Mikä minusta tuli isona

Nämä tutkinnot täydentävät aika hauskasti toisiaan. TTY:n opinnoista sai selkeän ammatin ja pääsi kunnon töihin, kun taas yliopistolla sai pohdiskella maailmantuskansa pois. Hyvä yhdistelmä, jota voin kyllä suositella kaikille, joille opiskelu maistuu."

Näin sanailee ohjelmistosuunnit-
telija Ville Haukkala, 31, jolla on taskussaan sekä hallintotieteiden maisterin että diplomi-insinöörin paperit. Aikaa korkeakoulun oven ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen avaamiskerran välillä ehti vierähtää kymmenen vuotta, mutta vaivannäkö kannatti.

"Kokeilin näiden vuosien aikana aika monenlaista, ja lopulta löytyi ala, joka tuntuu ainakin tällä hetkellä oikealta. Mutta ei minusta vielä ole isoa tullut, joten tuskin teen samaa hommaa eläkepäiviin asti."

Heti lukion jälkeen Haukkalalla ei ollut selvää päämäärää jatkokoulutuksesta. Muun muassa toimittajan työt ja sosiologia kiinnostivat, mutta pääsykokeissa ei tärpännyt. Ylioppilastodistuksensa perusteella hän pääsi kuitenkin silloiseen Tampereen teknilliseen korkeakouluun Hervantaan ja aloitti siellä syksyllä 1996.

Pääaineeksi Haukkala valitsi ympäristötekniikan. Se osoittautui kuitenkin isoksi pettymykseksi.

"Ympäristöasioita käsiteltiin aivan liikaa pelkän tekniikan näkökulmasta. Aloinkin pian lukea sivuaineena yliopiston puolelta ympäristöpolitiikkaa, joka kiinnosti enemmän. Vuonna 1998 jätin sitten Hervannan taakseni, kun pääsin ympäristöpolitiikan pääaineopiskelijaksi."

Haukkala viihtyi yliopistossa Hervantaa paremmin, sillä uudessa pääaineessa ympäristöasioita pohdittiin huomattavasti laajemmin kuin vain tekniikan kannalta. Yliopistossa hän pääsi myös suorittamaan sivuaineena toimittajan opintoja. Sitä kautta löytyi kesätöitä varkautelaisesta lehdestä.

Ympäristöala tuntui ykkösvaihtoehdolta, ja valmistuttuaan maisteriksi vuonna 2002 Haukkala ryhtyi jatko-opiskelijaksi.

"Jotenkin sekin rupesi sitten parin vuoden jälkeen vaikuttamaan liian teoreettiselta. Tutkimukseni meni vähän tyhjäkäynniksi, enkä löytänyt itsestäni tutkijaa."

Lopulta Haukkala irtisanoutui tutkijan hommista ja hakeutui takaisin Hervantaan vuonna 2005. Hän yritti ensin jatkaa ympäristötekniikan parissa, mutta se maistui vielä edelliskertaakin puisevammalta. Niinpä Haukkala päätti kokeilla ohjelmistotuotantoa, jossa hän pääsi mukaan kiinnostaviin projekteihin.

"Valmistuin diplomi-insinööriksi keväällä 2006. Opintotukikuukaudet riittivät juuri ja juuri, kun niitä sai lisää toista tutkintoa varten ja kävin koko viimeisen opiskeluvuoden oman alan töissä."

Kaikkiaan Haukkala on tyytyväinen, että on opiskellut sekä insinööriksi että maisteriksi. Molemmista opinahjoista on ollut hyötyä, eikä hän välttämättä tekisi mitään toisin, jos olisi nyt opintojensa alussa.

"Tai ehkä lähtisin opiskelemaan ensisijaisesti ammattia varten ja vasta toissijaisesti pohdiskelemaan. Pitäisin yliopistoa enemmän harrastuksena ja teknistä alaa kouluna. Yliopistossa oppii joka tapauksessa hahmottamaan kokonaisuuksia ja suuria linjoja ja TTY:llä yksityiskohtia."

TTY:n opintojen suurimpana plussana Haukkala pitää niiden käytännönläheisyyttä ja suoraan työelämään suuntaavuutta. Hän olisikin kaivannut lisää tällaista myös ympäristöpolitiikan opetukseen.

"Yliopistosta valmistuttua ei siirrytä noin vain oman alan töihin, tai ei ainakaan ympäristöpolitiikasta. Pelkät opinnot eivät riitä, vaan pitäisi olla hankittuna myös jokin taito tai kokemusta, josta työnantaja on kiinnostunut."

Haukkala on työskennellyt vajaat kolme vuotta Plenware Oy:ssä Tampereella tietoliikenneohjelmoinnin parissa. Homma on pitkälti tiimityötä, jossa vaihdetaan jatkuvasti ajatuksia muiden kanssa. Myös journalismin opeista on ollut hyötyä, sillä kirjoittaminen sujuu häneltä luontevasti eikä esiintyminenkään jännitä.

Ohjelmistoala on vahvasti kansainvälistä, mikä olikin Haukkalalle yksi syy hakeutua alalle. Hänen haaveenaan on työskennellä vielä jonain päivänä ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvaltain Piilaaksossa. Myös paluu koulunpenkille voi tulla vielä jonain päivänä ajankohtaiseksi.

"Olisikohan se sitten tohtorin tutkinto tekniikasta tai ympäristöpolitiikasta eläkepäivillä? Tai miksei sitä voisi lukea vaikka opettajaksi, jos joskus tuntuu siltä. Ohjelmistosuunnittelu on myös siitä hyvä ala, että jos nykyinen homma alkaa kyllästyttää, voi helposti vaihtaa sovellusalaa."

Olli Koikkalainen, teksti
Touko Hujanen, kuva