Väärä pääaine

Opiskelijakyselyjen mukaan keskimäärin 85 prosenttia opiskelijoista opiskelee sitä pääainetta, jota halusikin päästä opiskelemaan. Silti vain vajaa kaksi kolmasosaa kaikista opiskelijoista valmistuu maisteriksi, ja tiedekuntien välillä valmistumisprosentit heittelevät humanistien noin viidestäkymmenestä lääketieteilijöiden lähes yhdeksäänkymmeneen.

Eroja selittävät eri alojen suorituskeskeisyys, pääsykokeiden vaikeus ja sitä kautta opiskelijoiden korkeampi motivaatio sekä se, valmistaako ala johonkin ammattiin. Kukaan ei kuitenkaan päädy yliopistoon sattumalta. Miksi sitten opiskelija, joka on vaivalla päässyt sisään, päättääkin luopua opiskelupaikastaan?

Vaikka opiskelijakyselyt osoittavatkin, että vain neljäsosa pitää yliopisto-opintoja vaikeampina, kuin oli odottanut, moni yliopistoon tuleva yllättyy opiskelun teoreettisuudesta. Massaluennot ja kirjatentit poikkeavat lukio-opintojen pienryhmistä ja henkilökohtaisista palautteista.

Toisaalta tiedekunnista kantautuu viestiä, että opiskelijoille on tarjolla valtavat määrät informaatiota. Pääaineiden vaatimukset ja opetuksen tavoitteet kirjataan opinto-oppaissa, ja useimmiten niissä on myös maininta opetuksen teoreettisuudesta. Opintoasiainsihteeri Maarit Moberg toteaakin, ettei Tampereen yliopistossa ainakaan olla syyllistytty liikaan markkinahenkisyyteen oppaiden ja muiden materiaalien suhteen vaan opinnoista on pyritty antamaan realistinen kuva.

Yliopistoon pyrkimisen syy on usein aito kiinnostus alaa kohtaan. Toisaalta voi käydä niinkin, että vain ajautuu opiskelemaan sitä ainetta, jossa on lukiossa ollut hyvä. Opiskelujen edetessä saattaa kasvaa tietoisuus siitä, ettei akateeminen lähestymistapa sovikaan itselle tai joku sivuaine alkaa kiinnostaa enemmän kuin oma pääaine. Myös lukion ja pääsykokeisiin valmistautumisen aiheuttama stressi voi saada opiskelijan uupumaan jo opintojen alussa.

Suurin osa opiskelijoista lienee opiskelemassa omasta halustaan, mutta myös vanhemmat voivat painostaa yliopisto-opintoihin tai niitä pidetään suvussa itsestäänselvyytenä. Jossain vaiheessa opintoja sitten tajuaa ettei olekaan kuunnellut itseään.

"Opiskelijalla, joka herää huomaamaan, että hän haluaakin tehdä jotain aivan muuta, on edessään kasvuprosessi. Eihän täällä kukaan vanhempiaan varten opiskele vaan omaa elämäänsä varten", Moberg huomauttaa.

Epävarmuus työllistymisestä voi myös olla syy vaihtaa pääainetta tai opiskelupaikkaa. Suuri osa yliopistolla opiskeltavista aineista ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Etenkin humanistisilla aloilla sivuaineiden merkitys työllistymiselle on suuri. Kaikille tällainen sinusta voi tulla mitä tahansa -opiskelu ei sovi. Valinnanvapaus muuttuu ahdistukseksi omasta tulevaisuudesta.

Opinto- ja kansainvälisten asioiden osaston osastopäällikön Mikko Markkolan mukaan pääaineenvaihtajat eivät ole yliopistolle tai laitoksille taloudellinen taakka, sillä ainakaan vielä laitosten rahoitus ei ole suoraan verrannollinen valmistuneiden määrään. Lisäkuluja aiheutuu lähinnä ylilaajojen tutkintojen tekijöistä, jotka suorittavat paljon ylimääräisiä opintoja. Mitä enemmän opiskelijat opiskelevat, sitä enemmän tarvitaan opettajia, jotka tietenkin ovat yliopistolle menoerä. Markkola kuitenkin muistuttaa, että vielä enemmän yliopistolle maksavat opiskelijat, jotka tulevat sisään yliopistoon, mutta joilla ei ole aikomustakaan ikinä valmistua.

