopa tulee yhtään sen halvemmaksi kuin normaali shampoo. Mäntysuovan tuoksu on kuitenkin miellyttävä, joten taidan jatkaa sen käyttämistä. Samoin voisin vaihtaa deodorantin talkkiin, sillä se ei tunnu loppuvan millään. Olut kyllä toimii hyvin hiusgeelinä, mutta huonona puolena on sen pulariefekti. Valutan kaljan tiskialtaasta alas, koska se on liian väljähtynyttä suun kautta nautittavaksi.


Henri Waltter Rehnström, teksti
Seppo Honkanen, kuva



Kommentti: Elämää köyhäilijän rinnalla

Arvelin poikaystäväni Henrin haisevan köyhäilykuukauden aikana järkyttävältä ilman kunnollisia peseytymisaineita. Talkki piti kuitenkin ihan hyvin hikeä. En ollut aina täysin varma, ovatko Henrin hiukset puhtaat mäntysaippualla ja kaljalla läträämisen jälkeen.

Koska Henrin piti köyhäillä, hän teki melkein koko kuukauden ruokamme. Keitokset olivat ihan hyviä, mutta melko laihoja: pelkkää perunaa, kaalia ja porkkanaa keitosta toiseen! Henri ei ihmeekseni silti tuntenut juurikaan nälkää.

Otin kerran köyhäilykeittoa mukaan töihin evääksi. Kaalikeiton jämiä ei olisi kannattanut jättää lämpimään paikkaan, koska haju oli mykistävä.

Kirjan niksit eivät auttaneet juurikaan Henriä siivoamisessa: vessa oli etikkajynssäyksen jälkeen kyllä puhdas niistä kohdin, mistä hän siivosi. Mutta muut liat olivat edelleen jäljellä.

Henri ei mainitse repparissaan kaikkia kertoja, kun maksoin hänen mässyjään. Muuten hän on ollut köyhäilypäiväkirjassaan varsin rehellinen.


Hertta-Mari Kaukonen

Kirjoittaja piti poikaystävältään salassa silmällä, kuinka tämän köyhäily todella sujui

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Majsteri Rantaluola (30.12.08, kello 1:27)

    Minä lähden nyt lentokoneella pohjoiseen lumilomalle Helsinki-Vantaan lentokentältä ja minua ahdistaa, kun siellä a5:ssa edelleen jatketaan pennin venyttämistä. Saa olla köyhä ja tyhmäkin, sinkusta nyt puhumattakaan, esiaviollisessa suhteessa, tottakai, mutta onko se pakko jakaa mediassa kaikkien kanssa! Toivon, että Aviisi omistautuu enemmän esim. Kokoomusnuorten asialle ja köyhäily jätetään alan lehtien kuten Imagen jns. taakaksi. Poimi tästä vastineesta kymmenen ajattelu- ja asennevirhettä.

  2. santtunen (15.04.14, kello 22:30)

    Tässä jälleen unohdetaan se kulttuuri mikä oli kansalla sodan jälkeen. Nauriita, perunoita, meiramia jne. omasta takaa, makkaraa tehtiin mistä vaan ja sitä jatkettiin millä vaan. Ei tainnut olla osio "Kaikkea hyvää teurasjätteistä" tässä kirjan osiossa? Joskus kananpaloja ja sisäelimiä ostettiin pilkkahintaan teurastajilta, nykyisin niitä käydään hakeen stokkalta tai kauppahallista. Ihmiset lisäksi käytti mm. kamomillaa tukkavesissä jne. Tuohon aikaan oletettiin että on moiset perustaidot (kuten mäntysaippuan teko) hallussa, ja nämä olivat vain lisiä, ei uusavuttomien ajanvietettä.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto