Pääkirjoitus

Tämän lehden sivuilla 12-15 on kiinnostava juttu vaihtoehtoisista tenteistä. Ne on kehitetty nimenomaan oppimista silmällä pitäen.

Ihan totta, tenttiä voi muutenkin kuin lukemalla kirjat tai muistiinpanot huonosti pari päivää ennen yleistä tenttipäivää ja unohtamalla kaiken seuraavaan aamuun mennessä. Silti edellä mainittu on yhä yleisin tapa mitata oppimista yliopistossa.

Viime syksynä neljä eri alan opiskelijaa kävi kokeilemassa Aviisia varten tenttiä, johon he eivät olleet valmistautuneet lainkaan. Kolme pääsi läpi, yksi hyvin arvosanoin. Vastaavia tapauksia on varmaan kaikkien kaveripiirissä.

Perustentin ongelma onkin ehkä siinä, että sillä vain mitataan oppimista sen sijaan, että se myös kannustaisi oppimaan ja omaksumaan tietoa.

Totta kai yliopisto-opiskelijan pitää lukea kirjoja ja totta kai kirja- ja luentotentitkin voivat olla hyödyllisiäkin. Monet kirjoista luetut asiat jäävät varmasti muhimaan alitajuntaan, vaikkei niitä aktiivisesti muistaisikaan.

On kuitenkin yleisesti hyväksytty tosiasia, että tavallisesta tentistä - ja sitä kautta koko yliopistosta - voi selviytyä helposti pinnallisella ja laiskalla opiskelulla. Vaihtoehtoisista tenteistä voi olla montaa mieltä, mutta arvokkaita ne ovat muistuttamassa siitä, mitä yliopistossa pitäisi tehdä: oppia.

Perinteiset tentit puolestaan kuvastavat hyvin nykyistä korkeakoulupolitiikkaa. Oppimista ja omaa ajattelua tärkeämpää on suorittaminen.

Eivätpä ole opiskelijatkaan silti nousseet barrikadeille paremman oppimisen puolesta. Useimmille taitaa sittenkin riittää se, että tentistä pääsee mahdollisimman helposti läpi ja saa sitten aikanaan maisterin paperit kouraan. Tästä pitää myös Suomen valtio.

Oppiminen on suotava muttei suinkaan välttämätön osa opintoputkea.

Tuomo Tamminen