Ilona Koskimäki

Juttua varten on haastateltu nimeltä mainittujen henkilöiden lisäksi suunnittelijaa Leena Ahriota, tietojärjestelmäpäällikköä Sami Hautakangasta sekä Terttu Orpanaa humanistisesta tiedekunnasta.

Valmistumiset

Keskimääräisiä valmistumisprosentteja koulutusaloittain:
Kasvatustieteellinen 80 prosenttia
Kauppatieteellinen 75 prosenttia
Luonnontieteellinen 35 prosenttia
Humanistinen 50 prosenttia
Lääketieteellinen 95 prosenttia
Psykologinen 85 prosenttia
Yhteiskuntatieteellinen 65 prosenttia

Tähtäimessä uusi opiskelupaikka

Humanisti Sonja Ruokolainen, 23, pakertaa tilastotieteen tehtävien parissa ja pänttää pääsykokeisiin. Hän on päättänyt vaihtaa ranskan opintonsa psykologiaan, koska intohimo kielen opiskeluun oli opintojen edetessä kuihtunut.

"En enää nauttinut opiskelusta, vaan tunsin olevani kone, joka käy tunneilla. Toisaalta myös lama oli tulossa, ja työllistymisestä puhuttiin paljon."

Ruokolainen tajusi, että haluaisi mieluummin työllistävän pääaineen, ja ranska voisi sitten olla vahvana sivuaineena.

"Pidin taukoa ranskasta, ja kävin kaikilla mahdollisilla vähänkin kiinnostavilla luennoilla. Huomasin, että psykologian luennoilla janosin tietoa. Tunsin olevani taas oma itseni."

Ennen yliopistoon hakemista Sonja oli keskustellut opinto-ohjaajan ja ammatinvalintapsykologin kanssa, ja oli innoissaan aloittamassa ranskan opintoja. Alkuhuuman mentyä ohi, hän alkoi tarkastella kriittisesti saamaansa opetusta.

"Olin pettynyt muun muassa harjoittelijan pitämiin yhteiskuntakursseihin, joiden sisällöstä ja arvioinnista hänellä oli harjoittelijaksi liian suuri vastuu. Opiskelusta katosi hohto, ja viimeistään aineopintoihin siirryttäessä alkoi tuntua siltä, että en halunnut opiskella tällä tavalla."

Myös ranskan laitoksen suhtautuminen opiskelijoiden antamaan palautteeseen oli Sonjan mielestä nihkeää. Kun harjoittelijan epäpätevyydestä valitettiin, todettiin vain, että harjoittelijat ovat lahja laitokselle, eikä sillä ole resursseja järjestää parempaa opetusta.

"Tuntui, että laitosta johdetaan kuin orkesteria, mutta riitasoinnuilta suljetaan korvat."

Toisaalta ranskan laitoksella on myös kuunneltu opiskelijoiden huolta työelämävalmiuksista, ja perustettu uusi käännösviestinnän suuntautumisvaihtoehto.

Sonja muistuttaa, että opiskelijan on syytä myös katsoa peiliin:

"Se, millä asenteella luennoille menet ja miten siellä osallistut, vaikuttaa oppimiseen ja ilmapiiriin."

Vinkkejä epäröivälle

1. Pysähdy ja hengähdä. "Paniikissa et ajattele järkevästi."
2. Kokeile sivuaineita. "Suorita kuitenkin pisteet niistä, ettet joudu pulaan."
3. Uskalla uskaltaa. "Unohda, mitä mieltä muut ovat, mieti mitä itse haluat."
4. Mieti missä olet hyvä ja ole ylpeä taidoistasi. "Esimerkiksi kuuntelemisen taito on taito siinä missä pianonsoittokin. Älä aliarvioi itseäsi."
5. Älä pelkää työtä. "Raada tavoitteidesi eteen, niin se palkitaan."