Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ikäkriisi edustajistossa

Tamyn pääsihteeri soitti minulle kysyäkseen, voinko toimia puheenjohtajana edustajiston järjestäytymiskokouksessa. Puhelu sai aikaan pienen ikäkriisin: järjestäytymiskokouksen vetää ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan edustajiston vanhin varsinainen jäsen.

Oikeasti minä olen vasta kolmanneksi vanhin, mutta niillä kahdella vanhemmalla oli este. Silti aloin vaistomaisesti pohtia, olenko sellainen paljon halveksittu ikuisuusopiskelija, joka ei ikinä saa mitään aikaan.

Ensin tulin siihen tulokseen, että on oltava tyytyväinen. Opiskelijoita edustaa ylioppilaskunta, jossa toimivat freesit nuoret tyypit. Kehitys kehittyy, kun fossiilit eivät jäkätä loputtomiin perinteistä. Olisi jopa vähän säälittävää, että roikkuisi opiskelijajärjestössä vielä aikuisena. Silloin ei olisi enää tulevaisuuden lupaus, niinkuin opiskelijan kuuluu, vaan menneisyyden lupaus, suorastaan pettymys.


Toisaalta kaikki yliopisto-opiskelijat eivät ole suinkaan alle kolmikymppisiä ja perheettömiä. Meillä sosiaalipolitiikan laitoksella on paljon teini-ikäisten lasten vanhempia, joilla on takanaan jo pitkä työura ennen nykyisiä opintoja. Suomessa päästään opiskelemaan korkeakouluun myöhään verrattuna moneen muuhun maahan. Se näkyy opiskelijoiden iässä. Toisessa opinahjossani, Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, kuusikymppinen opiskelija ei ole mikään outo ilmestys - pappiskutsumus ei ilmeisesti katso ikää.

Laaja ikähaarukka ei näy edustajistossa, eikä ylioppilaskuntien hallituksissakaan. Syrjiikö opiskelijajärjestötoiminta tietyn iän ylittäneitä? Jos heitä ei ole mukana toiminnassa, miten ylioppilaskunta osaa edustaa heitä? Saavatko he parhaan mahdollisen vastineen ylioppilaskunnan jäsenmaksulle, joka heidän on pakko maksaa, kuten nuorempienkin?


Opiskelijajärjestötoimintaa pidetään harjoituskenttänä niin sanotulle oikealle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Kokemuksesta voin kertoa, ettei se tämän kummempaa ole kaupunginvaltuustossa. Ei ylioppilaskunnan raha ole mitään leikkirahaa, vaikka sitä onkin vähän. Edustajiston kokouksen vetäminen vaatii ihan samoja taitoja kuin puoluevaltuuskunnan. Ylioppilaskunnan edustajistossa on kysymys yhteisten asioiden vastuullisesta hoitamisesta yhdessä, kuten missä tahansa muussa demokraattisesti valitussa toimielimessä. Sellaisen elimen oikeutus on varsin heikko, jos se edustaa vain osaa niistä, joita pitäisi.


Amu Urhonen
Kirjoittaja on 29-vuotias Tamyn edustajiston jäsen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto